Mies jätti yllättäen

Minä valitsin toisin kuin miehesi, ja rankkaa on ollut (parisuhde, koti, perhe...).

Kun rakastaa, ei halua luopua toisesta eikä satuttaa tätä. Seksistä on myös kova paikka luopua, koska ilman sitä elämässä ei ole oikein mieltä.

Mutta se perhe-elämä on aivan liian kova hinta. Suurin ongelma ei ole edes omien haaveiden hautaus vaan se, ettei voi olla innokas puoliso ja isä. Perhe olisi ansainnut parempaa.

Onhan se kolmaskin tie: tekaistaan vauvat ja erotaan, kun arki ei maistu.

Huvittavinta tilanteessa on se, että vuosien päästä miehesi katuu sitä, että lähti täydellisestä suhteesta. Elämä ei ole hyvin mitenkään päin.

Ehkä teille olisi parasta olla hetki ilman toista, ilman viestittelyjä ja yhdessä oloa. Ilman seksiä myös.

Voisitte miettiä mitä oikein haluatte, nuoriahan te olette ja voitte pitää parin kuukauden mietintä tauon ihan ilman toista.

Miehen pitäisi ymmärtää että ei voi sekä pitää sua että olla vapaa, jompikumpi lienee parempi.

Hei tyttö93. Olen ollut samanlaisessa tilanteessa. Meillä myös noin kolmen vuoden jälkeen mies ilmoitti, että ahdistaa eikä rakastakaan "sillai". Olimme toistemme ensimmäiset, ja jossain vaiheessa mies sanoi vaan tyytyneensä ensimmäiseen, minkä sai. Seksiä ei jatkettu eron jälkeen (enkä suosittelisi sitä sinullekaan), mutta kumpikin halusi pysyä ystävinä. Haikailin monta kuukautta yhteenpaluuta ja toivoin vain, että kumppanini katuisi. Luulin, etten koskaan enää rakastaisi ketään. Exä lohdutti minua erotessa. Se oli minulle kova paikka.

Mutta kelataan eteenpäin vuosi. Olin tavannut miehen, jonka kanssa alun ihastus oli paljon voimakkaampi kuin exäni kanssa. Luulin, että exäni oli hyvä kumppani, mutta tämän nykyisen kanssa oleminen on vielä luontevampaa ja mukavampaa. Olen iloinen, itsevarma ja nyt jopa varsin tyytyväinen siitä, että edellinen parisuhde päättyi. Kokeilkoot muita. Hän ajatteli löytävänsä vihreämpää ruohoa aidan toiselta puolelta, mutta se olinkin minä, joka sitä löysi. Hän taas katuu päätöstään.

Ensin ajattelin, että huolisin exäni takaisin hänen "kokeilujensa" jälkeen ja jopa toivoin sitä. Enää en kerta kaikkiaan huolisi häntä takaisin. Minun ohjeeni on, että tapaile muita ja kysele vaikka, että onko lähipiirissä sinkkukavereita. Lähde extempore-matkalle parhaiden tyttökavereidesi kanssa. Ennen kuin huomaatkaan, olet rakastunut johonkun parempaan. Tiedän, että se mies saattaa nyt tuntua ainoalta, mutta asia ei ole niin. Minä vietin monta kuukautta eron jälkeen märehtien exäni tunteita ja en saanut yöllä unta kun mietin että palataanko yhteen vai eikö palata. Keskity nyt itseesi ja nauti vapaudesta. Teidän välisestä suhteesta puhuminen ahdistaa nyt miestä.

