Nyt se tuli vastaan.. elämäni suurin pettymys.
Naisena sitä tavallaan aina elää rakkaudelle. Meille tärkeintä elämässä on ihmissuhteet - perhe, ystävät, puoliso. Se maagisin on romanttinen rakkaus. Sitä aina on luullut, että joskus tulee vastaan se yksi mies, joka rakastaa sinua ehdottomasti..
Mitä sitten, kun huomaakin, ettei odotukset tule ikinä täyttymään? Että miehille parisuhde ei ole yhtä tärkeä? Tai että hän ei ajattele sinua yhtä paljon kuin sinä häntä? Tai että ihminen, jota syvästi rakastat, ei haluakaan edetä kohti yhteistä tulevaisuutta samaan tahtiin kuin sinä?
Sitä taistelee elämän haasteita vastaan.. aina on liian lihava tai liian laiha, jollakin on isommat tissit kun sulla, parempi perse tai pitempi tukka.. ja jaksaa eteen päin, koska ajattelee, että oon kumminkin hyvä sellaisena kuin olen, ja että joskus joku mies huomaa sen.. ja sitten se mies, jonka pitäisi rakastaa sinua, vilkuileekin keskuudessasi muita naisia..
Kuinka sydämmesäsi olet monesti muistellut ja hyväillyt jotain ihanaa hetkeä. Ja toinen ei muistakaan sitä?
Nainen ei tule ikinä saamaan sitä rakkautta, mitä sydemessään on aina halunnut. Miten siitä voi nousta ylös? Miten voi hyväksyä,miten voi tyytyä yhteen prosenttiin siitä mitä aina halusit?
Ja silti nainen vielä rakastaa miestään. Vaikka sattuu ja perkeleesti.
Pettynyt miehiin.. neuvoja?
28
564
Vastaukset
- JK pop
Niinkö
- Höpöhöpö5
Älähän yleistä. Sinä elät rakkaudelle, minä naisena elän elämälle. Rakkaus on ikuista, kohde vain vaihtuu.
- njhyjmhgmj
Minä olen nainen, enkä ole koskaan "elänyt rakkaudelle" vaan aivan muunlaiset asiat kiinnostavat. Sen sijaan olen huomannut, että miehet ovat pohjattomia romantikkoja ja heille parisuhde on se tärkein juttu elämässä. Tai sitten vain vedän puoleeni sellaisia miehiä jostain syystä.
- dare to believe
Kaksi pidempää parisuhdetta eläneenä kirjoitan. Ensimmäisessä kaiketi olin se, joka rakasti "enemmän", näki vaivaa enemmän ja sai silti suhteen loppuvaiheessa tuntea itsensä riittämättömäksi. Toisella kerralla asiat menivät toisin: toinen tekemällä teki minusta elämänsä keskipistettä, sai minut toki tuntemaan itseni tärkeäksi ja tarvituksi... Omalla tavallaan hyvin ahdistava tilanne.
Päättelin, ettei minua ole tarkoitettu parisuhteessa eläväksi ja pysyin vuosikaudet kaukana sellaisista "hankaluuksista".
Tällä hetkellä elän hieman määrittelemättömässä tilanteessa... Olen tietoisesti välttänyt päästämästä ketään "liian" lähelle, asettautumasta altiiksi uusille pettymyksille... Ja silti: tämän miehen kanssa tunnen olevani kerrankin sopiva: en liikaa jotain tai liian vähän jotain. Mielettömän hieno tunne! Silti vielä hieman jarruttelen, vaikka kaikki viittaa siihen, ettei tämä kuitenkaan ole liian hyvää ollakseen totta.- jotain muutakin
Toisen kanssa on ihan ok jutella, mitä parisuhteelta odottaa ja jos vastaukset on sitä kaupassakäynti-sauna-sillointällöinseksiä-luokkaa voit arvata ettei tuo ihminen hae muuta kuin kotieläintä! Ja niitähän saa kaupasta
- Sika Mies
" Mitä sitten, kun huomaakin, ettei odotukset tule ikinä täyttymään? Että miehille parisuhde ei ole yhtä tärkeä? Tai että hän ei ajattele sinua yhtä paljon kuin sinä häntä? Tai että ihminen, jota syvästi rakastat, ei haluakaan edetä kohti yhteistä tulevaisuutta samaan tahtiin kuin sinä? "
Niin, itse sanoisin, että jossain kohdassa sinulla itselläsi on mennyt jotain ohitse, mitä et ole huomannut.Olet rakentanut itsellesi pilvilinnan mistä nyt alas tippuminen sattuu.Ettekä ole varmasti ikinä keskustelleet mitä parisuhde merkitsee tai mitä toivoo tulevaisuudelta.
