Olen lesbonainen ,mutta hassukin on siinä kun koko ikäni mun kavereita eivät kehtaa kyläilemässä tulla.En yhä tuntua ,että he olisivat ihan kavereita kuin pinnalliset.Sitten mun siskoje n kavereiden kautta toimeen paremmin.Silti siskojen kavereita eivät taas kysyä minulta mitään esimerkiksi kahville tai jonnekin.Olen jo 32 vuotiaana vaikka on mulla muutama ystävää.Ikävä kyllä ystävän kanssa ei kerkeä puhua millään ,koska menoja sekä muuta.Oon myös facebookissa ,mutta usein aina tein aloitteen kuin he minulle vähän.Minua alkaa kyllästyttää.Toki uusia ihmisiä joka esiteltiin mutta en voi sanoa kavereiksi sitä.Tiedän kyllä ,että heillä on facebookissa ja tuskin tulla FB-kaverikseni.Hyväksyn jo elämääni mitä tilannetta on.En sitä seurustelemassa ole vielä.Olen nykyään varovaisemmin ja en kovin helposti luottaa ihmisiin.Siis he tuntemani ihmisiä (uudet) kysyivät kuulumisia minulta ,mutta mitähän siinä hyötyä koska ei se johta minnekään.Tuttavuuksia riittää on vaikka en tiedä heidän nimeä.Viihdyn yksin ja enkä mieti heitä.Enkä aio itkeä tämän takia.Pakko myöntää ,että ihmisiä todellakin mahdottomia kuin en olisi olemassa.Ehkä he eivät pidä minusta tai pitää mua luuserina. Ihan samaa.En ihmettele lainkaan ,että suurin osiin kavereitani ei koskaan kysynyt kahville tai jotain.
Elämäni on sitä.
Elämä on laiffii
263
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minäkin olen ollut yksinäinen oikeastaan koko ikäni. Tuttavia minullakin on ja tutustun helposti, mutta varsinaisia ystäviä ei ole. Näin on ollut aina ja olen jo n. 50 v. Ei se haittaa yleensä, sillä en viihdy hälisevissä ihmnisjoukoissa vaan viihdyn yksikseni aivan rauhassa.
Niinpä. Elämä on ja jatkuu ,mutta emme voi sille mitään muuta :). Näen kyllä ,että he aika mukavia tyyppejä ja kumminkin ihmissuhteita todellakin erilaisia. On yksinäisyys vähän usein ahdistaa minua ,koska olemaan yksin ja ei ole kivoja tekemistä. Toki kestän tämän. Ei sitä tuttavia ole haittaa vaikka moikata vaan tai pikku kuulumisia ok. Sisaruksillani elämä todella paremmat ,että ihmissuhteita paitsi minulla ei kovin ole. Se vain sanota "huono tuuria". Luulisin ehkä syynä ,että olen "ikuisesti" pahamaineinen leimautunut ,mutta en oikeasti ole sellainen tyyppi. Minulla ei ole vastaan ,että onko hän hetero tai ei mutta ystävyys olisi mukava olemaan edes ihmisiä. Olen lukenut tarpeeksi tältä palstalta ,että ymmärsin ettei aina ole oikein viihtyä ihmisjoukoissa mutta kunnioitettava se on. Kyse vain ihmisestä kiinni ,että tykkääkö kovasti ihmisjoukoissa tai ei. Parempi oma itseensä ja sellaisena mitä oletkin. En aio olla koko ajan kotona vain pitää välillä lähteä lenkille :). Tai jopa menisin huvin vuoksi kaupunkiin "hengailla" :). Tuskin se ketään häiritsee.