Olen tuntenut kyseisen miehen jo vuosia ennen seurustelua ja tunnen hänet todella hyvin. Tiedän että hän on minulle juuri sopiva, vaikka en kiellä ettei vähintään yhtä hyvää voisi muualtakin löytyä. Meillä on pienistä erimielisyyksistä huolimatta niin samanlainen ajatusmaailma ja tulemme mahtavasti toimeen keskenämme. Joudun myös jatkuvasti olemaan miehen kanssa tekemisissä, sillä meillä on yhteiset harrastukset kuten myös yhteinen kaveripiiri. Kaveripiirissämme vallitsee muutenkin erittäin tiivis tunnelma ja joudun jatkuvasti kohtaamaan kyseisen miehen. Nyt olemmekin erosta huolimatta erittäin läheisissä väleissä. Viestittelemme toisillemme jatkuvasti iltapäivästä iltaan ja juttelemme kaikesta. Juttelu tuntuu hyvältä. Mies tekee kuitenkin joka kerta selväksi ettei tahdo enää suhteeseen vaan haluaa vapaa päättämään omista menoistaan. Samalla hän kuitenkin sanoo että voisi ihan hyvin olla samanlaisessa suhteessa kunhan on valmis seurustelemaan taas. En tiedä tarkoittaako mies suoranaisesti meitä vai samanlaista suhdetta jonkun muun kanssa... Tiedän etten saa toivoa liikoja yhteenpaluusta mutta haluan pitää senkin vaihtoehdon avoinna. Täytyy yrittää udella miehen fiiliksiä ajan kuluessa ja tutkia mihin tiemme johtaa.

Onko kukaan muu eronnut palannut yhteen tälläisen tiiviin kaverivaiheen päätteeksi

Sen "ahdistuksen" nimi on yleensä joku toinen nainen. Kehuminen on pelkkää tyhjää imartelua, älä usko hetkeäkään siihen. Ehkä päästäkseen joskus seksiin. Ehkäpä hän ei ole kiinnostunut enää, ja sinä olet rakastunut häneen. Kurja tilanne. Onko hänellä seksisuhteita tai kokeiluja muualla ollut, intissä esim. tai vapaalla sieltä. Miten muuten alkonkäyttötavat ja tupakka.

Intti voi tietty olla yksi, mikä on vienyt voimia tai saanut muuten ajattelemaan erilailla asioita /eri näkökulma elämään (inttikaverit). Muttei selitä eroa sinänsä. Olette nuoria ilmeisesti, kannattaa pitää mielessä että joku parempi mies voi tulla, johon voi luottaa enemmän kuin häneen nyt. Vaikkei siltä tunnu. Olette olleet nuorena yhdessä ja ilmeisesti mies haluaa kokea elämää lisää. Ethän jää varanaiseksi?

Sinussa ei ole vikaa. En tiedä miten se vapaa-ajan vietto vaikutti asiaan, silloin hän olisi vain sanonut että viettää enemmän aikaa yksin. Hän kuitenkin ihan erosi, eikä ilmeisesti aio palata enää. :( Juu juttelee kyllä kauniita, jollakin muulla motiivilla, ehkä pitääkseen varalla? Kokemusta on miehistä pitkältä ajalta, että siksi voinen epäillä joskus tiettyjä juttuja. Kurjaa että joku jättää noin ja kohtelee etäisesti. Ikävä jää varmaan. Kumpa elämä ei olisi aina tälläistä..

Et voi oikeasti olla noin yksinkertainen, ettet näe metsää puilta:

"Jatkossakin mies haluaa kuulemman nähdä ja harrastaa seksiä jos se ei vaan minusta tunnu pahalta."

-Tyyppi halua sinut varalle jos ei satu ketään muutakaan saamaan. Hän haluaa syödä kakun ja säästää sen samalla. Ja sinä mahdollistat tämän hänelle.

Tiedän ettei kyseessä ole toinen nainen. Mie jatkuvasti vakuuttaakin ettei juuri nyt halua mitään suhdetta vaan nimenomaan sitä omaa aikaa ja tilaa. Jos kyseessä olisi toinen nainen, minun tuskin tarvitsisi tänne kirjoitella. Näissä pettämisasioissa mies kuitenkin on aina ollut erittäin selkeällä linjalla ettei niin tehdä, kellekkään... Mistään suhteesta ei siis ole kyse.

Kaveritkaan tuskin on eroon vaikuttanit sillä jokainen tuttu oli kuulemman ollut aivan järkyttynyt. Mies ei ole siis puhunut ja märehtinyt eroa kavereiden kanssa. Monen mielestä olimme oikea unelmapari ja pari ystävääni totesikin että jos joskus eroamme on heidän usko parisuhteisiin mennyt. Noh sinne taisi mennä... Tiedän myös monien miehen kavereiden hieman kyseenalaistaneen oliko ero oikeasti muka ainut vaihtoehto ja tiedän myös miehen ärsyyntyvän siitä. Hän kun aina haluaa olla oikeassa ja kavareiden epäilyt luultavasti vain saavat hänet vahvistumaan päätöksen kanssa.

