Minulla on ystävä. Mukava, aurinkoinen ja menevä. Mutta..... hänen kanssaan on todella työlästä olla. Hän on lievästi neuroottinen, sairaalloisen tarkka. Häntä on ihan mukava tavata kaupungilla, mutta hänelle kylään meneminen on aika stressaavaa.
Hän ei voi käydä luonani, koska pitää asuntoani epäsiistinä, osittain jo kahden kissani puolesta. Olen siis ihan siisti, imuroin kahdesti viikossa ja pesen lattiat parin viikon välein. Mutta ystäväni "taso" on vaan sen verran kova, että hän ei siedä mitään laiminlyöntejä ympäristössä.
Hänen luonaan pitää tarkkaan katsoa mihin istuu, ja millä tavalla. Tuntuu että koko vierailun ajan hän arvostelee minua ja tapaani toimia. Välillä puskee ihan kylmää hikeä, kun pelkää koko ajan tekevänsä jotain väärin. Laitanko nyt varmasti kengät oikein eteiseen, ja onhan takkini nyt oikealla paikalla. Pelkään jopa koskea sohvalla istuessani hänen koristetyynyihinsä, kun heti tunnen katseen siirtyvän tarkkailemaan mitä teen.
Onko teillä muilla tällaista ystävää, ja miten olette selvinneet suhteesta, vai onko se jäänyt tuon kaiken stressi takia. Itsekin olen monta kertaa jo harkinnut jättäväni koko tyypin, mutta toisaalta hän on niin mukavaa seuraa olleessaan rento ja positiivinen itsensä, ilaman noita neuroottisia piirteitä.
Hän ei voi käydä luonani, koska pitää asuntoani epäsiistinä, osittain jo kahden kissani puolesta. Olen siis ihan siisti, imuroin kahdesti viikossa ja pesen lattiat parin viikon välein. Mutta ystäväni "taso" on vaan sen verran kova, että hän ei siedä mitään laiminlyöntejä ympäristössä.
Hänen luonaan pitää tarkkaan katsoa mihin istuu, ja millä tavalla. Tuntuu että koko vierailun ajan hän arvostelee minua ja tapaani toimia. Välillä puskee ihan kylmää hikeä, kun pelkää koko ajan tekevänsä jotain väärin. Laitanko nyt varmasti kengät oikein eteiseen, ja onhan takkini nyt oikealla paikalla. Pelkään jopa koskea sohvalla istuessani hänen koristetyynyihinsä, kun heti tunnen katseen siirtyvän tarkkailemaan mitä teen.
Onko teillä muilla tällaista ystävää, ja miten olette selvinneet suhteesta, vai onko se jäänyt tuon kaiken stressi takia. Itsekin olen monta kertaa jo harkinnut jättäväni koko tyypin, mutta toisaalta hän on niin mukavaa seuraa olleessaan rento ja positiivinen itsensä, ilaman noita neuroottisia piirteitä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jokainen muukin joutuu kärsivän hänen neuroottisuutensa takia kyläillessään hänen luonaan. Kukaan ei varmaan ikinä pysty asumaankaan hänen luonaan, ennen kuin hän on parantuu tuosta. Muista olla rehellinen hänelle ja kertoa kaikki tuntemuksesi ja mistä ne johtuvat. En tiedä yhtään, että ymmärtääkö hän, että hänellä on oikeasti henkinen ongelma. - Jos ei usko, että hänessä on mitään vikaan niin sitten vasta lähde, jos tuntuu hyvältä ratkaisulta. Jos ei voi yrittää edes muuttua ystävän ja oman itsensä takia, niin sama vain jatkuu ja saat stressata vielä enemmän.
Voitte myös sopia, että näätte vain kaupungeilla ja muualla missä hän ei muutu "hulluksi". Puhumista kumminkin tarvitsette.
Minulla on myös ystävänä omasta ympäristöstään sairaalloisen tarkka, tapojensa orja.
Hänellä on aina joko liian kylmä tai liian kuuma. Hän saa hirveää stressiä siitä pukeutuuko ulos oikein, lämpötilan mukaan. Hän ei voi sietää ylipainoisia ihmisiä, ja hänestä näkee kuinka häntä etoo jos joutuu tekemisiin heidän kanssaan. Häntä etoo myös lapset ja eläimet. Katselee niitä kaukaa, ja Paris Hilton-söpöjä koiria jopa ihasteleekin, mutta varmaan oksentaisi jos joutuisi tekemisiin puklujen ja ulosteiden kanssa.
Jos hän joutuu yöpymään jonkun toisen luona, mikä on tietenkin ihan kauhea stressitekijä, hän kantaa mukanaan omaa peittoa ja tyynyä, koska ne on tietenkin parhaat. Tämän lisäksi hän on todella tarkka syömisistään ja siitä, että hänellä on aina juotavaa mukana -muuten alkaa hysteria. Hän listaa kaikki elämässään. Mitä syö, kuinka paljon, mitä juo, mihin rahat käyttää, mitä tekee milläkin hetkellä päivän aikana. Kieltämättä, tulee mieleen pakkoneuroosinen ihminen.
Monta kertaa tehnyt mieli ottaa asia puheeksi hänen kanssaan, ja tunnustella sitä, kokeeko hän itse elämänsä raskaana. Toisaalta hän on ikäänkuin rakentanut kaiken selustakseen, eli tuntuu että kun kaikki on hänen hallinnassaan niin asiat toimii. Monesti vaan miettinyt, että mitä sitten tapahtuu jos tulee tilanne, että hän ei pysty tähän, hallinta pakenee.
Ja välillä.. kieltämättä todella vaikeaa pitää ystävyyttä yllä.
Vähän sama kuin mulla kaveri, joka tulee rätin kanssa heti alle jos otan tarjotun pullan tai muuta kahvin kanssa. Viime aikoina en ole sitten ottanut.