Uteliaisuudesta ja tiedontarpeesta haluaisin tietää "lapsellisten" pariskuntien kokemuksia ja mielipiteitä:
eli miten elämä muuttui lapsen jälkeen? Siis ihan konkreettisesti? Ja jos jonkinlaista objektiivisuutta saa lirautettua mukaan, niin tulevana äitinä (siis vuosien kuluttua) en ihan säikähdä tai toisaalta maalaa ruusunpunaisia kuvia...
Olen nimittäin sitä miettinyt monesti, kun itselläni on sellainen(ehkä lapsellinenkin) kuvitelma, että lapsen ei tarvitse muuttaa elämää ihan ylösalaisin? Että voi käydä lenkillä ja kaupungilla kavereiden kanssa kahvilla ja lapsen voi ottaa mukaan useimpiin rientoihin (vrt. Wallu Walpio ja Niina Herala)? Kuinka realistista se on, vai muodostuvatko kurapuvut ja vaipanvaihdot esteeksi?
Entäpä parisuhde? Menikö tyystin kuralle, jäikö seksi ja kiristivätkö yövalvomiset pinnaa?
Elämän ensimmäistä kertaa olen tilanteessa, jossa lapsen hankkiminen olisi paitsi mahdollista myös järkevää (myöhemmin ei ehkä ehdi ja ikä alkaa painaa). Mutta vähän tietenkin hirvittää... Kiitos vastauksista!:)
eli miten elämä muuttui lapsen jälkeen? Siis ihan konkreettisesti? Ja jos jonkinlaista objektiivisuutta saa lirautettua mukaan, niin tulevana äitinä (siis vuosien kuluttua) en ihan säikähdä tai toisaalta maalaa ruusunpunaisia kuvia...
Olen nimittäin sitä miettinyt monesti, kun itselläni on sellainen(ehkä lapsellinenkin) kuvitelma, että lapsen ei tarvitse muuttaa elämää ihan ylösalaisin? Että voi käydä lenkillä ja kaupungilla kavereiden kanssa kahvilla ja lapsen voi ottaa mukaan useimpiin rientoihin (vrt. Wallu Walpio ja Niina Herala)? Kuinka realistista se on, vai muodostuvatko kurapuvut ja vaipanvaihdot esteeksi?
Entäpä parisuhde? Menikö tyystin kuralle, jäikö seksi ja kiristivätkö yövalvomiset pinnaa?
Elämän ensimmäistä kertaa olen tilanteessa, jossa lapsen hankkiminen olisi paitsi mahdollista myös järkevää (myöhemmin ei ehkä ehdi ja ikä alkaa painaa). Mutta vähän tietenkin hirvittää... Kiitos vastauksista!:)
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kyllähän se vaikuttaa, mutta mitenkä niin se on itsestä hyvin paljon kiinni.
Lapsen kanssa pääsee liikkumaan hyvinkin, joskin kyllä 3-4 ensimmäistä kuukautta on lapsen rytmissä aikapaljon kiinni. (tottakai tämä on yleistetty) Ensimmäiset kuukaudet on vaippoja, valvomisia, syöttöjä, jne... Parisuhde tasaantuun sitä mukaa kun lapsi kasvaa, alkuun saattaa tuntua että ei ole olemassakaan parisuhdetta mutta kyllä se tulee taas takaisin. Oikein reilusti yleistettynä voisin sanoa että 6kk on aika hektistä aikaa mutta sitten yhtäkkiä huomaa että tekee taas niitä "vanhojakin juttuja" joskin paluuta entiseen ei kyllä ole, ja sitten kun olet äiti niin varmasti ymmärrät että ei sitä entistä edes vakavasti haluakaan takaisin koska on niin paljon muuta tullut elämään.
Lapset vaikuttaa elämään positiivisella tavalla. Ja eivät ole este mihinkään ja lasten kanssa voi käydä joka paikassa ja ihan milloin vaan.
Parisuhdetta meillä ainakin lapset lähensivät ja seksi on nykyään parempaa siis paljon parempaa. Eihän sitä voi enää niin usein seksiä harrastaa kuin ennen tai ei ainakaan aina just silloin kun ehkä haluaisi, mut laatu on parempaa. Ja siitä nauttii paljon enemmän.
Eihän tietysti jokaisella ole samalla tavalla, mutta mielestäni parisuhde pitää olla vahvalla pohjalla niin sitten lapset eivät siihen vaikuta. Jotkut miehethän ovat idiootteja kun ei oma vaimo enää synnytyksen jälkeen kelpaakaan tai sitten he eivät osallistu lasten hoitoon.
Ei sen takia ainakaan lapsia kannata jättää tekemättä jos pelkää et miten meille sit käy.
Ei arki ole enää samanlaista kuin silloin kun lapsia ei ollut. Muuttuuhan se toki, mut senhän jokainen voi maalaisjärjelläkin tajuta.