" Sitä taistelee elämän haasteita vastaan.. aina on liian lihava tai liian laiha, jollakin on isommat tissit kun sulla, parempi ***** tai pitempi tukka.. ja jaksaa eteen päin, koska ajattelee, että oon kumminkin hyvä sellaisena kuin olen, ja että joskus joku mies huomaa sen.. ja sitten se mies, jonka pitäisi rakastaa sinua, vilkuileekin keskuudessasi muita naisia.. "
Kyllä, haasteensa kullakin ;D Ja oikeastaan tämä kuvastaa sinun minä-kuvaasi.koet että sinulla ei ole mitään muuta annettavaa kuin ulkonäkö.Se on se mitä sinä itse arvostat ja mies kun ei innostu 110% sinusta, koet olevasi mittättömyys.Vinkki, kehitä sisäisiä arvoja ja sitä kautta itsetuntoasi.
"Ja silti nainen vielä rakastaa miestään. Vaikka sattuu ja perkeleesti. "
Tämäkin vielä... kyllä miehet on sitten sikoja! - Vieraileva sovinisti
Rakkaus ei ole vaatimus. Parisuhde ei ole hollywood-elokuva. Sisäistä nämä.
On lapsellista odottaa "maagista romanttista" rakkautta ja vaatia toista tuntemaan täsmälleen samoista asioita täsmälleen samalla tavalla täsmälleen samassa järjestyksessä ja muistavat ne vielä täsmälleen samalla lailla. Se on itse asiassa narsistista, sillä ihmiset ovat aina yksilöitä, jotka tuntevat asioista eri tavoin. Etenkin miehet ja naiset.
Herääpä näistä prinsessafantasioista ja kehitä omaa kykyäsi rakastaa, niin voit saavuttaa elämässäsi aidon rakkauden. Käsityksesi rakkaudesta poikkeaa niin paljon miesten vastaavasta, ettei ole ihme, ettet ole tuollaista löytänyt.
Ensinnäkään ei ole ehdotonta rakkautta. Ei tarvitse kuin vieraissa virkistäytyä tai vetää pataan, niin yksikään nainen ei puhu enää ehdottomasta rakkaudesta. Rakkaus kun on kovin ehdollinen tunnetila.
Toisekseen sillä, että on silmää naiskauneudelle ei ole este rakkauden tunteelle. Muutenhan rakkaus kumppaniin rapistuisi samaa vauhtia ulkonäön kanssa. Tuskin edes naiset sellaista haluavat.- 18 + 14
"Ensinnäkään ei ole ehdotonta rakkautta."
Yleensä vanhemmat kyllä rakastavat lapsiaan ehdottomasti. Soisi puolisoidenkin rakastavan toisiaan samalla rakkaudella. 18 + 14 kirjoitti:
"Ensinnäkään ei ole ehdotonta rakkautta."
Yleensä vanhemmat kyllä rakastavat lapsiaan ehdottomasti. Soisi puolisoidenkin rakastavan toisiaan samalla rakkaudella.Vanhemmat todellakin taitavat kestää lapsiltaan mitä vain.
