Huh hei, mitähän tässä pitäisi tehdä... Meillä kohta nejä vuotta avioliittoa takana, kolmevuotias ja vauva tulossa. Tuntuu että miestä ei kiinnosta perhe-elämä ja menee vaan omien juttujen perässä.
Haluaisin perhe-keskeisen, luotettavan miehen, jollainen hän on ollut. Arki meillä hoituu jotenkin, mutta joka viikonloppu kaverit ja juhliminen on kivempaa kuin perheen ja minun kanssa vietetty aika. Olen ollut tosi loukkaantunut tästä ja riidelty on. Suututtaa kun mies ei pidä lupauksiaan ja häipyy vaikka muuta on sovittu, ei saa puhelimella kiinni ja valehtelee menoistaan. Tuntuu tosi pahalta...
Onko tämä jotain kolmenkympin kriiseilyä vai mitä? Itseä ei huvittaisi tuhlata aikaa parhaassa iässä huonoon parisuhteeseen, haluaisin korjata asioita kun erokaan ei houkuttele! Mutta vaatisi se kai jotain vastaan tulemista mieheltäkin, joka ei varmaan edes ymmärrä mitä muka tekee väärin!
Haluaisin perhe-keskeisen, luotettavan miehen, jollainen hän on ollut. Arki meillä hoituu jotenkin, mutta joka viikonloppu kaverit ja juhliminen on kivempaa kuin perheen ja minun kanssa vietetty aika. Olen ollut tosi loukkaantunut tästä ja riidelty on. Suututtaa kun mies ei pidä lupauksiaan ja häipyy vaikka muuta on sovittu, ei saa puhelimella kiinni ja valehtelee menoistaan. Tuntuu tosi pahalta...
Onko tämä jotain kolmenkympin kriiseilyä vai mitä? Itseä ei huvittaisi tuhlata aikaa parhaassa iässä huonoon parisuhteeseen, haluaisin korjata asioita kun erokaan ei houkuttele! Mutta vaatisi se kai jotain vastaan tulemista mieheltäkin, joka ei varmaan edes ymmärrä mitä muka tekee väärin!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Seuraavan kerran kun miehesi lähtee johonkin niin sanot että otappa tuo kolmevuotias mukaasi että sinä saat levätä. Nakitat miehelle sitä lapsen kanssa olemista kokoajan. Jos ei sovi niin kerrot ihan rauhallisest iettä jos tyyli ei muutu niin ero on kohta edessä ja varotat kunnolla niin tuollainen teinimeininki miehen puolesta on keskenkasvuisen henkilön toimintaa. Kerroppa miehellesi että kun toinen lapsi syntyy niin hänen taytyy huolehtia vanhemmasta ja hoitaa kotihommat kun sin' huolehdit vauvasta ja voi mennä mieheltä sormi suuhun ja se siitä. Lopetappa miehelle ruuan laittaminen ja pyykkien peseminen ja muukin huolehtiminen ja jos tulee sanomsita niin kerrot että teeppä itse koska et ole hänen kotiapulainen vaan häne vaimonsa.
Ei oo tainnut ukkos sisäistään isyyden tehtäviä sitten millään. Tiedän kokemuksesta, että mieskin kipuilee isäksi tullessaan ja se on melkoinen kriisi. Varsinkaa jos siitä ei pääse puhumaan kenellekään. Tuollainen ravaaminen baareissa on sitä vastuun pakoilua.
Tietysti saattaa olla, että teillä on myös muita aspekteja parisuhteessa, kuten riitoja miksi mies ramppaa siellä missä on.
Jos miehesi on fiksu niin hän varmaan juttelisi sinun kans, jos pysäytät hänet ja istutte alas pöydän ääreen. Kerro, että olet huolissas ja haluat kuulla onko miehelläsi jotain sydämmellä mikä painaa. Uskon, että alkaa tekstiä tulla...