Et olekaan enää vastuussa vain itsetäsi vaan myös siitä pienestä vauvasta. Ja arki muotoutuu sen ympärille. Mut este lapsi ei ole mihinkään. Lapset voi kulettaa mukanaan ihan mihin vaan ja milloin vain.
Huomasin lapsen synnyttyä,että isä vetäytyi vastuusta ja alkoi mennä omia menojaan entistä enemmän.Ero siitä tuli.Kaikista miehistä vaan ei ole isäksi ja sitä ei valitettavasti välttämättä huomaa,ennenkuin lapsi on jo syntynyt.Enenmmän huolettaa lapsen myöhempi elämä,kuin se vauva-aika.Ainahan hänestä on huolissaan...
mutta jokaisesta riippuu itsestään onko muutos postiivista vai negatiivista, kuinka sen kukin ottaa. Vaikka kuvioon tulevat yövalvomiset, kakkavaipat, väsymys ja seksikin saattaa väliaikaisesti hieman lössähtää, niin jossain vaiheessa kaikki kääntyy ihanaksi olotilaksi. Lasten saaminen on ainakin omalla kohdallani ollut elämäni paras aikaansaannos vaikka kuinka olisi välillä hatuttanut, ilman heitä en haluaisi elää päivääkään!
Lasten isän kanssa aikoinaan suhteemme muuttui paljon vakaammaksi ja yhteenkuuluvaisuuden tunne kasvoi. Me olimme aika nuoria ja meillä oli nuo lastenhoitopaikka-asiat hyvällä mallilla eli sitä omaa aikaakin saatiin kun haluttiin ja tarvittiin, sitä jaksoikin ihan eritavalla. Olimme ylpeitä ja onnellisia vanhempia ja rakkautta meidän perheestämme ei puuttunut. Erohan se loppujen lopuksi tuli mutta ihan muista syistä. Saas nähdä kuinka nykyiseni kanssa käy kun saamme helmikuussa vauvan, ainakin nyt hän on onnensa kukkuloilla ja onneksi hänellä on kokemusta vauvasta ja sen hoidosta sisarentyttärensä ansiosta, ettei ole kuitenkaan ihan puskaan päätään työntämässä.
Mistä asemasta lähdet yleistämään asioita näin?
nykyämmillä: äijä vaihtoon ja maha pystyyn uudelle.
Missä minun kirjoituksessani oli maininta että se on yleistys??! Alkuperäinen kysyjä halusi nimenomaan KOKEMUKSIA ja MIELIPITEITÄ asiasta, joten esitin omani. Näytä minulle pariskunta, jonka parisuhde ei ole muuttunut tippaakaan vauvan tulon myötä, niin ostan sinulle hammaslankaa jolla saat sen vaivaavan köntin pois sieltä hampaitten välistä! Ja vielä yksi juttu: Jos heität tuollaisia kommentteja, niin voisitko edes selventää hieman mistä oikein puhut!
Juu, nykyämmäthän ne ovat syyllisiä eroihin ja vieläpä ihan yksin, miesrukassa kun ei varmasti ole mitään vikaa, heitetään vaan kylmästi ulos kuin käyetty tiskirätti! Sitten kuule nostetaan päätähuimaavia elareita ja muuta suuntaa ei elämässä olekaan kuin etsiä uusi uhri jolle alkaa taas penikoimaan! Tiedoksi vaan sinulle: olisin mieluusti pitänyt lasteni isän jos yhteiselomme olisi sujunut paremmin, mutta sukset menivät sen verran pahasti ristiin ettei siitä tullut enää mitään. Ja toiseksi: erostamme on kohta jo 7 vuotta aikaa, joten ei tässä ihan heti olla hankkiuduttu paksuksi sille uudelle. Että se siitä fiksusta heitostasi.
Joukkoon mahtuu kaikenlaisia.älä välitä näistä provosojista!Kirjoituksesi oli ihan asiallinen ja hyvä vastaus alkuperäiselle kysymykselle.Hauskaa odotusaikaa sinulle toivoo myös eronnut ja toiselle lapsen tehnyt ämmä..
sitä samaa sinulle!
Kyllä vauvan saanti vaikutti, vieläpä aika paljon, mutta positiiviseen suuntaan.
Yövalvomisia on tullut, mutta yhtenäkään aamuna ei ole kiukuttanut, vaan aina on tuntunut ihanalle kun pikkuväki rantautuu kainaloon. Meillä on kaksi pientä ja kaksi isoa lasta. Isot isoja ja pienet pieniä.
Matkustaminen onnistuu erittäin hyvin pienten kanssa. Vauvat eivät edes karkaa. Isompien kuljetuksessa on valjaat hyvät:)
Seksi on nykyään harvemmin tapahtuvaa, mutta laadukkaampaa, sanoisin. Suorituspaineet ovat poissa, kun lapset ovat jo valmiina.