Minusta tuollainen pyyteettömyys ei ole edes kovin tavoiteltavaa. Minä ainakin yritän parhaani pitääkseni vaimoni tyytyväisenä. Jos voisin olla varma hänen tunteidensa pysyvyydestä, saattaisin alkaa pitämään häntä itsestään selvyytenä ja käyttäytyä sen mukaan. Niinhän monille käy ja erohan siitä usein aiheutuu.- Vieraileva sovinisti
18 + 14 kirjoitti:
"Ensinnäkään ei ole ehdotonta rakkautta."
Yleensä vanhemmat kyllä rakastavat lapsiaan ehdottomasti. Soisi puolisoidenkin rakastavan toisiaan samalla rakkaudella.Ehdoton rakkaus ei toteudu niin kauan kuin jommallakummalla tai molemmilla on ehtoja. On kovin valheellista vaatia ehdotonta rakkautta, koska tällöinhän on jo ehdollistanut oman rakkautensa.
Aikuisilla on aina ehtoja toisia aikuisia kohtaan, tämä kannattaa hyväksyä. Hyväksyykö esim. kukaan rakkaaltaan, että hän sanoisi vaikka "Tiedätkös, taidanpa tästä lähteä vuodeksi ulkomaille, tekee mieli bilettää ja tavata vähän vastakkaisen sukupuolen edustajia. Kirjoitellaan!" Lapseltaan tämän voi hyväksyä, mutta voiko kumppaniltaan?
On täysin ok asettaa ehtoja omien arvojensa mukaan. Tällainen ehto ei ole vaatimus, vaan se palvelee omaa itseä ja suhdetta muihin.
Kannattaa miettiä omalla kohdallaan mitkä ovat itselle niitä tärkeimpiä arvoja. Siis todellisia aikuisen ihmisen arvoja, eikä mitään fantastisia ideaaleja joihin "maaginen rakkaus" kuuluu.
Kun omat arvot ovat selkiintyneet huomaa, että ne joilla on pitkälle samanlaiset arvot ovat niitä, joiden kanssa on mielekkäintä elää. Ja vaikka kaikki arvot eivät olisi samanlaisia, on silti helpompi kunnioittaa toisten arvoja. Tämä on siis nykyään kuulutetun "moniarvoisuudenkin" ydin, vaikka samasta aiheesta on saarnattu jo antiikin aikoina.
Ennen arvomaailman selkiytymistä henkilö tekee itsensä riippuvaiseksi toisesta. Toiselta vaaditaan näiden hiljaisten ehtojen täyttämistä siinä uskossa, että itse voisi muka rakastaa sitten kun. Tämä on lapsellinen valhe, jonka passiivinen ja itsekäs luonne kertoo itselleen. Vaativalla ihmisellä ei löydy rakkautta, pelkästään uusia vaatimuksia.
Näin moni ellei useampi tekee, mikä on kovin surullista, koska nämä ihmiset kiipeävät pers.e edellä puuhun.
Se on hyvin paljon itsetunnosta kiinni. Jos ei rakasta itseään, ei rakasta muitakaan. Jos ei hyväksy, että itse on yksilö, ei hyväksy, että muut ovat yksilöitä. - 7 + 13
Ratikkakuski kirjoitti:
Vanhemmat todellakin taitavat kestää lapsiltaan mitä vain.
Minusta tuollainen pyyteettömyys ei ole edes kovin tavoiteltavaa. Minä ainakin yritän parhaani pitääkseni vaimoni tyytyväisenä. Jos voisin olla varma hänen tunteidensa pysyvyydestä, saattaisin alkaa pitämään häntä itsestään selvyytenä ja käyttäytyä sen mukaan. Niinhän monille käy ja erohan siitä usein aiheutuu."Vanhemmat todellakin taitavat kestää lapsiltaan mitä vain. Minusta tuollainen pyyteettömyys ei ole edes kovin tavoiteltavaa."
Ai tämä olikin vain vitsi: "Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii."
