Onko todella niin ettei väkivaltainen mies voi
parantua? Vai onko niin että yksi tälläinen
purkaus voi tulla, ja se jäisikin viimeiseksi? Ei
oikeastaan edes puhuta lyömisestä, vaan
lähinnä "retuuttamisesta"? Takana 2 vuotta ja
yksi tämmöinen purkaus, ensimmäinen laatuaan. En
tahdo olla niin sinisilmäinen että uskoisin sen
välttämättä olevan vika kerta, ja eikös se ole
niin että kynnys lyömiseen ja väkivaltaan
madaltuu ensimmäisten kertojen jälkeen?
Olisiko mitään tarinoita "parantuneista"
miehistä, pyytäisin kuitenkin vain asiallisia
vastauksia.
parantua? Vai onko niin että yksi tälläinen
purkaus voi tulla, ja se jäisikin viimeiseksi? Ei
oikeastaan edes puhuta lyömisestä, vaan
lähinnä "retuuttamisesta"? Takana 2 vuotta ja
yksi tämmöinen purkaus, ensimmäinen laatuaan. En
tahdo olla niin sinisilmäinen että uskoisin sen
välttämättä olevan vika kerta, ja eikös se ole
niin että kynnys lyömiseen ja väkivaltaan
madaltuu ensimmäisten kertojen jälkeen?
Olisiko mitään tarinoita "parantuneista"
miehistä, pyytäisin kuitenkin vain asiallisia
vastauksia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
...yhtään parantunutta tiedä.Itse olen joskus
seurustellut täyden hullun kanssa josta pääsin
eroon vasta tämän kuoltua ja ei kyllä parannusta
ollut näkyvissä.
Äidilleni noin 41 vuotta sitten eikä koskaan enää
sen jälkeen, koska äitini on luvannut jättää
isäni seuraavasta kerrasta. Itse olen sitä mieltä
että mies saa lyödä naista jos nainen on miestä
kohtaan väkivaltainen. Nykyistä vaimoani kohtaan
en ole koskaan käyttäytynyt väkivalloin
(naimisissa 12v) ,mutta entisen tyttöystäväni
kanssa oli ongelmia hänen väkivaltaisuutensa
johdosta - täytyy myöntää että pinna paloi kun
turpa riittävästi kolisi.Nautintoa ko
tapahtumissa en kokenut ,jos mies on henkisesti
alakynnessä ja kokee hekumaa vallantunnetta
lyödessä, vaikea sellaista on luonnevikaisuutta
on muuttaa.
Valitettavasti olen kerran lyönnyt
tyttöystävääni - humalassa tosin ja syy oli se
että hän oli pettänyt minua.
Siitän on pitkälle yli 10 vuotta aikaa, anteeksi
olen häneltä saanut ja olemme hyvissä väleissä
edelleenkin.
Itse en ole päässyt vieläkään asiasta yli vaan
syytän siitä itseäni yhä edelleen! En ikinä
missään olosuhteissa voisi enää lyödä naista! Se
on niin raukkamaista ja turhaa!
Minä taas lyön varmasti takasin jos minua aletaan
moksimaan. Voihan se nainenkin moksia miestä,
joten silloin se on puolustamista. Järjen taonta
nyrkillä ei kuitenkaan onnistu, että sen vuoksi
en riemastu, vaikka vastapuolen omastakin
mielestä se olisi ollut hyväksyttyä kerran.
PS: en ole vielä ikinä ketään lyönyt
Kyllä se niin on että ne jotka kerran lyövät
lyövät vastakin. No ne eivät kyllä ansaitse
kutsua enää itseään Mieheksi. Se että ylipäätään
kykenee naista lyömään kertoo jotakin ihmisen
henkisestä kehityksestä. Miehiä kyllä pystyn
minäkin lyömään, mutta sehän ei kuulu tähän.
ei voi tietää, mutta itselleni kävi nuoruuden
rakastettuni kanssa niin, että hän kerran kävi
käsiksi minuun. Ei hänkään varsinaisesti lyönyt,
mutta paidannapit siinä lenteli ja
vähän "pyöritteli". Mä suutuin asiasta
silmittömästi ja vannoin kautta kiven ja kannon,
että jos hän koskaan enää tekee vastaavaa, niin
se on loppu kerta heitolla.
Kaiken kaikkiaan olimme kimpassa 16 vuotta ja
vastaavaa ei enää koskaan tapahtunut, vaikkakin
alkoholismi oli lopullinen syy eroomme.
Jos pystyt jatkamaan miehesi kanssa koko ajan
pelkäämättä, niin tee kuitenkin hänelle selväksi,
että et todellakaan tule hyväksymään moista
käytöstä vastaisuudessa. Pysy myös päätöksessäsi,
jos (toivottavasti ei) tapahtuu vastaavaa.