mieheni on jättämässä mua...miten selviydyn?

Luja luonne ja oikein hyvä usko siihen että
kaikki näyttää vielä jossain vaiheessa paremmalta
auttaa jonkin verran mutta kokemuksesta voin
sanoa että tuollainen tapahtuma satuttaa aika
lailla sisimpää...mutta koeta jaksaa eteenpäin
vaikka päivä kerrallaan ja kyllä se hyväkin asia
vielä tulee vastaan.Tsemppiä sinulle!

Sama tilanne täällä. Meillä yhteistä aikaa tosin
takana yli kaksi vuosikymmentä ja yhteisiä lapsia
useampi, joten en todellakaan aina jaksa edes
ymmärtää tätä asiaa. Yhteinen elämämme on ollut
molempien mielestä hyvää eikä suuria riitoja tai
mitään sellaista ole koskaan ollut. Nyt vain hän
on yhtäkkiä löytänyt toisen, jota rakastaa. Miten
selviytyä? En todellakaan tiedä! Tuntuu että
sisälläni kaikki on rikki ja sattuu niin
saatanasti. Miten joku voi tehdä näin???!!!!

Jos olisimme vain kahdestaan niin olisin jo aikaa
sitten tehnyt ratkaisuni enkä olisi enää tätä
kirjoittamassa, mutta kun ne viattomat osapuolet
on jaksettava hoitaa ja yrittää auttaa heitä.
Tosin ei se helppoa ole kun itse olet vielä
enemmän sekaisin ja rikki kuin he.

Mutta toivon sinulle voimia ja kaikkea hyvää.
Yritä ihmeessä jaksaa ja etsi elämään valoisia
puolia vaikka juuri nyt tuntuukin ettei niitä
todellakaan ole. Varsinkin kun sinullakin on
käynyt niin että sinulla on vielä tunteita häntä
kohtaan. Jos sinulla on ystäviä puhu heille. Se
saattaa aluksi hämmentää heitä, mutta pikku
hiljaa toivon että se auttaa sinua ja huomaat
että oletkin asiassa voiton puolella. Toivon sitä
samaa itselleni.
Tsemppiä!

Vuosia sitten erosin. Ensin eroa halusi
aviomieheni, siis exäni. Olimme olleet yhdessä
kahdeksan vuotta. Olin valtavan surullinen.
Haudoin jopa itsemurha-ajatuksia. Hah, nyt ne
naurattavat. Päätin, että elän vuoden, ja jos
vielä sitten olen niin surullinen kuin silloin,
sitten tapan itseni. No sitten tapahtui käännös:
eroa halusinkin kohta minä itse! Tapasin
sattumalta uuden miehen, jonka kanssa olen
edelleen. Aikaa on kulunut jo yli kymmenen
vuotta. Minulle alkoikin uusi elämä. Ja se ero
oli jälkeenpäin katsottuna elämäni pelastus.
Kyllä sinäkin jaksat.

vaikka vanhalta fraasilta kuulostaakin,
että "aika parantaa haavat". Ymmärrän hyvin, että
nyt tuntuu mahdottomalta katsoa tulevaisuuteen ja
olet surullinen.
Ole siis surullinen ihan rauhassa eli sure
surusi. Mitä useamman kanssa ja mitä useammin
voit asiasta keskustella, niin jokainen kerta tuo
sinulle hieman helpotusta.
Yksi keino, että aika kuluisi nopeammin on, että
hankit itsellesi mahdollisimman paljon tekemistä.
Omia tuntemuksiasi ei kuitenkaan kannata jättää
käsittelemättä, niistä voi muuten tulla taakka
seuraavassa parisuhteessasi.
Kun puhun seuraavasta parisuhteesta, niin
todennäköisesti tässä tilanteessa ajattelet, että
en ikinä voi enää rakastua kehenkään. Niin se
vaan kuitenkin on, että ihmisen mieli muuttuu.
Älä jää yksin, tukeudu ystäviisi! Voimia!

selviää yksinkin. Mielestäni jokaisen olisi
varauduttava siihen että jäisi yksin. Voihan olla
että kumppani esim. kuolee yllättäen. Ihminen on
lopulta AINA yksin.

Tapa se vitun paskiainen oikein hitaasti ja
kivuliaasti. Laita se kärsimään kunnolla, siitä
saat voimaa ja itsetunnon takasin. Ei siinä
surkuttelu auta. Ota elämä omiin käsiis hyvä
nainen.