"Minä ainakin yritän parhaani pitääkseni vaimoni tyytyväisenä. Jos voisin olla varma hänen tunteidensa pysyvyydestä, saattaisin alkaa pitämään häntä itsestään selvyytenä ja käyttäytyä sen mukaan. Niinhän monille käy ja erohan siitä usein aiheutuu."
Toivottavasti molemmat puolisot rakastavat toisiaan, jolloin hyväksikäyttö ei astu kuvaan.
Rakkaus ei muuten tarkoita sitä, ettei ero tulisi. Esimerkiksi jos rakastavista kumppaneista vain toinen haluaa lapsia, heidän kannattaa erota kaikessa rakkaudessa. Ja rakastavat vanhemmat päästävät aikuistuneet lapsensa maailmalle, vaikka kuinka tulisi ikävä. 7 + 13 kirjoitti:
"Vanhemmat todellakin taitavat kestää lapsiltaan mitä vain. Minusta tuollainen pyyteettömyys ei ole edes kovin tavoiteltavaa."
Ai tämä olikin vain vitsi: "Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii."
"Minä ainakin yritän parhaani pitääkseni vaimoni tyytyväisenä. Jos voisin olla varma hänen tunteidensa pysyvyydestä, saattaisin alkaa pitämään häntä itsestään selvyytenä ja käyttäytyä sen mukaan. Niinhän monille käy ja erohan siitä usein aiheutuu."
Toivottavasti molemmat puolisot rakastavat toisiaan, jolloin hyväksikäyttö ei astu kuvaan.
Rakkaus ei muuten tarkoita sitä, ettei ero tulisi. Esimerkiksi jos rakastavista kumppaneista vain toinen haluaa lapsia, heidän kannattaa erota kaikessa rakkaudessa. Ja rakastavat vanhemmat päästävät aikuistuneet lapsensa maailmalle, vaikka kuinka tulisi ikävä."Ai tämä olikin vain vitsi: "Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.""
No minusta se ei ole vitsi, mutta ei se ole tottakaan. Tai ei sen ainakaan mielestäni pitäisi olla. Marttyyrius on typeryyttä, josta ei koskaan saa tavoittelemaansa arvostusta.
Jos toinen haluaa lapsia ja toinen ei, niin ei kannata suhdetta aloittaakaan. Jos toisen mieli muuttuu, niin silloin minustakin kannattaa erota. Sopii tosin toivoa, että siinä kohtaa rakkaus muuttuu ystävyydeksi, että olisi mahdollisuus jatkossa löytää haaveet jakava kumppani. Vanhaan kun ei parane jäädä roikkumaan.- dfasdkäl
18 + 14 kirjoitti:
"Ensinnäkään ei ole ehdotonta rakkautta."
Yleensä vanhemmat kyllä rakastavat lapsiaan ehdottomasti. Soisi puolisoidenkin rakastavan toisiaan samalla rakkaudella.Rakkaus on alunperin adaptaatio, jonka tarkoituksena on edistää jälkeläisten henkiinjäämistä. Sillä on itsekäs funktio sitä kautta, että sen avulla edistetään omien geenien säilymistä. Lisäksi tutkimustenkin mukaan ihminen mieltää varsinkin rakkauden kohteet osaksi omaa "minuuttaan", joten heidän onnensa edistäminen voi olla hyvinkin tärkeää myös itsekkäistä syistä, oman itserakkauden ja minäkäsityksen suojelemiseksi. Toisen ihmisen epäonnistuminen on kolaus sen henkilön itsetunnolle, joka mieltää hänet osaksi minäkäsitystään. Tämä on voimakkaasti ihmisten toimitaa motivoiva tekijä, joka on juurtunut syvälle ihmisen kokemusmaailmaan. Se ei tarkoita, että tällaisella rakkaudella olisi sinänsä epäitsekäs pohja ja että se olisi pohjimmiltaan mitenkään ehdotonta, vaikka kyseessä ei olekaan vastavuoroisuuteen perustuva vaihtosuhde kahden yksilön välillä.
