Avopuolison peliriippuvuus

Jos te kuitenkin myös asioita teette yhdessä ja mies sitten vasta sen jälkeen pelaa missä vika? Se pelaaminen on miehen harrastus ja tapa jolla hän kuluttaa aikaansa yksin.

Kuulostaa vaan siltä että sä et tykkää pelaamisesta ja haluat sen takia rajottaa miestä. Oo vaan tyytyväinen että se ei siinä koneella istu 24/7 ja tuo rahaa kotiin ja haluaa olla sunkin kaa ja on sosiaalinen.

Ihan ymmärrän sen että se on hänen harrastus ja tapa rentoutua työpäivän jälkeen, mutta kun sitä on joka ilta 4-5h, ei kuule eikä näe mtn. Ja ei siis arkisin tehdä mitään yhdessä, kun hänen aika menee siihen pelaamiseen. Eli lähinnä sitten vkl tehään asioita yhdessä jos ollaan molemmat kotona ja yhteisen ajan jälkeen illalla tosiaan pelaa aamuun asti ja sitten taas nukkuu myöhään päivään. Halusin vaan jakaa fiiliksiä ja jos jollain on samanlaisia kokemuksia.

Ensin hieman kriittistä näkökulmaa. Eikö sinusta ole outoa, ettet tiedä miehellesi selkeästi tärkeästä asiasta muuta kuin että se on "joku tankkipeli"? Jos sinä vaikkapa kirjoittaisit novellia, olisiko mukava jos miehesi valittaisi, kun sinä "tuhertelet kynällä"? Ehkä voisit tutustua miehesi harrastukseen, ja saada siihen uutta näkökulmaa? Jollain tavalla kuulostaa, että sinulla on tarve kontrolloida miehesi käyttäytymistä. Jos mies vaikka joisi kaljaa ja katsoisi telkkaria sen ajan, olisiko tilanne parempi?

Jos kuitenkin koet tilanteen aivan oikeasti ongelmaksi, niin puhu asiasta. Tietokonepelit voivat olla hyvin addiktoivia, eikä niiden pelaaja välttämättä huomaa ongelmaa käyttäytymisessään. Voitte esimerkiksi tehdä jonkinlaisen kompromissisopimuksen pelaamisen keston suhteen, ja tehdä jotain muuta yhdessä sen aikaa. Keskustele asiasta aikuismaisesti, kerro olevasi huolestunut. Syyttely tai nalkuttaminen tuskin ainakaan auttaa.

Täällä taas keskustelun aloittaja. Oon tiuhtiviuhdin kanssa samaa mieltä, en näe että mun pitäisi olla kauheen kiinnostunut avopuolison tankkipelistä. Mutta myönnän etten pelistä pidä, koska kuuntelen pölötystä illasta toiseen, mene sinne tonne ja ammu nuo ja te 2 sinne tai pärräämistä kun meni perseelleen..varsinkin kun on pieni kämppä, kuulee se pölötyksen väksin, kone olkkarissa...ja kun suihkussakin täytyy äkkiä käydä että voi jatkaa. Yleensä muuten koen olevani toista tukeva ja kannustava ja jos jokin vaivaa toista mielelläni kuuntelen.

Itse näen tilanteen poikaystäväni kannalta niin että hän pitää pelistä ja siitä kun se rentouttaa töitten jälkeen mutta on tullut riippuvaiseksi pelistä, ei enää tunnista milloin tuntien pelaaminen menee överiksi. Olen kyllä asiasta hänelle yrittänyt puhua ja sanonut myös sitä että jos työkseen istuu koneella koko päivän ja vielä loppuillan kotiin tultua ei se tee terveydelle kovin hyvää. Toinen syy miksi näen että pelaa on se ettei meillä ole täällä ns turvaverkostoa (perhe, ystävät). Kun asuimme toisessa kaupungissa hän pelaili silloin tällöin mutta muuten kävi harrastelemassa asioita ystävien kanssa. Sitten luulen vielä että koska olemme molemmat maalta kotoisin kaupungissa asuvana (varsinkin nyt kun asumme vuokralla ) hän ei voi puuhata mtn juttuja, esim kun mennään hänen vanhempien luokse, puuhailee siellä perheen miesten kanssa ja nauttii kun saa tehdä.

Oikeastaan koko tilityksen pointtina on että pelottaa tuo peliriippuvuus ja se ettei näe siinä mtn ihmeellistä että pelaa useita tunteja. Kai kaikki on hyvin niin kauan että käy töissä, näkee ystäviä, jos ne alkaisi muuttua voisi puhua huolestuttavasta peliriippuvuudesta ja olla oikeasti huolestunut, Mitä mielipiteitä tästä?

Kyllä se parin kolmen kuukauden päästä kyllästyy. Itse jätin miehen kun pelasi vaan.