Mieshän selvästi pakenee "nalkuttavaa, ilkeää" vaimoa kuin teinipoika äitiään. Suosittelen parisuhdetyötä, joko esim. Kataja ry:n kursseja tai kerran -pari kuussa pariterapeutin käyntejä. Tilanne on vielä pelastettavissa jos mies tajuaa mitä on hukkaamassa (lapset ja rakkaan naisen). Hänet täytyy nyt vain kunnolla herättää todellisuuteen. En usko että kireä vaimo yksin selviää kaikesta.
Minunkin mielestäni kahden pienen isällä ei ole mitään asiaa kapakkaan ylipäätään tai kaverien kanssa notkumaan. Onko hän alkoholisti joka ei saa ryypätä kotona vai mistä mahtaa kiikastaa?
Olen kanssa ihan varman että mies juurikin pakenee sitä nalkuttavaa vaimoaan joka yrittää väkisin olla hänelle ÄITI. Itse suosittelisin että nainen vähän rentoutuisi ja lopettaisi sen nalkuttamisen. Lisäksi nalkuttamisen tilalle suositeltavaa olisi aikuismainen keskustelu ei niin hemmetin syyttävään sävyyn. Terapeutit ovat ihan turhaa sakkia jos molemmilla on omat aivot.
Joo ja lasten isäkin saa joskus rentoutua ja käydä kaverien tykönä kaljalla. Baarissakin hän voi ihan hyvin käydä. Joka viikonloppu tämä ei nyt kuitenkaan ole suotavaa, mutta muuten ihan ok.
vai että kolmen vuoden kriisi? taitaapi olla ennemminki ihan normi käyttäytymistä häneltä! kriisit kun tulee ja menee, mutta tuota on kestäny jo tovin...
"kaverit ja juhliminen on kivempaa kuin perheen ja minun kanssa vietetty aika"
Totta kai se on kivempaa, mutta se ei olekaan se ongelma.
Isä ei vaan ymmärrä, että kivan pitää nyt odottaa, kunnes lapset muuttavat kotoa.
Äitinä varmaan ymmärrät, että sinunkaan kivallasi ei ole nyt väliä. Teidän molempien pitää työskennellä pienten lastenne parhaaksi, oli kivaa tai ei.
Kuulostaapa melkoiselta vankilalta, ja näkyy olevan vielä ihan itsestäänselvää. TOTTAKAI muunlainen elämä on kivempaa mutta päätinpä silti järkätä itselleni 20 vuotta kurjuutta vaikka ei edes yhtään kiinnosta.... :-D Hienosti esitetty, vaikka toki olet oikeassa. Myöhäistähän sitä nyt on katua. Jos menee ja ostaa sukset vaikka tekee mitä tahansa mielummin kuin hiihtää niin ne voi aina sentään myydä.
Monet jätkät lirkuttelevat aikansa lapsista ja perheen perustamisesta. Ja niistä sellaiset, joilla ei ole tarkoituskaan osallistua perhe-elämään, hankkivat rouvan ja perheen , jotta saisivat pitää naisensa kotona. "Hyvähän" se on alkaa rellestää siinä vaiheessa kun perheen nainen on äitiyslomalla/hoitovapaalla, hoitaa kotia ja lasta, ja ap:n tapauksessa odottaa vielä toistaan. Liian moni jätkä ajattelee, että kyllä se muija siinä kotona kiltisti pysyy eikä katoa minnekään sillä aikaa kun hän laittaa railakkaasti menemään. Uskoo sen, ettei raskaana oleva ainakaan "uskalla" kyllästyä niin pahasti, että oikeasti lähtee tai nakkaisi ukon pihalle.
Ja loppujen lopuksi, näitä julleja ei kiinnosta pätkääkään kuinka kotona voidaan. Käyttävät vaan tilaisuutta hyväkseen olla kasvamatta aikuisiksi silloin kun pitäisi.
Keskustelun paikka, pitkän kaavan mukaan. Saattaa ottaa onkeensa, mutta saattaapa hyvinkin vaan naureskella. Jos naureskelee, valintahan on selvä?