- 14 + 14
Et sinä rakasta. Sinä vaadit miestä olemaan barbie-leikkien Ken, ja olet vihainen hänelle, kun hän ei suostu pysymään leikissä mukana.
Ei silti, olisi kaikille naisille terveellistä tajuta, että unelmien miestä ei ole olemassa. Ihan samalla tavalla miesten pitää tajuta, että unelmien naista ei ole olemassa.
Ole katkera elämälle, älä miehille. - usko ja toivo
* mitä jos aloittaisit elämään ensisijaisesti itsellesi - sillä lailla terveesti itsellesi? ei mitään "minä haluan, minä vaadin, mutkun mä haluun jne" jota kutsutaan "itserakkaudeksi / omaan napaan tuijottamiseksi", jos tunnet itsesi ja olet sinut oman ajatusmaailmasi kanssa ja seisot niiden takana, tajuat että toisen ihmisen rakkaus ei tee sinusta ihmistä vaan sinun oma rakkaus itseäsi kohtaan tekee sinusta ihmisen ja kun osaat rakastaa itseäsi, osaat myös rakastaa pyytteettömästi muitakin.
* siinä vaiheessa kun löydät miehen jota rakastat mutta huomaat että hänelle parisuhde ei ole tärkeä, eikä hän haluakkaan yhteistä tulevaisuutta - sattuu ja saatanasti. mutta joku asia tökkäsi, hänelle sinun rakkaus ei riittänyt, näitä tapahtuu
* taistelee elämän haaseita vastaan: tähä sama kun tuo eka, opettele pitämään itsestäsi, jos joku mies kääntää sulle selkänsä lihavuuden tai pienien rintojen takia - anna mennä, vaikka sattuisi, joku päivä tajuat että eipä ollut sen arvoinen, se joka kuvaan ihastuu, joku päivä huomaa että se haalistuu & rypistyy ja lähtee etsimään uutta kuvaa
' naisena uskon että joku päivä tulen saamaan ja saan antaa sitä mitä pidän rakkautena, se ei ole mikään haavekuva "elokuva romantiikasta" vaan se on todellisuutta: laskuja, likasia pyykkejä, kynttilä illallisia, ruohonleikkuuta, seksiä, puhetta, riitaa, naurua, silmiin tuijottelua, halailua.. sitä oikeeta elämää, sillä oikea rakkaus antaa ja se saa - se on kompromissejä puolin ja toisin, se on puoleen väliin tietä vastaan tulemista ja tiukassa paikassa pidemmälle menemistä, mutta vain silloin kun se ei tarjoita itsensä menettämistä toisen kohtuuttomille vaateille.- Vieraileva sovinisti
Just näin
- naiset ja naiset.
Höpö höpö...miksi puhut kaikkien naisten puolesta, luuletko että kaikki naiset vaan odottaa romantiikkaa ja miehiä? Miksi levität tuollaista sanomaa,että naisena? Tiedän miehiäkin jotka on romanttisia.
Itse olen kokenut monenlaista ihastumista ja rakastumista,
mutta kyllä todellinen rakkauskin kävelee vastaan vasta sitten , kun sitä ei enää edes kaipaa.
Elämässä on paljon muutakin kuin miehet ja romantiikka.
Rakkaus ja romantiikka-sanoja voisi ajatella myös myytteinä, jotka eivät ole todellisia. Luuletko että laskujen ja roskien kanssa on jotain romantiikkaa muuta kuin yhtenä hetkenä.
Romantiikka sitäpaitsi syntyy monesti läheisriippuville, joila on sellaista on-offia..ilman offia ei ole on-vaihettakaan..Tapellaan ja siten on sovintoseksiä.
tasaisessa romantiikassa joutuu tappelemaan itsensä kanssa, että viitsii toisen naamaa katsoa räjähtämättä.
Hiiteen romantiikka. Ällöttää koko ajatus!
