Haluasin kysyä, löytyykö tuoreilta vanhemmilta samanlaisia kokemuksia, kuin minulta. Minulla on 4 kk vanha vauva ja tämä on minulle, sekä miehelleni ensimmäinen lapsi. Olen todella haltioissani vauvasta ja meille on sujunut yllättävän hyvin, vaikka aluksi oli minulla vauvan kanssa lukuisia unettomai öitä, mutta vauva onnistui "kouluttamaan"minusta täten hänen tarpeitaan ymmärtävän äidin :) Anopin käytös on aiheuttanut minulle valtavaa ahdistusta ja painostuksen tunnetta. Minulla on ollut anoppini kanssa loistavat välit aiemmin ja hän on ollut minulle todella tärkeä. Mieheni on "äidin poika".
Kun vauvamme syntyi alkoi anoppi ravata meillä jatkuvasti; aluksi useasti viikossa. Ajattelin, että tilanne rauhoittuisi. Sitten alkoi tulla vaatimuksia, että hänen pitää saadaa ainakin kerran viikossa nähdä ja meidän pitää tulla heille yms. ja minusta alkoi tuntua, että hän alkoi hallita meidän menojamme ja vauvaelämää. Hän käyttäytyi aivan hysteerisesti ja välillä erittäin lapsellisesti niin minua kuin vauvaa kohtaan. Painotin, että vauvan hoitaminen ja vauva-ajan kuuluisi olla seesteistä ja minunkin pitäisi jaksaa, mutta hän ei joko ymmärrä tällaisia asioita (vaikka itsellä on ollut kaksi lasta) tai sivuuttaa vauvan tarpeet/turvallisuuden, sekä minun jaksamiseni omian halujen ja tarpeidensa vuoksi. Tämä käytös on uskomattoman mahdotonta! Tämä on todella itsekästä ja ennenkaikkea tyhmää aikuiselta ihmiseltä! Olen sanonut nätisti asiasta hänelle ja miehelleni. Miehenn ei kuuntele, koska luultavasti haluaa äitinsä juoksevan meillä ja anoppi taas on ymmärtävinään, kun sanon suoraa, mutta käytös kertoo toista. Ja se käytös vain jatkuu ja pahentuu..
Tämä hössöttäminen ja hyysääminen ja kaikenlainen rauhattomuus on aiheuttanut sen (jokainen osaa varmaan kuvitella nämä" vauva revitään käsistä" -tilanteet ja "en anna vauvaa sinulle takaisin"-käyttäytymisen), että vauvamme pelkää nykyisin anoppia ja häne äkkinäisyyttä. Tämä asia on alettu selittää muille ihmisille, että vika on minussa, minä en ole antanut hänen pitää vauvaa tarpeeksi tai en ole edes antanut nähdä vauvaa. Hän käy edelleen kerran viikossa ja vaatii jatkuvasti ja ahnehtii lisää. Eli hänen analyysinsä mukaan vauva vierastaa häntä. Yleensä vauvat alkavat vierastaa 7kk iässä, mutta hän selittää vauvan pelkäämisen kautta rantaa minun piikkiini ja juhlissa yms. tilanteissa asia muistetaan aina mainita siten, että henkilö, joka ei minua tunne luulee minu olevan ilkeä, etten ole antanut nähdä vauvaa. Ja tätä on jatkunut nyt 4 kk ja olen alkanut kokea valtavaa painostusta ja ahdistusta tästä, etten välillä saa kunnolla nukuttua. Olo on myös jatkuvasti kireä ja täytyy olla varpaillaan, sillä yllätyskäyntejäkin hän on tänne meille tehnyt, millä on osoittanut tyhmyytensä lisäksi, ettei kunnioita minua äitinä, saati meidän perhe-elämää. Minä olen ensimmäistä kertaa äiti ja haluaisin nauttia muutenkin tästä ajasta ilman painostuksia ja muiden ihmisten vaatimuksia. Minulla on pieni ihminen, jonka vaatimukset minun velvollisuuteni on täyttää.
