Onko muilla naisilla kokemuksia miehensä tankkipelaamisesta/yleisesti pelaamisesta? Olen täysin kyllästynyt avopuolisoni pelaamiseen! Muutimme noin 2 vuotta sitten toiseen kaupunkiin koska hän sai töitä ja itse aloin opiskella, täten meillä ei ole uudessa kaupungissa kuin yksi tuttavapariskunta. Kun hän keksi tankkipelin ihmeellisen maailman, alkoi pelaaminen. Kun tulee töistä noin 5-6 välillä syö ja aloittaa pelaamisen, tätä tapahtuu siis JOKA ilta noin 4-5h. Pelailee ja pölöttelee mikkiin muille pelaajille...On ihan kiva että hällä on jokin juttu mistä tykkää ja voi höpötellä muiden pelaajien kanssa mutta joku raja tossa tuntimäärässä! Vkl pelaa myös jos ollaan kotona, tehdään kyllä yhdessäki juttuja mutta helposti sitten yhteisten juttujen jälkeen taas pelaa ja ihan aamu neljäänkin asti...Onko muilla kokemuksia? Muuten siippa on sosiaalinen, tykkää tehdä asioita yhdessä, nähdä ystäviä jne. Jos vaikka puolet siitä pelaamisesta käyttäis ennemmin liikuntaharrastukseen.
Avopuolison peliriippuvuus
TaNkKipEli
6121
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos te kuitenkin myös asioita teette yhdessä ja mies sitten vasta sen jälkeen pelaa missä vika? Se pelaaminen on miehen harrastus ja tapa jolla hän kuluttaa aikaansa yksin.
Kuulostaa vaan siltä että sä et tykkää pelaamisesta ja haluat sen takia rajottaa miestä. Oo vaan tyytyväinen että se ei siinä koneella istu 24/7 ja tuo rahaa kotiin ja haluaa olla sunkin kaa ja on sosiaalinen.
Ihan ymmärrän sen että se on hänen harrastus ja tapa rentoutua työpäivän jälkeen, mutta kun sitä on joka ilta 4-5h, ei kuule eikä näe mtn. Ja ei siis arkisin tehdä mitään yhdessä, kun hänen aika menee siihen pelaamiseen. Eli lähinnä sitten vkl tehään asioita yhdessä jos ollaan molemmat kotona ja yhteisen ajan jälkeen illalla tosiaan pelaa aamuun asti ja sitten taas nukkuu myöhään päivään. Halusin vaan jakaa fiiliksiä ja jos jollain on samanlaisia kokemuksia.
Ensin hieman kriittistä näkökulmaa. Eikö sinusta ole outoa, ettet tiedä miehellesi selkeästi tärkeästä asiasta muuta kuin että se on "joku tankkipeli"? Jos sinä vaikkapa kirjoittaisit novellia, olisiko mukava jos miehesi valittaisi, kun sinä "tuhertelet kynällä"? Ehkä voisit tutustua miehesi harrastukseen, ja saada siihen uutta näkökulmaa? Jollain tavalla kuulostaa, että sinulla on tarve kontrolloida miehesi käyttäytymistä. Jos mies vaikka joisi kaljaa ja katsoisi telkkaria sen ajan, olisiko tilanne parempi?
Jos kuitenkin koet tilanteen aivan oikeasti ongelmaksi, niin puhu asiasta. Tietokonepelit voivat olla hyvin addiktoivia, eikä niiden pelaaja välttämättä huomaa ongelmaa käyttäytymisessään. Voitte esimerkiksi tehdä jonkinlaisen kompromissisopimuksen pelaamisen keston suhteen, ja tehdä jotain muuta yhdessä sen aikaa. Keskustele asiasta aikuismaisesti, kerro olevasi huolestunut. Syyttely tai nalkuttaminen tuskin ainakaan auttaa.
Jos sun kumppanis harrastais vaikka hevosia, joista ite et ole kiinnostunut, nim. Puhukaa, niin tutkisitko sä hevosten historiaa ja ottaisit selvää kiinnodtuneena, meneekö kumppanis ens maaston xx:llä, siis täysverisellä vaiko ox:lla, arabilla maksimoidakseen suorituksensa jne? Joo ei, kyllä jokainen voi harrastaa ilman että kumppanilla olis velvollisuutta myötäharrastaa jotakin, mikä ei kiinnosta. Mutta yhteisen ajan järkkäämisen ja puhumisen, asioiden, oikeuksien ja vastuiden, rakkauden, jakamusen pitäs parisuhteessa olla automaattisesti kummankin lempiharrastus, yhteinen sellainen, eikä ole TODELLAKAAN asiallista eristäytyä oman harrastuksen pariin edes joka päivä useammaksi tunniksi vielä. Sellanen on toisen mitätöimistä, välinpitämättömyyttä. Koko aikaa ei tarvi pälpättää ja yhdessä nuhjuttaa, mutta rajansa kaikella. Aloittajan kumppani käyttäytyy itsekkäästi ja törkeesti. Ei tommosta moni kattelisi, enkä minäkään.
Täällä taas keskustelun aloittaja. Oon tiuhtiviuhdin kanssa samaa mieltä, en näe että mun pitäisi olla kauheen kiinnostunut avopuolison tankkipelistä. Mutta myönnän etten pelistä pidä, koska kuuntelen pölötystä illasta toiseen, mene sinne tonne ja ammu nuo ja te 2 sinne tai pärräämistä kun meni perseelleen..varsinkin kun on pieni kämppä, kuulee se pölötyksen väksin, kone olkkarissa...ja kun suihkussakin täytyy äkkiä käydä että voi jatkaa. Yleensä muuten koen olevani toista tukeva ja kannustava ja jos jokin vaivaa toista mielelläni kuuntelen.
Itse näen tilanteen poikaystäväni kannalta niin että hän pitää pelistä ja siitä kun se rentouttaa töitten jälkeen mutta on tullut riippuvaiseksi pelistä, ei enää tunnista milloin tuntien pelaaminen menee överiksi. Olen kyllä asiasta hänelle yrittänyt puhua ja sanonut myös sitä että jos työkseen istuu koneella koko päivän ja vielä loppuillan kotiin tultua ei se tee terveydelle kovin hyvää. Toinen syy miksi näen että pelaa on se ettei meillä ole täällä ns turvaverkostoa (perhe, ystävät). Kun asuimme toisessa kaupungissa hän pelaili silloin tällöin mutta muuten kävi harrastelemassa asioita ystävien kanssa. Sitten luulen vielä että koska olemme molemmat maalta kotoisin kaupungissa asuvana (varsinkin nyt kun asumme vuokralla ) hän ei voi puuhata mtn juttuja, esim kun mennään hänen vanhempien luokse, puuhailee siellä perheen miesten kanssa ja nauttii kun saa tehdä.
Oikeastaan koko tilityksen pointtina on että pelottaa tuo peliriippuvuus ja se ettei näe siinä mtn ihmeellistä että pelaa useita tunteja. Kai kaikki on hyvin niin kauan että käy töissä, näkee ystäviä, jos ne alkaisi muuttua voisi puhua huolestuttavasta peliriippuvuudesta ja olla oikeasti huolestunut, Mitä mielipiteitä tästä?
Kyllä se parin kolmen kuukauden päästä kyllästyy. Itse jätin miehen kun pelasi vaan.