Ehkä säkin vaan et vaan tiedä mitä haluat. Sitten kun löytäisit sen sällin joka suhun liimaantuu kuin iilimato, ja laittelee sulle naistenpäiväkortteja sun muuta, haluaa pussata limaturvalla tuntikaudet, niin toteat varmaan että yök, hyiv-ttu, ja tajuat viimeinkin että elämässä jokainen on omillaan, ja oman elämänsä herra. - Kiskisu
Oletpa saanut hyökkääviä kommentteja ja kiireisimmillä on hätä tuoda tiettäväksi, että rakkaus se ei ole ollenkaan tärkeää juuri heille.
Hienosti kirjoitit. Uskon kyllä että tuosta nouset ja varmaank kohdistat tuota rakkautta jatkossa itseesi enemmän. Se on vahva, joka rakastaa.- utopiaavain
AP tässä.
Kiitos. No vähän arvasinkin että ihmiset tekstistäni provosoituu. Se oli kirjoitettu hieman suodattamattomasti ja turhan tunteen vallassa : )
Mutta oli täälä hyviä pointteja myös itsensä rakastamisesta ja liiallisten odotuksten/pilvilinnojen rakentelusta, jotka kyllä itsekin osaan tunnistaa omiksi ongelmikseni.
Olen kasvanut feministi äidin ja kahden siskon kanssa, niin jotenkin vaan tullut yllätyksenä miten erilaisia miehet on.. ja siitä seurannut pettymys. Tuntuu vaikealta hyväksyä sukupuolten erot. Ettei toinen käyttäydy samalailla kun itse, kun rakastaa.
Tahtoisin kysyä kaikilta, jotka ehdotti, että oppisi hyväksymään / rakastamaan itseä ensin.. MITEN? Jos semmosta neuvoo, niin sitten pitäisi antaa jotain vinkkejäkin. Eikö se ole elämän ikuinen prosessi?
Vielä sen verran ettei parisuhteeni ole niin huono kuin monet automaattisesti olettivat. Tämä on ehkä enemmänkin jonkinlainen oman elämän kriisi. - usko ja toivo
utopiaavain kirjoitti:
AP tässä.
Kiitos. No vähän arvasinkin että ihmiset tekstistäni provosoituu. Se oli kirjoitettu hieman suodattamattomasti ja turhan tunteen vallassa : )
Mutta oli täälä hyviä pointteja myös itsensä rakastamisesta ja liiallisten odotuksten/pilvilinnojen rakentelusta, jotka kyllä itsekin osaan tunnistaa omiksi ongelmikseni.
Olen kasvanut feministi äidin ja kahden siskon kanssa, niin jotenkin vaan tullut yllätyksenä miten erilaisia miehet on.. ja siitä seurannut pettymys. Tuntuu vaikealta hyväksyä sukupuolten erot. Ettei toinen käyttäydy samalailla kun itse, kun rakastaa.
Tahtoisin kysyä kaikilta, jotka ehdotti, että oppisi hyväksymään / rakastamaan itseä ensin.. MITEN? Jos semmosta neuvoo, niin sitten pitäisi antaa jotain vinkkejäkin. Eikö se ole elämän ikuinen prosessi?
Vielä sen verran ettei parisuhteeni ole niin huono kuin monet automaattisesti olettivat. Tämä on ehkä enemmänkin jonkinlainen oman elämän kriisi.itsensä hyväksyminen ja rakastaminen on juurikin ikuinen prosessi, ikä tuo siihen omat mausteet. itsellä se alkoi niistä negatiivisista elämän tilanteista, tosiasiahan on että jos elämä on vain naurua ja onnea, sulla ei ole syytä mitään asioille tehdä, mutta erittäin harva jos kukaan pelkällä "hurlumheillä" tätä polkua pääsee tallaamaan.