Tämä voi tuntua mitättömältä marinalta lukijasta, mutta tähän asiaan liittyy paljon epämiellyttäviä tilanteita, sekä se, että pienen vauvan äitinä pidän myös pakon edestä langat käsissäni muissakin asioissa.Olen ylikuormitettu! Oma äitini ymmärtää ja hän ei ole isäni kanssa koskaan ollut vaatimassa mitään, vaan he tulevat kylään jos kutsutaan, auttavat ja kunnioittavat meidän perheen elämää.
Anoppini on myös vihjaillut, että en toimi vauvani kanssa oikein vaan minun pitäisi enemmän liikkua kyläilemässä eikä olla neljän seinän sisällä. Nautin kotona olosta vauvan kanssa ja käymme toki kaupoissa ja vaunuilla liikumme päivittäin lenkkejä ja käymme vauvojen vesileikkikoulussa. En koe, että pidän vauvaani tynnyrissä saati sitten itseäni. Hän myös jaksaa vertailla vauvaa muihin.
Minulla on tunne, että minun äitiyttä vastaan on käännytty ja minun maaperällä on nyt käyty useasti kuseksimassa. Useista vihjauksista ja suoraan sanomisista huolimatta asiat eivät parane vaan painostus vaan lisääntyy ja tuntuu, että uuvun. Pelkään, että jokin kerta räjähdän totaalisesti ja haukun kaikki ja sanon anopille, että ei tarvitse tulla enää koskaan meille! Pelkään myös että parisuhde tulee anopin vuoksi tiensä päähän, koska mieheni ei ymmärrä eikä kuuntele näitä asioita. Anoppini ja mieheni eivät siis ymmärrä, mikä voi olla seurauksena kuuntelemattomuudesta ja tästä touhusta yleensä.
En tahdo olla ilkeä ketään kohtaan, mutta uskallan kyllä sanoa asioita, koska ne ovat aiheesta sanottuja. Sanomiseni on vain aiheuttanut ed.m asian, että anoppi yrittää luoda minusta tyranni-äiti kuvaa muille ihmisille ja että olen "riistänyt häneltä lapsenlapsen.
Ydinperhe, anoppi+ katkeamaton napanuora
19
459
Vastaukset
- I-M
Minulla oli lähes identtinen tilanne vuosia sitten! Anopin käytös johti siihen, että vierailuja vähennettiin väkisin ja riidan kanssa, koska anoppini oli niin voimakas tahtoinen. Hän asetti siis omat vaatimuksensa tyttäremme ja koko perheemme edelle, jotren katsoin parhaaksi sanoa kaiken suoraan ja tuntuvasti, että viesti meni perille. Välimme ovat nykyään suhteelisen hyvät, mutta hän on edelleen minulle suutuksissa. MUTTA saimme enemmän aikaa perheen kesken ja omille asioimme. Kehotan tekemään saman sinun anopillesi! Ja jos miehesi ei sinua kuuntele niin hän voi jatkaa yhteiseloa äitinsä kanssa!
- Lalla Mumma
Itse olen 6 lapsen mummo ja tietysti haluan heitä nähdä mahdollisimman paljon ja kaipaan heitä . En kuitenkaan koskaan ole asettanut omille lapsille ja heidän puolisoilleen vaatimuksia, että vauvoja/lapsia tulisi kuljettaa minun määräyksieni mukaisesti. Kun omat poikani saivat jälkikasvua niin minun oli ymmärrettävä, että miniäni haluavat opetella äitiyttä rauhassa ja he kysyvät luultavasti omilta äideiltään enemmän hoitoapua ja neuvoja aluksi. Olisin itsekin halunnut olla avuksi enemmän, mutta nykyään tunnen olevan yhtälailla tärkeä mummi ja apu lastenhoidoissa.
