Vaimoni on 2 viikon työmatkalla ulkomailla. Keskustelimme äsken skypessä pitkän aikaa, lopussa kerroin, että "minulla on ikävä häntä tosi paljon!"
Hän vastasi, että "ei ole ikävä tullut, kun on ollut kiirettä ja tekemistä niin paljon"
Ensireaktioni oli pettymys, koska itse olisin vastaavassa tilanteessa automaattisesti sanonut, että "niin minullakin sinua" , asiaa sen enempää miettimättä.
Mutta asiaa tarkemmin ajateltuani löysin eri näkökulmia, että miksi hän vastasi noin, en tietenkään tiedä todellisuutta.
-vastasi vain miltä itsestä tuntuu, koska oikeasti on varmaan paljon tekemistä, ajattelematta sen enempää mun fiiliksiä
-ajatteli auttaa minua, että minunkin ikäväni vähenisi kun hän ei ikävöi minua
-tiesi minulle tulevan huonon fiiliksen, halusi satuttaa minua
Hän vastasi, että "ei ole ikävä tullut, kun on ollut kiirettä ja tekemistä niin paljon"
Ensireaktioni oli pettymys, koska itse olisin vastaavassa tilanteessa automaattisesti sanonut, että "niin minullakin sinua" , asiaa sen enempää miettimättä.
Mutta asiaa tarkemmin ajateltuani löysin eri näkökulmia, että miksi hän vastasi noin, en tietenkään tiedä todellisuutta.
-vastasi vain miltä itsestä tuntuu, koska oikeasti on varmaan paljon tekemistä, ajattelematta sen enempää mun fiiliksiä
-ajatteli auttaa minua, että minunkin ikäväni vähenisi kun hän ei ikävöi minua
-tiesi minulle tulevan huonon fiiliksen, halusi satuttaa minua
Vastaukset 5
Vanhimmat
älä nyt tuosta vielä tee johtopäätöksiä, tosin 2 viikon aikana luulisi ikävän jo tulevan ellei sitten tosiaan mieti että pärjäisi ilman suakin
Ehkä se oli totuus, ja hän sanoi sen suoraan sen enempää miettimättä. Tarkoitan, että voi olla ihann mahdollista että ei ole ollut aikaa miettiä muuta kuin töitä siinä matkan aikana. Että yritä vain ymmärtää
Sen harvan kerran, kun olen joutunut - huom. joutunut, en "päässyt" työmatkalle pidemmäksi aikaa kuin pariksi-kolmeksi päiväksi, hommia on painettu täysillä ja kun vieraassa ympäristössä ollaan, olen halunnut ottaa siitä kaiken irti tutustumalla paikkoihin sen sijaan, että istuisin hotellissa tms ikävöimässä kotiin. Aika ei kulu yhtään sen paremmin yksin mököttäessä, pikemminkin päinvastoin.
Olen varmaankin puhelimessa vastannut miehelleni juuri samalla tavoin kuin vaimosi sinulle - että on niin paljon tekemistä, ettei ole ikävöimään kerinnyt. Mies sen on ymmärtänyt selittämättäkin: totta kai minulla "taustalla" on ikävä, en mielelläni ole erossa viikkoa-paria, mutta kun aina ei voi valita. Mutta muuttuuko asia siitä johonkin, vaikka koko ajan viestittäisin ikävääni? Ei, olen reissussa x määrän päiviä ja sitten palaan kotiin rakkaani luo.
Mitäs jos sinäkin lopettaisit turhan vatuloinnin ja sen miettimisen, onko vain sinulla teistä kahdesta "oikeasti ikävä"?! Sorry vaan, mutta jos tietäisin mieheni ajattelevan esim "tiesi minulle tulevan huonon fiiliksen, halusi satuttaa minua"-tyyliin, menisi nopeasti maku koko mieheen.
Komppaan rva matkaajaa.
Ja jatkan, että jatkuva vatulointi, on niin ikävä yms. ja toinen ei vastaa oikealla tavalla, kertoo vain siitä, että kuvitellaan tällä ikävöinnillä ja sen jatkuvalla viestittelyllä jotenkin sitä superrakkautta toiseen. Ajattelen ihan toisella tapaa, että työt on hoidettava ja ne ikävöinnit on hoidettava sitten vapaa-ajalla yhdessä tekemällä kaikkea kivaa. Teot ratkaisee, eivät ikävöintiluritukset. Juuri kivointa on osoittaa sitä välittämistä, kun toinen tulee reissusta kotiin ihan livenä, ei minkään sähköisen viestintävälineen avulla.
Pikkuisen tulee myös mieleen, että jatkuva ikävöinti kertoo myös siitä, kuinka ohut luottamus toiseen on, jos sitä pitää alituiseen varmistella. Maku kärsii kyllä, kuten rva matkaaja kirjoitti.
Voisitko jutella aiheesta vaimosi kanssa?
Vaikea sanoa asiasta mitään, kun teidän suhteenne taustat eivät ole tiedossa. Esim. kauanko olette olleet yhdessä, rakastatteko toisianne, ja sanotteko toisillenne usein "rakastan sinua"...