mulla murrosiässä lapsuuden kaverin kuolema, toisen lapsuuden kaverin vakava sairastuminen, oman isän kuolema, totuus että en voi saada lapsia jne.. kaikki laittoi / on laittanut totuuden eteen että elämä on lyhyt, iästä riippumatta et tiedä mikä on se vika aamu kun heräät. vaikka kuinka yrittää tehdä kaikkensa että elämä ei satuta, se ei ole itsestä kiinni eli oli pakko kehittää "keino" millä kestää elämän negatiiviset asiat eikä siihen ollut muuta keinoa kun "itsensä kasvattaminen"; tajuta että mä en todellakaan ole "täydellinen" (jos niin on joskus erehtynyt ajattelemaan) eikä musta sellaisa tule. etsiä ne asiat mitkä on itselle tärkeitä, joiden takana seisoo vaikka muut niille nokkaansa nyrpistää, vahvuutta pysyä mielipiteidensä ja tekojensa takana, mutta olla myös valmis kuuntelemaan muita, jos mielipide muuttuu se on muututtava sen takia että itsestä vanha mielipide on korjaamista vailla ei sen takia että haluaa sillä miellyttää jotain toista ihmistä. eli löytää itsensä ja elää sen mukaan että voi ja pystyy "seisomaan" omien tekojen ja sanojen takana, tajuta että loppupeleissä omista teoista vastaa vain itse, muut pystyy olemaan tukena ja turvana jos "pers edellä" on puuhun kiivennyt - alhaalla voi olla kiinniottajia pudotessa, lääkäri pystyy paikkaamaan "haavat" mutta niiden lopullinen korjaaminen on mahdollista vain itse eli "pään työntäminen pensaaseen", todellisuuden kieltäminen ja luottaminen siihen että joku toinen hoitaa homman sun puolesta ei ole muutakun sitä että suhun jää särö johon törmäät joku päivä
eli tämmönen simppeli vinkki (johon keinot löydät vain itse): elä itsellesi niin että se ei tuota sulle eikä muille mielipahaa, ei loukkaa sua eikä ketään muutakaan, mutta ole joustava ja etsi ympärillesi niitä ihmisiä jotka ovat valmiita myös joustamaan älä niitä jotka oman edun takia ovat lähpiirissäsi tai hyväksyäkseen sut omaan lähipiiriin vaatii sulta jotain mikä sotii sun ajatusmaailma vastaan.. ja vaikka kuinka sattuu jättää taakseen tuollainen ihminen, se sattuu mutta joku päivä tajuaa että ei ihminen joka susta aidosti välittää laita sua elämään vastaan sun omia arvoja vaan tajuaa että se on osa sua...
- remontti tarpeen
aivan se on vahva joka rakastaa - mutta se joka rakastaa itseään ja toista. ei rakkaus ole sitä että annat itsestäsi kaiken, muokkaat itseäsi toiselle sopivaksi tuo taitaa olla sitä yllä mainittua läheisriipuvaisuutta tehdään kaikki että olisi sille toiselle se oikea - tapetaan oma itse.
tulin tilanteeseen jossa törmäsin lauseeseen "suurinta rakkautta on antaa toisen mennä" - ei uponnut sillä hetkellä mutta sitä mietittyä tulin lopputulokseen että vaikka sattui se on totta sillä musta surinta rakkautta on se että rakastaa toista mutta myös itseään ja jos tajuaa että toisen rakkaus on sitä että sun pitää olla jonkinlainen, hänen unelmien paketti, parempi antaa mennä eikä luopua itsestään toisen takia, sillä ei oikeaa rakkautta ole se että osa susta kelpaa jollekkin ja osa ei ja se ei kelpaava osa pitäisi "rempata" toista miellyttäväksi. - ei voikaan
noo kun hyväksyy että on pettynyt ja menettänyt voi päästää irti, toinen ei todellakaan aina, läheskään aina jaa samoja ajatuksia, etkä ole hänelle unelma :( pahinta olisi kuitenkin tuhlata maa rakkausaikaa sellaiseen
- lähde suhteesta
Eroa. Ei tuo välitä. Joku muu väittää ja on kypsempi. Törkeästi loukkaa sua. Ei se ole normaalia suhteessa, vaikka niin luulet. Taitaa pitää vaan nuorista naisista. :(
- pettynyt myös
Kylläpä vaan oon tullut samaan lopputulokseen oman isäni, setäni, enoni, pappani kautta hän vasta pettäjä olikin sitähän sanotaankin että miehet ajattelevat enemmän järkiperäisesti ja alapäällään kun naiset taas ovat enemmänkin tunteellisia. Mies ei koskaan kykene rakastamaan naista yhtä paljon kuin nainen miestä, siksi se pettäminenkin on niin helppoa..