Tuosta tupakasta ja alkohilista vielä. Tupakkaa mies ei ikinä ole polttanut ja halveksii niitä jotka sitä vetää. Alkoholia käyttää muutaman kuukauden välein jos jotain illanistujaisia ilmaantuu. Ei ikinä överikännejä. Joskus noita övereitä mies veti mutta katui niin paljon jälkeenpäin ettei sen jälkeen ole reippaalla käsellä juonut. Tietenkin myös muutama saunakalja viikonloppuisin kuluu, mutt se jää siihen muutamaan. Baareissakaan tuo ei jaksa luuhata ja baarireissuja vuodessa onkin kertynyt varmaan alle 10. Jatkosta en osaa sanoa, ties vaikka lähtee sieltä etsimään yhden illan juttuja. Vaikuttaa kuitenkin että miehellä ei ole suunnitelmissa ruveta hirveästi entistä useammin siellä käymään.

Jos ja kun tuo vapauden kaipuu hellittää ja on saanut mennä niin uskon vahvasti että meillä voisi olla vielä mahdollisuus. En tiedä uskooko mies oikeasti enään mihinkään mahdollisuuteen. Kokemuksia saa jatkossakin kertoa jokainen sana on lohdullinen.

Rohkeus, vapaus ja avoimuus. Näistä rakkaus pitää. Toista ei voi omistaa, se on rakkautta antaa tilaa. Itse ymmärrän jos miestä ahdistaa, hän ei ole täysin vapaa. Parisuhteessa toinen otetaan koko pakettina vastaan. Koko paketti, sinä ja hän. Keskustelu lähentää, puhumattomuus erottaa. Pettämistä ei pidä hyväksyä, jos sitä ei ole etukäteen sovittu miten läheinen suhde on kyseessä. Kusipään kanssa ei perusteta mitään. Jos mies on kaikinpuolin hyvä ja sulle sopiva, niin anna hänelle aikaa. Sun ei kuitenkaan kuulu ottaa vastuuta miehen tunteista, hän saa itse tehdä omat päätöksensä, eikä niitä kannata pyörtää eri tavoin. Miehen kannattaa puhua, mitä ilmeisesti on jo tehnytkin, hieno ratkaisu, vastuullinen teko, vaikka yht'äkkinen ero oli inhimillinen tapa ottaa omaa tilaa kun ei kykene kommunikoimaan. Sun pitäisi sanoa nämä asiat hänelle, ei täällä, ole rohkea

Selvästi hakee jännitystä elämään, rakkausriippuvainen.
Jos ei mitään tapahdu, alkaa ahdistaa, silloin on hyvä erota,
jotta voi rakastua uudelleen ja palata sitten yhteen.
Seksikin on jännempää, ja siihen tulee tunnetta mukaan kun molemmat kärsii ja toinen voi sitten sen kärsimyksen parantaa.
Tuota tullut harrastettua itsekin, kunnes huomasin että totaalisen sairasta puuhaa.
Oma valintasi lähdetkö tuohon peliin mukaan, vai annatko miehen erota ihan rauhassa ja palata sitten valitsemana aikanaan takaisin.
Todellinen ero on sitä, ettei tarvi enää toisesta kuulla koskaan, ja todellinen rakkauden loppuminen on ettei toisella oikeasti kiinnosta enää soittaa, eikä tavata.
Mut silloinkin on tietty viha kyseessä, melko lähellä rakkautta.
Joten toisaalta onko ainoo oikee ero se, ettei oikeasti enää kiinnosta toinen niin paljoa, että viitsisi edes moita sanoa lähtiessään. Paiskaa vaan oven kiinni perässä eikä enää edes muista.

On pettänyt. Ainoa syy, mikä tulee mieleen.

Ei ikinä kannata liikaa luottaa. Nauttii siitä mitä on ja jää muistot.

Eroja ja muuttoja on nyt valtavasti. Nousemme koko maailma 5 tiheyteen ja sinne ei voi ottaa epäsopivaa mukaan.