Mielestäni anoppisi ei käyttäydy aikuisen naisen tavoin, vaan hänen tulisi malttaa mielensä. Raskauden jälkeen ja varsinkin ensimmäisen lapsen saatuaan kaikki on aina uutta ja äiti tutustuu uuteen tulokkaaseen. Tähän tulee antaa tilaa ja rauha. Kyllä niitä ihania mummolahetkiä tulee monia myöhemmin!- Susan04/81
Kiitos vastauksista! Huojentavaa, että I-M sinulla on ollut samantyylinen tilanne. Juuri eilen keskustelin jälleen anoppini kanssa kanssa oman perheemme pelisäännöistä. Hän sanoi ymmärtävänsä kovasti, mutta keskustelu tuntui unohtuvan ainakin osittain. Vaikka tämä tuntuu ahdistavalta niin samalta myös hieman koomiselta: Olemme pariskunta ikähaarukassa 33-37 v ja molemmat toimimme työpaikoillamme johtotehtävissä ja nyt me saimme viimeinkin ensimmäisen lapsemme. Sitten kotioloissa en saa anoppiani kuriin! Ehkä olen liian hienotunteinen, kun sanon hänelle asioista. Vauvamme tulee tällä viikolla 5kk ja olen ajatellut viedä sitä hoitoon muutamaksi tunniksi kerralla omalle äidilleni, että itsekin opin olla enemmän erossa vauvasta. Tästä keskustelimme anoppini kanssa eilen ja hän tietenkin alkoi sanoa, että hän voi myös ottaa poikamme hoitoon ja hän voisi hoitaa aluksi poikaa, kun menen takaisin töihin. En osannut hänelle vastata oikein, koska mielummin vien lapsen päiväkotiin, missä on jonkinlainen rytmi ja muita lapsia. Tietysti yritän ymmärtää häntä mumman osassa ja hän saa myöhemmin poikaamme hoitaa, mutta hän luo liikaa paineita minulle jo tässä vaiheessa ja ei anna minulle tilaa äitinä ja puolisona, vaan vaatii aivan liikoja. En halua häntä nurkkiimme pyörimään jatkuvasti, enkä myöskään sitä, että hän mustamaalaa minua sukulaisille ja tuttaville.
- Käyttäjätunnus
Susan04/81 kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Huojentavaa, että I-M sinulla on ollut samantyylinen tilanne. Juuri eilen keskustelin jälleen anoppini kanssa kanssa oman perheemme pelisäännöistä. Hän sanoi ymmärtävänsä kovasti, mutta keskustelu tuntui unohtuvan ainakin osittain. Vaikka tämä tuntuu ahdistavalta niin samalta myös hieman koomiselta: Olemme pariskunta ikähaarukassa 33-37 v ja molemmat toimimme työpaikoillamme johtotehtävissä ja nyt me saimme viimeinkin ensimmäisen lapsemme. Sitten kotioloissa en saa anoppiani kuriin! Ehkä olen liian hienotunteinen, kun sanon hänelle asioista. Vauvamme tulee tällä viikolla 5kk ja olen ajatellut viedä sitä hoitoon muutamaksi tunniksi kerralla omalle äidilleni, että itsekin opin olla enemmän erossa vauvasta. Tästä keskustelimme anoppini kanssa eilen ja hän tietenkin alkoi sanoa, että hän voi myös ottaa poikamme hoitoon ja hän voisi hoitaa aluksi poikaa, kun menen takaisin töihin. En osannut hänelle vastata oikein, koska mielummin vien lapsen päiväkotiin, missä on jonkinlainen rytmi ja muita lapsia. Tietysti yritän ymmärtää häntä mumman osassa ja hän saa myöhemmin poikaamme hoitaa, mutta hän luo liikaa paineita minulle jo tässä vaiheessa ja ei anna minulle tilaa äitinä ja puolisona, vaan vaatii aivan liikoja. En halua häntä nurkkiimme pyörimään jatkuvasti, enkä myöskään sitä, että hän mustamaalaa minua sukulaisille ja tuttaville.
Sama täällä, Susan!
