Mieheni on itsekäs!

Seuraavan kerran kun miehesi lähtee johonkin niin sanot että otappa tuo kolmevuotias mukaasi että sinä saat levätä. Nakitat miehelle sitä lapsen kanssa olemista kokoajan. Jos ei sovi niin kerrot ihan rauhallisest iettä jos tyyli ei muutu niin ero on kohta edessä ja varotat kunnolla niin tuollainen teinimeininki miehen puolesta on keskenkasvuisen henkilön toimintaa. Kerroppa miehellesi että kun toinen lapsi syntyy niin hänen taytyy huolehtia vanhemmasta ja hoitaa kotihommat kun sin' huolehdit vauvasta ja voi mennä mieheltä sormi suuhun ja se siitä. Lopetappa miehelle ruuan laittaminen ja pyykkien peseminen ja muukin huolehtiminen ja jos tulee sanomsita niin kerrot että teeppä itse koska et ole hänen kotiapulainen vaan häne vaimonsa.

Ei oo tainnut ukkos sisäistään isyyden tehtäviä sitten millään. Tiedän kokemuksesta, että mieskin kipuilee isäksi tullessaan ja se on melkoinen kriisi. Varsinkaa jos siitä ei pääse puhumaan kenellekään. Tuollainen ravaaminen baareissa on sitä vastuun pakoilua.
Tietysti saattaa olla, että teillä on myös muita aspekteja parisuhteessa, kuten riitoja miksi mies ramppaa siellä missä on.

Jos miehesi on fiksu niin hän varmaan juttelisi sinun kans, jos pysäytät hänet ja istutte alas pöydän ääreen. Kerro, että olet huolissas ja haluat kuulla onko miehelläsi jotain sydämmellä mikä painaa. Uskon, että alkaa tekstiä tulla...

"kaverit ja juhliminen on kivempaa kuin perheen ja minun kanssa vietetty aika"

Totta kai se on kivempaa, mutta se ei olekaan se ongelma.

Isä ei vaan ymmärrä, että kivan pitää nyt odottaa, kunnes lapset muuttavat kotoa.

Äitinä varmaan ymmärrät, että sinunkaan kivallasi ei ole nyt väliä. Teidän molempien pitää työskennellä pienten lastenne parhaaksi, oli kivaa tai ei.

Monet jätkät lirkuttelevat aikansa lapsista ja perheen perustamisesta. Ja niistä sellaiset, joilla ei ole tarkoituskaan osallistua perhe-elämään, hankkivat rouvan ja perheen , jotta saisivat pitää naisensa kotona. "Hyvähän" se on alkaa rellestää siinä vaiheessa kun perheen nainen on äitiyslomalla/hoitovapaalla, hoitaa kotia ja lasta, ja ap:n tapauksessa odottaa vielä toistaan. Liian moni jätkä ajattelee, että kyllä se muija siinä kotona kiltisti pysyy eikä katoa minnekään sillä aikaa kun hän laittaa railakkaasti menemään. Uskoo sen, ettei raskaana oleva ainakaan "uskalla" kyllästyä niin pahasti, että oikeasti lähtee tai nakkaisi ukon pihalle.

Ja loppujen lopuksi, näitä julleja ei kiinnosta pätkääkään kuinka kotona voidaan. Käyttävät vaan tilaisuutta hyväkseen olla kasvamatta aikuisiksi silloin kun pitäisi.

Keskustelun paikka, pitkän kaavan mukaan. Saattaa ottaa onkeensa, mutta saattaapa hyvinkin vaan naureskella. Jos naureskelee, valintahan on selvä?