Ongelmani on ex-anoppini. Tämä ex-anoppi se
jaksaa syyttää minua kaikesta, minkä keksii. Hän
pitää omaa poikaansa täysin viattomana kaikkeen
tapahtuneeseen (esim. eroomme).
Joskus tuntuu, että hän puolustaa poikaansa kuin
jotain neljävuotiasta lasta... eikä tajua, että
myös hänen poikansa voi olla pettäjä ja
juonittelija. Minun syyni on mm. sekin että kun
hänellä ja pojallaan on nyt huonot välit.
Tiedän, että ex-anopin ongelmat eivät ole
ongelmani, mutta miten jaksan, kun minua koko
ajan syyllistetään; soitellaan keskellä yötä tai
työpäivää ja haukutaan... Onko muilla vastaavia
kokemuksia? tai jotain lohdutuksen sanoja...?
jaksaa syyttää minua kaikesta, minkä keksii. Hän
pitää omaa poikaansa täysin viattomana kaikkeen
tapahtuneeseen (esim. eroomme).
Joskus tuntuu, että hän puolustaa poikaansa kuin
jotain neljävuotiasta lasta... eikä tajua, että
myös hänen poikansa voi olla pettäjä ja
juonittelija. Minun syyni on mm. sekin että kun
hänellä ja pojallaan on nyt huonot välit.
Tiedän, että ex-anopin ongelmat eivät ole
ongelmani, mutta miten jaksan, kun minua koko
ajan syyllistetään; soitellaan keskellä yötä tai
työpäivää ja haukutaan... Onko muilla vastaavia
kokemuksia? tai jotain lohdutuksen sanoja...?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Parasta kait on olla reagoimatta haukkuihin.
Uskon, että ex-anoppisi lopettaa aikanaan kun
huomaa, että syyt ovat syvemmällä. Aina on helppo
osoittaa jotain muuta kuin itseään syyttävällä
sormella. Sekin päivä tulee kun ex-anoppisi
joutuu menemään itseensä, uskon niin.
Koitahan jaksaa.
Todellakin on vastaavia kokemuksia!!Olen kohta
eronnut ja siihen suurin syy on nimenomaan tämä
SAATANAN anoppi! Mikso sellaisia vaan täytyy olla
olemassa? Eikö miehet voi syntyä ilman äitiä?Olen
kyllä läpikäynyt oikean parisuhde helvetin'oman'
anoppini kanssa... kohta pääsen siitä
eroon!Luojalle kiitos!Mieheni hakkasi minut 2
vuotta sitten,sairaalassa maatessani anoppini
tuli minua katsomaan ja antoi palaa.Asia kuulemma
meni niin että itse olin sen farssin
aiheuttanut.Kas kun en itse hakannut itseäni.Sain
keskenmenon tuossa vuosi sitten ja sekin kuulemma
minun vikani vaikka lääkärin sanojen mukaan lapsi
olisi ollut 100% vammainen.Tämän kuultuaan'noppi'
oli sitä mieltä että sekin johtuu minusta!Kyllä
on sanon minä!Näitä juttuja voisin kertoa vaikka
kuinka siinä vaan parhaimmat palat.Anna vaan
kuule palaa täysillä vastaan ja puukota selkään
sen minkä kerkiät muuten se ei ikinä
lopeta.Kommentoimatta jättäminen vaan ärsyttää
sitä enemmän.Pidä siis puolesi!! Hang on!!Kyllä
se lopettaa aikanaan... Ajatuksissa mukana..
...samanlaisia kokemuksia on. Onneksi tuo
helvetillinen anoppi on nykyään ex. Uusi anoppi
on aivan toista luokkaa; mukava ja antaa poikansa
elää omaa elämäänsä minun kanssani.
Ex-anoppi oli valitettavasti yksi syy silloiseen
erooni. Jatkuvaa haukkumista ja syyllistämistä ei
tarvitse sietää, varsinkaan jos ei ole oikeasti
aihetta.
Meinasi olla ongelmia, mutta ne loppuivat, kun en
enää vastannut hänen puheluihinsa. Luuri vaan
korvaan heti ensimmäisen sanan jälkeen. Ei ole
mitään pakkoa kuunnella haukkumista ja
solvaamista.
Jos ei mikään muu auta niin yritä saada
lähestymiskielto, joka koskee myös puheluita.
Eiköhän sitten hellitä...
Mulla on kokemuksia myös helvetillisestä
anopista.Tosin olen mies.Ja entisen tyttöystäväni
äiti oli juuri samallainen kuin joku ehti jo
kuvailla.Kaikki oli mun vikaani.Muija petti...mun
vika,jne.Omassa pikku prinsessassa ei ollut ikinä
mitään vikaa.Ei pysty käsittää mitä tollaset
ämmät hakee sillä touhullaan.No nyt on onneks
asiat paremmin.
...sama vika on mun anopissa. Se syyttää mua
kaikesta ja joka viikko muistuttaa, kuinka minä
en muka ole tarpeeksi hyvä hänen pojalleen.
Onneksi avomieheni on minun puolellani ja on
onnellinen kanssani. Olemme suunnitelleet jo
naimisiin menoa, mutta kieltämättä hirvittää, jos
joudun sietämään ko anoppia koko loppu elämäni.
En tiedä, mitä tehdä, mutta en halua luopua
rakkaastani... sitähän hänen äitinsä eniten
toivoo.
Ihmettelen kuitenkin syvästi, että miksi anoppini
ei kunnioita poikaansa edes sen verran, että
jättäisi minut rauhaan...olenhan sentään nainen,
jota hänen poikansa tulisesti rakastaa.
mutta kuulostaa ihan mun mutsilta... Se roikkuu
mun tyttöystävässä ja vaikka olen kuinka sanonut,
etä en pidä siitä kuinka hän arvostelee ja
haukkuu rakastani...niin se ei usko. Oon 19-
vuotias ja ollaan tyttökaverin kans oltu yhdessä
1,5 vuotta. Koko tuon ajan mun mutsi on ollut syy
meidän ongelmiin...en jaksa enää kauaa! en halua
menettää tyttöystävääni enkä halua katkaista
välejä mutsiini...siinä vasta ongelma joo...
niinhän se on!!!
näköjään kaikki!!Mun ex anoppi oli samanlainen,
saattoi huppelissa soitella ja kertoa niin
ihanasti kuinka vittumainen muija olen!Aikani
jaksoin kuunnella kunnes sitten kyllästyin ja
menin kylään ja annoin suun käydä!Kerroin suoraan
mitä kyseisestä naisesta ajattelen ja mitä mieltä
olen hänen käytöksestään...hih eipä ole sun
koomin häirinnyt!Ei kannata alistua ja kuunnella,
anna palaa takaisin ja käske katsoa peiliin ja
miettiä!