Meidän tytär pisti anopin pään aivan sekaisin. Hän alkoi tulla käymään miten milloinkin, kun asui parin kilsan päässä. Hän tuli vain tarkistamaan kuulemma ja oli ollut ikävä tyttöä. Onneksi tästä on jo vuosia ja anoppi itse on jo mennyttä, mutta muistot elpyivät kun luin juttuasi.
Olin 35, kun tyttö syntyi, omillani olin asunut yli 15 vuotta itsenäisenä ihmisenä. Ennen tytön syntymää sain valtavia kassillisia vitivalkoisia vauvanvaatteita, koska kuulemma mitkään värit eivät sovi pienelle vauvalle. Tuli vaippaa ja yhtä ja toista, itselleni sähköinen sitruspuserrin, jollainen minulla jo oli. Tuli ohjetta. Minua vahdittiin ja vihjailtiin että joskus rakkaudentunteet ja äidin tunteet vauvaa kohtaan eivät herääkään.
Alkutaival oli yhtä meidän tontille hyppimistä tai paremminkin minun tontilleni.
Hän kulki tyttö sylissään kun olimme vierailulla ympäriympäri kämppää vauhdilla. Pelkäsin että tipauttaa vauva kun vauhtia oli. Alkoi puhua minulle, että hoitaisi vauvaa. Mies sitten viimein suostutteli siihen. Jätin vauvan pariksi tunniksi, jona aikana hän nopeasti livahti entiseen työpaikkaansa näyttämässä vauvaa. Ei tietenkään kysynyt minulta lupaa siihen. Olin aikas puulla päähän lyöty. Ei saanut enää vauvaa luokseen sen jälkeen. Myös minusta puhuttiin siihen tyyliin, että haluan kasvattaa lapsen tynnyrissä muilta suojassa, vaikka olin paljon kanssakäymisissä siellä täällä haluamieni ihmisten kanssa.
Minun pääni yli puhuttiin tytön hoitamisesta, kuin en olisi ollut paikalla ollenkaan tai vähintään sivullinen, kun puhuvat keskenään. Monta kertaa ihmettelin olotilaani. En tajunnut ensin ollenkaan sitä, miksi minut sivuutettiin.
Minuun suhtauduttiin kuin olisin halunnut leikkiä tytön äitiä, vähätellen ja paremmin tietäen kaiken. Myöhemmin, kun miehestä tuli ero, ymmärsin että minua oli kai käytetty jälkeläisen aikaansaamiseksi. Kimppadiili oli miehen ja hänen äitinsä. Ei se paljoa naurattanut kun havaitsin menneeni halpaan.
Se ei välttämättä ole sinun kohtalosi, mutta ei sinulla ole syytä tuijotella peiliinkään syyllisiä hakien. Nosta leukasi. Sinä olet vauvan äiti. Sinä teet päätökset vauvaa koskien, yhdessä miehesi kanssa osan. Älä suostu mihinkään muuhun, vaikka anopilta palaa pinna. Hänellä ei oikein taida olla käytöstapoja.
- Mumma x 2
Luin viestit edellä ja tässä sinulle ratkaisu:Kannattaa katsoa itseään peiliin! Lapsenlapset ovat myös isovanhemmille tärkeitä ja on sydämetöntä kieltää heitä näkemästä lapsia. Taidat olla vain sellainen ihminen, joka et kestä neuvoja muilta, sinua viisaammilta ihmisiltä.
- Mummoksi
Sellainen anoppi, joka juoksee joka päivä kylässä ja kutsumatta on sairas. Kyllä pieni perhe lapsineen tarvitsee omaa yksityisyyttä edes hiukan. Kerta viikossakin kyläily on liikaa eli ovi säppiin, jos kutsumatta änkee.
- Mommoe
Nämä sinun peiliinkatsomisjuttusi on jo luettu moneen kertaan. keksihän muuta välillä, jolla voit kiusata kirjoittajia.
Kannattaisiko Mumman itsensä etsiä peilistä vastauksia milloin mihinkin? Aina ei elämä hymyile.
