Voisiko joku neuvoa ihan kädestä pitäen, mistä pitäisi lähteä liikkeelle jos haluaa erota? Ollaan keski-ikäinen pariskunta, yhdessä oltu yli 20 vuotta. Alakouluikäiset lapset ja velkainen talo. Molemmat käy töissä, mutta mitään isopalkkaisia ei todellakaan olla. Koska ollaan oltu aina säästäväisiä, on pärjätty hyvin.
En olisi uskonut vielä muutama vuosi sitten, että koskaan edes joudun tällaista miettimään. Nyt on vaan mennyt niin onnettomaksi kärvistelyksi tämä yhteiselämä. Olisin valmis tekemään suhteen eteen melkein mitä vaan, mutta toinen ei halua edes keskustella asiasta eikä suostu myöntämään , että mitään ongelmaa on. Raivostuu, jos otan asiat puheeksi. Vikaa on minussakin, koska tiedän nykyään olevani kotona melkein jatkuvasti pahalla päällä. Se taas johtuu tästä tilanteesta, ja noidankehä on valmis. On tässä alamäkiä ollut ennenkin, mutta aina niistä on päästy ja on ollut sitten taas hyviä aikoja. Elämä tuntuu menevän ihan haaskuun tässä.
Olen miettinyt paljon viime aikoina ja asettanut mielessäni aikarajan, johon mennessä ratkaisun täytyy tapahtua. Eli ellei asiat korjaannu, ei kai ole muuta vaihtoehtoa kuin se ero, vaikka se pahalta tuntuukin. En kuitenkaan osaa ajatella, mistä pitäisi käytännössä edes lähteä liikkeelle. Pitäisikö ensin hakea omaa asuntoa? Saako mistään kohtuuhintaista vuokra-asuntoa, jos kumminkin omistaa omakotitalosta puolet, vaikka se velkainen onkin? Vai pitäisikö ensin panna talo myyntiin ja katsoa sitten? Ja kun on otettava lasten tarpeet huomioon, niin kyllä menee vaikeaksi. Sen takia tässä kai on kärvisteltykin niin kauan jo.
En olisi uskonut vielä muutama vuosi sitten, että koskaan edes joudun tällaista miettimään. Nyt on vaan mennyt niin onnettomaksi kärvistelyksi tämä yhteiselämä. Olisin valmis tekemään suhteen eteen melkein mitä vaan, mutta toinen ei halua edes keskustella asiasta eikä suostu myöntämään , että mitään ongelmaa on. Raivostuu, jos otan asiat puheeksi. Vikaa on minussakin, koska tiedän nykyään olevani kotona melkein jatkuvasti pahalla päällä. Se taas johtuu tästä tilanteesta, ja noidankehä on valmis. On tässä alamäkiä ollut ennenkin, mutta aina niistä on päästy ja on ollut sitten taas hyviä aikoja. Elämä tuntuu menevän ihan haaskuun tässä.
Olen miettinyt paljon viime aikoina ja asettanut mielessäni aikarajan, johon mennessä ratkaisun täytyy tapahtua. Eli ellei asiat korjaannu, ei kai ole muuta vaihtoehtoa kuin se ero, vaikka se pahalta tuntuukin. En kuitenkaan osaa ajatella, mistä pitäisi käytännössä edes lähteä liikkeelle. Pitäisikö ensin hakea omaa asuntoa? Saako mistään kohtuuhintaista vuokra-asuntoa, jos kumminkin omistaa omakotitalosta puolet, vaikka se velkainen onkin? Vai pitäisikö ensin panna talo myyntiin ja katsoa sitten? Ja kun on otettava lasten tarpeet huomioon, niin kyllä menee vaikeaksi. Sen takia tässä kai on kärvisteltykin niin kauan jo.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitä jos varaisit ensin ajan vaikka perheneuvolaan. Toiseksi jollekin terapeutille eli selvitäisit että mistä syystä olet jatkuvasti pahalla päällä.
Meinaan se pahantuulisuus tarttuu myös toiseen, mielestäni hänen raivoamisensa johtuuu siitä.
Voit myös kertoa että olet harkitsemassa avioeroa. Sen ääneen sanominen luulisi herättävän miehen kuin miehen. Itselläni ainakin aukesi korvat, kun sen tavallisen mäkättämisen sijaan tuli oikeita asioita suusta. Ei se välttämättä mitään pelasta, mutta kuhan molemmat pysyy samalla sivulla, nin on helpompaa edetä.
Minun mielestäni sinun ensin pitäisi potkaista liikkeelle se eron ykkösvaihe (jättää omatoimisesti avioerohakemus) ja sitten miettiä niitä muita. Osituksen voi alkaa nopeammin = panna talo myyntiin jne. kunhan aloitat rosessit.
Jos mies puolen vuoden harkinta-aikana ihmeellisesti alkaakin osallistua liiton pelastamistalkoisiin, niin kiva ylläri. Ei suomi-jästin rauhaa häirinne muu kuin tiedoksi saatu erohakemus vaimon puolelta?
Sitten voisi jo pariterapiakin maittaa?