- 15+20
Ongelma on se, että emme voi rakentaa aitoja suhteita, jos emme ole aidosti omat itsemme, ja harvempi tietää edes mitä minuus tarkoittaa, Jos haluaa toimivan parisuhteen edes jossakin vaiheessa, täytyy ongelma ratkaista omalla kohdalla. Googlatkaa Alkuajatus ja käykää kotisivulta lataamassa maksuttaa sähkökirja, jolla pääsee hyvää alkuun.
- 20+16
Mä elän nyt tilannetta jossa en ikinä uskonut olevani, minulla on mies joka on romanttinen, hellä, ihana, huolehtiva, suloinen ja niin rakastava.
Koskaan en olisi uskonut että tapaan tällaisen miehen, hänen takia olisin myös itse valmis moniin muutoksiin. - Ääliö
Tässä on tullut monenlaista vinkkiä ja elämänkokemusta esille. Meitä on moneksi, kaikki ei ole luotuja toisilleen,jotkut ovat järkiavioliitossa toiset tunne. Olen 15 vuotta ollut avioliitossa ja vieläkin vedän oluet parvekkeelle narulla takapihalta. Hän ei pidä juomisesta ja siksi salaan sen että minä pidän etten pahoittaisi hänen mieltään. Ei se aina onnistu,yleensä ei koskaan... Kertooko se mitään... 15 vuotta kuitenkin
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalainen tutkimus paljasti oudon asian vasemmistolaisista - he häpeävät itseään
Kyllä, asia on faktaa. Suomalainen tutkimus osoittaa, että vasemmistolaisina itseään pitävät kansalaiset häpeävät itseää1383819Sosialismia Tampereella: Virallinen ilmiantolinja avautuu kaupungissa
Nyt siis mennään mansessa ihan justiinsa samaan malliin kuin entisessä Neuvostoliitossa, jossa saattoi ilmiantaa naapuri3362954Tätä et nähnyt tv:ssä: Frederik paljastaa - Totuus "haisevasta jäynästä" pehtoorille Farmilla
Frederik veti ns. herneen nenään ja päätti kostaa pehtoorille. Mitäs mieltä olet Frederikin "aamutoimista"? Lue jutt81855Ellen Jokikunnas paljastaa kyynelehtien Ralph-pojasta: "Apua..."
Ellen Jokikunnaksen ja hänen puolisonsa Jari Raskin perheestä ja taloprojektista Italiassa kertova Unelmia Italiassa -sa51588Oho! Vappu Pimiä teki "röyhkeän" teon - Onko sopivaa paljastaa tämä MasterChef-sarjasta?
Vappu Pimiä on astunut MasterChef Suomi -keittiöön ja liittynyt ohjelman legendaariseen tuomaristoon Helena Puolakan ja41069- 71924
Kaste tulisi tehdä apostolisella tavalla Ap. t. 2:38 mukaan
Apostolit eivät kastaneet kolminaisuuden nimellä vaan Jeesuksen alkuperäisen käskyn mukaisesti: Ap. t. 2:38 Niin Pietar38854- 44764
- 65731
Kuhmossa rallit alkoi ennen aikojaan
Paettiin polliisia törkeästi? Se tuo rallikiima on näemmä saavuttanu paikalliset tommi mäkiset kiljupäissään auton rat22708