- monenl.nähnyt
Eipä kannata mummot pakkautua ,kyllä teille on vielä käyttöä kunhan lapset kasvaa isommiksi ja tarvitsevat hoitopaikkaa ja vanhemmille tulee menohalut,kyllä sitten on mummotkin tarpeellisia.Isovanhemmat on hyviä silloin ,kun niistä on hyötyä ,osataan kyllä käyttää hyväksi heidän hyvän tahtoisuutttaan.Meitä on monenlaisia tallaajia.
- T-I
Nimenomaan näin. Isovanhempia tarvitaan myöhäisemmässä vaiheessa ja isovanhempi tarvitsee lapsenlapsiaan silloin. Liiasta häsläämisestä pitäisi nyt isovanhemman osata pidättäytyä ja antaa nuoren perheen keksiä omat linjansa, vaikka tietäisi kuinka hyvin.
Se oli käytöstä. Myöhemmin saa varmaankin osansa. Jos ei saa, sekin asia pitää vain hyväksyä. Aika meni jo. - Mummoksi
Oikeasti, ei mummojen tuppautumisesta ole kuin haittaa silloin, kun vauva on vasta imeväisikäinen. Tällaisilta mummoilta puuttuu täysin empatiakyky. He ovat minä-minä-minä-mummoja. Odottakaa, että apuanne pyydetään, muuten olette vain tiellä. Sellaistako oikeasti haluatte? Siis tehdä kiusaa lapsenne perheelle?
- pidättäytykää
Mummoksi kirjoitti:
Oikeasti, ei mummojen tuppautumisesta ole kuin haittaa silloin, kun vauva on vasta imeväisikäinen. Tällaisilta mummoilta puuttuu täysin empatiakyky. He ovat minä-minä-minä-mummoja. Odottakaa, että apuanne pyydetään, muuten olette vain tiellä. Sellaistako oikeasti haluatte? Siis tehdä kiusaa lapsenne perheelle?
Just näin! Muistellen esikoiseni vauvaikää..
- Mammanpoika+ujonaine
Täällä samanlainen anoppi joka on ajansaatossa aiheuttanut paljon unettomia öitä ja pahaa mieltä!
Olin itse myös hyvissä väleissä anopin kanssa ennen kuin lapsemme syntyi, kävimme lenkillä,ostoksilla ja kaljallakin joskus.
Kaikki kuitenkin muuttui nopeasti kun meidän lapsi eli anopin ensimmäinen lapsenlapsi syntyi. Tuli samana iltana meille kylään kun olimme päässeet sairaalasta kotiin, ei ilmoittanut tai kysynyt voiko tulla. Anoppi tuli myös tästä eteenpäin vähintään 4 päivänä viikossa kylään eikä koskaan ilmoittanut etukäteen!
Joskus olin todella väsynyt ja olisin vain halunnut nukkua silloin kuin vauvakin, mutta eihän siitä tullut mitään kun anopille piti kahvia keittää jne. Anoppi ei myöskään aina jaksanut odottaa että vauva herää vasn kävi usein hänet herättämässä!!
Kun anoppi oli kylässä niin hoiti vauvan täysin, vaihtoi vaipan, syötti jne. Tämä tuntui minusta eli tuoreesta äidistä kovin epämukavalta.
Pian alkoi tulla myös "määräyksiä" mitä saamme ostaa lapsellemme ja mitä anoppi haluaa itse ostaa ja päättää, halusi myös suunnitella lastenhuoneen lamppuja myöten. Tämäkin olisi ollut tuoreesta äidistä mukavaa puuhaa! Kerran olin ostanut vauvalle uusia vaatteita niin anoppi hermostui että eikö hän juuri tuonut ison kassin kirppis vaatteita ja oli kovin loukkaantunut ostoksistani.
Hän toi niin paljon niitä kirpputori vaatteita että ne alkoivat kerääntyä nurkkiin eikä läheskään kaikkia ehtinyt pitää, joten päätin lahjoittaa osan kaverilleni joka sai vauvan. Tämä oli sitten anopin mielestä viimeinen pisara! Minun olisi kuulemma pitänyt säilyttää muistona kaikki mikä on hänen ostamaansa, missä tiloissa ?!!!