"Minun mielestäni sinun ensin pitäisi potkaista liikkeelle se eron ykkösvaihe (jättää omatoimisesti avioerohakemus) ja sitten miettiä niitä muita"
Avoierohakemuksen jättäminen tarkoittaa avioeroa. Sitä ei pidä tehdä, mikäli tavoitteena ei ole avioero. Erohakemuksen perumiseen pitää olla vielä 10 kertaa vahvemmat syyt kuin sen jättämiselle.
Erohakemusta ei pidä käyttää kiristykseen tai herättelyyn - koskaan!
Jospa nyt ensin yrittäisitte ns. hyvällä. Yhteistä aikaa ja jonnekin kummallekin mieluiseen paikkaan vaikka pieni lomamatka. Ei mitään "selvitellään siellä asiaa", vaan yhteistä tekemistä.
Saattaahan se miehelläsikin olla sanat solmussa ja tunnepuoli lukossa ja peloissaan eikä osaa pukea miettimiään asioita sanoiksi. Jotta jos yhteinen meneminen pois kotoa auttaisi vaikka jotain... luultavasti ei, mutta toivottavasti.
Mutta siitä erosta... Kunnan/kaupungin asuntoja saa varmaan nopeammin jos on erotilanne, yksityiseltäkin voi vuokrata. Ei sillä ole merkitystä mitä kiinteistöjä omistat, kunhan on rahaa maksaa vuokra. Ehkä kannattaa tehdä asunnon etsintä hiljakseen, jos mies kerran on suuttuvaista sorttia. Avioerohakemuksen saa tulostettua netistä. Sen voi jättää vain toinen tai molemmat yhdessä.
Kannattaa myös miettiä, mikä oikeasti on syy siihen, että haluat erota. Onko mies kuitenkin kunnollinen muuten, mutta elämä käynyt jollain tapaa tylsäksi. Nimittäin jos syy on vain siinä, kannattaa miettiä ehkä kahdesti.... ja miettiä millä sitä elämää saisi mielekkäämmäksi ihan sieltä kotoa käsin....kun kerran lapsetkin vielä ovat suht pieniä...
Minäkin tein vastaavanlaisen ratkaisun kahdeksan vuotta sitten...ei se elämä sen kummemmaksi muuttunut, tosin ei huonommaksikaan. Mutta luultavasti nyt miettisin muitakin vaihtoehtoja.
voi helv.. että ihmiset ovat avuttomia nykyään. jos suhde ei toimi, siinä roikutaan. jostoimii, keksitään olemattomia ongelmia. kun pitäisi keskustella, ollaan hiljaa. kun pitäisi osata vaieta, huudetaan kuorona. kun halutaan lähteä, jäädään. tai lähdetään ja kadutaan katkerasti seuraavana päivänä. yhteisyys tiessään, terve yhteinen tekeminen, normaalisti eleleminen. ei ollu ennen vanhaan tällasia ongelmia kenelläkään. ollu aikaa tämmösten kuvioiden kehittelyyn ja minöminäminä-pyykin jauhamiseen. on se niin vaikeeta, elämä? no ei ole. jos ajattelee, harkitsee ja toimii, eikä jahkaa, oli asia mikä tahansa.
On vaikeaa,olen melkein 30 vuotta ollut naimisissa ja iso omakotitalo,mies pettänyt useaan otteeseen,aina olen antanut anteeksi. Nyt avioeropaperit vetämässä,mutta saman katon alla asuttava,kuin hirressäroikkuisi. Taloa ei saa myydä tai kannata ,huono hinta.?! Olisi hienoa pistää lusikat jakoon ja matothalki ja aloittaa uusielämä. Onko kenelläkään neuvoja ?
Ei se sinun erosi nyt asuntojen hinnasta voi olla riippuvainen. Haluatko tuhlata elämäsi ja odotella, koska asuntojen hinnat nousevat? Asunto myyntiin vaan ja muutat pois, jos ei lapsiakaan enää kotona niin mitä sinä odotat.
Kyllä on yksi neuvo: tee juuri niin kuin sanoit " Olisi hienoa pistää lusikat jakoon ja matothalki ja aloittaa uusielämä. "
Talon hinta on se mikä siitä saadaan. Tietysti ei mitään saada, ellei myyntiin laiteta. Vai mitä? Ja arvonnousua odotellessa talon hinta voi laskea entisestään, eikö niin? Eli mitään ei saa, ellei TOIMI. Ennen toimia, sano kuitenkin myös miehellesi, että ellei asiat parane, ero tulee. Se voi herättää hänet ainakin miettimään asioita. Itselläni tämä auttoi viikon pari, kunnes taas oltiin samassa, tai syvemmässä kuopassa mistä lähdettiin. Mutta eipähän mies pääse sanomaan "ero tuli täysin puskista" tms. Tosin exäni sanoi tämän, vaikka olin puhunut erosta kaksi vuotta ennen toimintaa. Viimeiset kuukaudet todella vakavastikin. Joka tapauksessa jää itselle parempi mieli, jos ilmaisee kumppanille kantansa.
Sori, teillä jo olikin eropaperit vetämässä. Joten tuo loppuosa kirjoituksestani on ap:lle :).