Seitsemän keskenmenon ja neljän lapsen kokemuksella voin sanoa, että elämäsi muuttuu monin verroin rikkaammaksi.
Ystäväni kuoli eilen ja kun sitä sitten itkin hiukan alle kolmevuotias poikani kysyi: "Ookko sä kunnossa äiti?" Vastasin, että olen ja että Pirkko-tädistä on tullut enkeli.
...mutta ei sen lapsen saannin tarvitse (eikä mun mielestä saakkaan) kaikkea muuttaa. Oon sitä mieltä että myös oma elämä ja omat jutut on tärkeitä, tärkeysjärjestys vaan muuttuu. Kyllä ite käyn ulkona välillä, joskus salilla, ja vauvan kanssa tavataan kavereita, lapsellisia ja lapsettomia. Alkuhan on ihan yhtä hässäkkää, ainakin meillä oli :) Ulkomaailma unohtui täysin ja KAIKKI pyöri vauvan ympärillä. Mut mun mielstä on aika tärkeekin juttu että siitä osaa vähän sitten raottaa sitä ovea ulkomaailmallekkin ja miettiä joskus jotain muutakin kuin vauvaelämää...Ite en ainakaan jaksais jos koko maailma olis oman kodin seinien sisällä. Mutta kyllä se myönnettävä on että kyllä sen pienen ihmisen kanssa viihtyy kotosallakin hienosti, monet hipat ja pirskeet jäänyt väliin, kun "tää vaan on niin ihana" ;D Mutta kunhan se keskitie löytyy niin mun mielestä hjuva niin :)
Mitä parisuhteeseen tulee... (siitä vois kirjottaa kirjan...)Täytyy olla TOSI vahva ja hyvä suhde, ennen kaikkea avoin ja rehellinen. Parisuhteen väliin tulee kolmas tyyppi väliin jolla ei ole lainkaan hienotunteisuutta, vaatii kaiken juuri silloin kun siltä tuntuu. On aivan sama mitä isällä ja äidillä on juuri silloin menossa, pieni kun vaatii niin mentävä on! Usein voi tulla sellainen olo että ollaanko tässä kämppiksiä vai mitä, kun suuna päänä on säntäilty kuukausi tolkulla, kuunneltu yöhuutoja, pesty pikkupyykkiä 2 koneellista päivässä ja leikitty kukkuu-leikkiä 8h/pv...siinä ei paljoakaan ehdi päivittää keskinäistä suhdetta joten perustuksen täytyy olla vankka.
Mutta yllättävän hyvin kaikkeen sopeutuu, kunhan ei luo turhan tarkkoja ennakkokäsityksiä eikä suunnittele liikoja. Se pieni on kuitenkin persoona ja vauvaperheidenkin elämät vaihtelee jonkin verran pienistä riippuen...Nyt tämä äitee nukahtaa kuin vauva syöttötuoliin, kesken kaiken... :/ Ei kun unten maille..zzzzzzzz
Ei meidän elämä muuttunut oikeastaan mitenkään, kun esikoinen syntyi. Elämä oli sellaisessa vaiheessa että lapsi sopi siihen tosi hyvin.
Seksiin se tietysti on vaikuttanut sillä tavalla että mahdollisuudet seksiin ovat kaventuneet, kun pitää huomioida se että asunnossa on ylimääräisiä silmiä ja korvia.
Ensinnäkin onnittelut! Olet tekemässä elämäsi hienoimman ratkaisun!!!
Joo, lapsi kyllä muuttaa kaiken, vaan nimenomaan siellä omassa päänupissasi ja sieltähän se sitten heijastuu ympäristöön. Katsos kun ei sitä vaan ihan oikeasti osaa etukäteen kuvitella millaista on olla sellaisen paketin omistaja, johon sisältyy maailman suloisin ja raskain vastuu, suurimmat ilot ja tuskat, hellyys ja epätoivo...se on semmosta.
No, kyllä sitä kykenee vauvan kanssa käymään "ihan missä vaan" siis säädyllisessä paikassa, toinen juttu onkin se, haluatko ehdottomasti enää näihin mukaviin paikkoihin äidiksi "muututtuasi" (mielestäni hyvä sana ainakin minun kohdallani).
Eli joo, kaikki muuttui, vaan mitä suloisimmalla tavalla. Tiedän pareja, joilla elämä on ollut tosi rankkaa vauvan jälkeen, meilläkin tietysti valvomisten kanssa toisinaan, vaan pääosin niin parisuhde, seksielämä, oma itse(tuntemus) jne...kaikki parempaan suuntaan (eivätkä ihan retuperällä olleet ennenkään :))
Muista, että vauvan tuleminen on luonnollinen asia niin olet jo aika pitkällä. Mutta kalenterin voit kyllä heittää jorpakkoon joksikin aikaa... ;)