Meillä on myös niin että mieheni on niin äidin poika joten hän ei ymmärrä jos loukkaannun anopin tekemisistä. Olen myös "ujompi" ihminen joten en "uskalla" sanoa anopille koskaan vastaan.
Anoppi myös loukkaantui joka kerta jos olin käynyt vauvan kanssa omalla äidilläni esim. Todella raskasta, näitä juttuja on miljoonia joten en taida kaikkea jaksaa kirjoittaa, mutta kiva lukea että jollakin toisella on myös tälläinen anoppi joka haluaa hallita kaikkea!!
Tuo äskeinen oli kirjoitus vauva aikaisista tapahtumista.
Nyt lapsemme on jo 2 vuotias.
Tilanne on kärjistynyt anopin kanssa jo todella pahaksi:( hyvä jos olemme enää väleissä, näemme harvoin.
Oma lapsemme pelkää anoppia tämän äkkipikaisuutensa vuoksi, muita ihmisiä ei pelkää. Anoppi on myös haukkunut minua muille sukulaisille, arvostellut minua äitinä, miten en siivoa joka pv jne!! Siitä kuinka suosin omaa äitiäni ja jätän hänet varjoon. Asiahan ei ole ollenkaan näin! Itse hän haukkuu ja levittelee minusta valheita.
Onneksi myös mieheni on viimein nähnyt tilanteen kun anoppi haukkuu suoraan ja ennenkaikkea on myös ilkeillyt viattomalle lapsellemme, tätä en voi ymmärtää...
Toivon että joskus välimme olisivat niin kuin ennenkin ja voisimme viettää aikas yhdessä, tällä hetkellä se tuntuu kuitenkin vasn ahdistavalta - Ei normaalia enään
Kyllä ihmetyttää eikö omat lapsensa hoitaneilla ole mitään muuta harrastusta ja tekemistä kuin häslätä toisten perheissä?
Rajoita anopin kyläilyt kerran kuukaudessa käynteihin. Sinunhan se kotisi on eikä anopin. Itse en sietäisi vieraita joka viikko kodissani oli sitten omista tai miehen sukulaisista kysymys. Jos miehesi tahtoo joka viikko tavata äitiään niin menköön sinne äidilleen. On hyvä että viihdyt kotona eikä ole tarpeellista vauvaa retuuttaa koko ajan jossain. Ihmettelen anoppiasi ettei hän anna sinun hoitaa lastasi niin kuin itse parhaaksi näet. Tuntuu olevan ADHD anopilla. Levoton vanha ämmä joka ravaa jatkuvasti mesomassa milloin mistäkin. Sano sille suoraan että keksi jotain muuta tekemistä välillä. Jos tuollainen jatkuu niin varmasti ei ole kohta muuta ratkaisua kuin erota. Ehkä se anoppi sitä haluaakin jotta saa sen kakaran ja poikansa omistaa ja sinut ylimääisen esteen pois.- Amarias
Joo pidä pintasi vain, mutta tee se yhdessä miehesi kanssa. Miehen pitää tajuta se asia, että hän on nyt samaa perhettä sinun kanssasi. Äiti jäi nyt ulos siitä porukasta.
Tiedän miten vaikeata anopin loitolla pitäminen on. Siihen tarvitaan lujaa päättäväisyyttä. Sinä olet äiti ja sinua pitää kunnioittaa ensisijaisena lapsen hoivaajana.
- OAOA
Kiva kuulla, että muillakin sama ongelma!
Hei.
Ketjussa on aloittajalle annettukin jo paljon kommentteja. Olen ihan samalla linjalla, ettei anoppi eikä kukaan muukaan saa tuppautua nuoren perheen kotiin millään tekosyyllä. Ymmärrän kyllä sen, että uusi isoäitiys sekottaa pään ja tekee mieli tavata lapsenlasta usein, mutta sen mieliteon kanssa on vaan elettävä ja tavattava lapsenlasta perheen ehdoilla ja aikataulun mukaisesti. Hyvä olisi kyetä suoraan ja rauhallisesti puhumaan asiasta anopin kanssa, niin että lapsen isä eli anopin poika on mukana. Tuollainen keskustelu lienee hieman haastava, mutta jos etukäteen miettii mitä tahtoo rakentavaan sävyyn sanoa, kannattaa yrittää. Jospa tilanne rauhoittuisi ja korjaantuisi. Kaikkien etu on, ettei välit menisi liian huonoksi.
