Imeytymätön proteiini ja hiilihydraatti vaikuttavat päinvastoin

Monet tietävät, että kuitu ei imeydy elimistössä. Vähemmän tunnettua on, että on olemassa ns. huonosti imeytyviä, paksusuolessa fermentoituvia hiilihydraatteja. Osa näistä hiilihydraateista on kuituja, mutta myös esim. laktoosi, sorbitoli ja ksylitoli kuuluvat niihin. Kaikkein huonoiten tunnettua on, että 10 % proteiinista jonka syömme jää imeytymättä ja päätyy paksusuolen bakteerien mutusteltavaksi.
Bakteerit, hiivat ja arkit eivät elele suolistossamme pyhällä hengellä vaan tarvitsevat ruokaa melko tasaisella syötöllä. Imeytymätön hiilihydraatti on kelpo ruokaa monelle bakteerilajille, erityisesti elimistön terveyttä edistäville bakteereille, kuten bifido- ja laktobasilli-bakteereille. Proteiini kelpaa toisentyyppisille bakteereille, aivan erityisesti sellaisille, joita ei pidetä terveyttä edistävinä. Rasva sen sijaan kelpaa huonosti suoliston bakteereille.
Proteiini hajoaa tavallisesti ruuansulatusentsyymien vaikutuksesta aminohapoiksi ja peptideiksi, jotka imeytyvät verenkiertoon elimistön rakennusaineiksi.
Noin 8 grammaa jää imeytymättä
Osa proteiinista ei kuitenkaan imeydy. Äskettäin ilmestyneen katsausartikkelin mukaan paksusuoleen päätyy n. 12-18 g proteiinia vuorokaudessa. Toinen puoli tästä on todellisuudessa peräisin ruuansulatusentsyymien aminohapoista, mutta toinen puoli on ruuan sulamattomasta proteiinista. Paksusuolen bakteerit pystyvät käyttämään tätä imeytymätöntä proteiinia ruuakseen, eli fermentoitavat (käyttävät) sitä aivan kuten imeytymättömiä hiilihydraattejakin.
Koe-eläinkokeissa runsaasti joko eläin- tai kasviproteiinia sisältävä ruokavalio lisää kolonosyyttien (paksusuolen pintasolujen) vauroitumista. Tosin punainen liha lisää soluille myrkyllisten yhdisteiden syntyä, kun taas valkoinen liha aiheuttaa niitä vähemmän. Heraproteiini ei edistä niiden syntyä lainkaan.