mulle riitti lopullisesti kaukosuhteista ollut kolme suhdetta ja kaikki mönkään ei niissä ole mint järkeä onko kukaan ollut muka kaukosuhteessa joka kestää ikuisesti enpä usko mikään kaukosuhde ei ole tainnut kestää ikuisesti eli kun tulee kaukosuhde niin varmasti se ei kestä loppuun asti mä en ainakaan rupea kaukosuhteeseen mistään hinnasta enään nyt riitti jos jollakin on kestänyt kaukosuhde joka on oman elämän oikea lopullinen suhde niin onnea heille jotka sen ovat saaneet mutta kyllä asia on niin että mikään ei ole ikuista ja kaukosuhteessa vielä vähemmän ikuista vaikka se toimisi niin se ei takaa mitään tulevaisuutta mihinkään suuntaan vain harvoilla se kestää ikuisesti ja niitä harvoja tuskin on pahemmin suomessa.
en usko enään kaukosuhteisiin minkään laisiin.
The life is a mystery (*)
51693
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
eihän se kaukosuhde loputtomiin kestä...olet oikeassa. Sehän päättyy viimeistään sitten kun muutetaan yhteen tai samalle paikkakunnalle! ;)
Mutta oikeasti, kaukosuhteet kestävät tai eivät kestä ihan niin kuin muutkin suhteet.
Itse olen elänyt kaukosuhteessa viimeiset 3 vuotta olosuhteiden pakosta ja jouluna olemme menossa viimein naimisiin! Hyvää kannattaa odottaa...
mutta siihen tulokseen olen tullut että niihin en enään ryhdy tiedä häntä ryhdynkö edes ollenkaan suhteisiinkaan.
Ihanaa kuulla, että noin pitkän kaukosuhteen jälkeen olette menossa naimisiin :) Onnea! Itse olen juuri kaukosuhteessa ja täytyy myöntää että vaikeata ja turhauttavaa se on! Mutta niinkuin sanoit: "Hyvää kannattaa odottaa!" Jos rakastaa toista tarpeeksi, niin suhdekkin kestää rankemmatkin hetket..
Taallakin loytyy yksi joka suht nuorena aloitti kaukosuhteen miehen kanssa joka on kotoisin keski/itaeuroopasta, ja kahden vuoden kaukosuhteen jalkeen paadyimme asumaan samaan maahan, saman katon alle, ja sita paatosta en ole katunut kertaakaan! Onni kukoistaa ja aloitin juuri opiskelutkin kyseisessa maassa.
Otetaan jokainen tapaus siis tapauksena - ja totuus on tosiaan ettei mikaan, ei edes kaukosuhde, kesta ikuisesti :) (koska mika tassa maailmassa itse asiassa olisi ikuista?) Mutta ollaan onnellisia siita mita meilla on :)
Niin, ja yritetaan ajatella positiivisesti - talla palstalla puhutaan suurimmaksi osaksi vain siita, kuinka kaukosuhteet ovat tuhoon tuomittuja. Eiko kenellakaan ole hyvia kokemuksia?
ps. onnea sinulle naimisiin meneva :) Ehka mekin, jokin kaunis pv :)))
Mä lähdin itte pois täältä ulkomaille puoleks vuodeksi, ja mies jäi tänne. Se aika oli puolittain helvettiä, jatkuvaa riitelyä siitä kun mies ei pystynyt tyydyttämään seurustelutarpeitani puhelimen ja netin välityksellä. Helvetin moni puhelu päättyi sinä aikana riitaan. Mä olisin kaivannut vaan että niitä asioita mitä ennen osoitettiin teoin oltais voitu osoittaa myös sanoin, mutta se ei vaan onnistunut. JA mies valitti että mä vaadin häneltä liikaa ja ahdistan. Välillä tuntui, että meidän suhteesta on tullut täysin kylmä.
Mulla oli usko loppua siihen suhteeseen ja huomasin, että kun puolessa välissä 3 kuukauden kuluttua näimme, en enää muistanut millaista on olla yhdessä. Mä jännitin sitä tapaamista ihan pirusti, mä en muistanut miten mun miehen kans jutellaan, miten mun pitää käyttäytyä, miten mun pitää olla, mies tuntu eka ihan vieraalta. Ehkä 15 minuutissa näkemisestä lentokentällä alkoi asiat muistua vähitellen mieleen ja olotila palautua pikkuhiljaa normaaliksi. Mun ei tarvinnut kun nähdä tutut kasvot, eleet, ilmeet, hymyn, tuntea kosketuksen ja samalla muistin miksi olin häneen joskus rakastunut. Olemme vieläkin yhdessä ja pian oltu 5 vuotta.
Ikinä en enää lähde kaukosuhteeseen. Me emme vaan pysty täyttämään toistemme tarpeita sillä tavalla. En halua enää koskaan unohtaa millainen hän on "kokonaisuudessaan".