Kaikkea hyvää toivottaen,
Pirkko-pappi
- täti
Hei!
Luin tästä viestiketjusta aloituksen ja tuon kuunteleva_kirkko -tekstin.
Äitinä tiedät lapsesi tarpeet ja olet paras äiti lapsellesi. Pienen vauvan kohdalla sinulla on oikeus määritellä oma aikasi, ketä tahdot kylään ja kuinka usein. Pienen vauvan äiti ja vauva elävät tosi tiiviissä kimpassa, kuin "symbioosissa". Se on ihanaa, ainutlaatuista aikaa ja siihen on lupa. Vauvan kasvaessa tämäkin tilanne muuttuu ja silloin on hyvä aika keskustella yhteisistä pelisäännöistä.
Neuvoisin teitä miehesi kanssa sopimaan pelisäännöt ensin yhdessä ja sitten anopin kanssa. Ne kannattaa ehdottomasti tehdä ja nostaa kissa pöydälle. Pahinta on, jos asioita ei käsietellä, koska ne voivat tehdä ison kuilun perheiden välille. Miehesi tulisi myös oppia pistämään sinut ja perhe etusijalle. Lapselle kaikki isovanhemmat ovat yhtä tärkeitä ja rakkaita, toivottavasti teillä kaikki isovanhemmat saavat tilaisuuden kokea sen. - höpsähdys
Kuulostaa tutulta!
Meilläkin anoppi "höpsähti" ihan täysin, kun saimme ensimmäisen lapsemme, anopin ensimmäisen lapsenlapsen. Kyllä niitä kyläilyjä riitti ja tavaraa tuli ... Kuten myös neuvoja, rasittavuuteen asti! Anoppi olisi halunnut vauvaa näyttää omille ystävilleen ja naapureilleen, heille kun mentiin, niin tasaisena virtana riitti "vauvan katsojia". Mitään emme osanneet tehdä anopin mieleen, kun yritimme rajoja laittaa.
MUTTA:
Sitten syntyi toinen lapsi ja miehen veljillekin syntyi lapsia ja kas kummaa; anoppi ei enää "höpsähtänyt" yhtään, kun uutuuden viehätys oli jo mennyt näiden muiden vauvojen tultua. Miehen veljen perheessä ollaan jopa oltu hiukan kateellisia, kun ei mummu siellä hössötä, kanna tavaraa ja hehkuta vauvaa, kuten meillä aikanaan.
Se oli rasittavaa, mutta helpotti aikanaan. Ja hieman harmittaa näiden jälkeenpäin tulleiden vauvojen puolesta, kun ovat selvästi jääneet vähän vähemmälle mummun huomiosta.- koita jo päättää
Eli mummulle laitettiin rajat ja mummu ymmärsi poistua takavasemmalle, mutta nyt sitten sekään ei kelpaa?
teet niin tai näin aina se on miniöiden mielestä väärinpäin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1877436- 424322
Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak262135Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O192059Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.271889Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta771696Armi Aavikko Malmin hautausmaa
Haudattiinko Armi arkussa Malmin hautausmaalle vai tuhkattiinko hänet? Kuka tietää asiasta oikein?351681Haluisin suudella ja huokailla
ja purra kaulaasi ja rakastella sinua. Haluisin puristella rintojasi ja pakaroitasi. Ei sinulla taida olla kuitenkaan ni221629Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt171613Miksi näin?
Miksi vihervassut haluaa maahan porukkaa jonka pyhä kirja kieltää sopeutumisen vääräuskoisten keskuuteen? Näin kotoutumi391428