Seurustelin maailman ihanimman naisen kanssa yli
kaksi vuotta. Se päättyi kuitenkin vähän
tahtomattani. Siitä on pian puoli vuotta, mutta
yhä ikävöin häntä päivittäin. Tuntuu että en
pääse tästä yli edes irvistämällä, vaan sama
tuska säilyy sydämessäni. Olen harkinnyt jopa
jotain peruuttamatonta asian korjaamiseksi, ja se
tuntuisikin parhaalta vaihtoehdolta omalta
kannalta ajateltuna, mutta sitten taas mietin
miltä se muista tuntuisi. En kuitenkaan halua
vaikeuttaa muiden elämää kohtuuttomasti sillä
että tekisin _jotain peruuttamatonta_. Epäilen
onko minulle enää ketään tässä maailmassa, minä
kun en tunnu itsellenikään kelpaavan. Voisiko
joku kertoa millä voisin päästä taas jaloilleni.
En jaksa enää itkeä..
kaksi vuotta. Se päättyi kuitenkin vähän
tahtomattani. Siitä on pian puoli vuotta, mutta
yhä ikävöin häntä päivittäin. Tuntuu että en
pääse tästä yli edes irvistämällä, vaan sama
tuska säilyy sydämessäni. Olen harkinnyt jopa
jotain peruuttamatonta asian korjaamiseksi, ja se
tuntuisikin parhaalta vaihtoehdolta omalta
kannalta ajateltuna, mutta sitten taas mietin
miltä se muista tuntuisi. En kuitenkaan halua
vaikeuttaa muiden elämää kohtuuttomasti sillä
että tekisin _jotain peruuttamatonta_. Epäilen
onko minulle enää ketään tässä maailmassa, minä
kun en tunnu itsellenikään kelpaavan. Voisiko
joku kertoa millä voisin päästä taas jaloilleni.
En jaksa enää itkeä..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuule maailma tuntuu juuri nyt olevan paska
paikka sulle, mutta usko vaan se muuttuu
kuitenkin paremmaksi kun aikaa kuluu.
kun ihmissuhde rikkoutuu, se on AINA paha paikka,
mutta ei KOSKAAN niin paha, että siitä pitäisi
omalla elamällään maksaa.
Olet nuori ja sinulla on elämä edessäsi. Elä sitä
ja voisin vaikka vannoa, että jonakin päivänä,
kun sitä ehkä vähiten odotat, se unelmiesi tyttö
tupsahtaa tiellesi ja jos siinä vaiheessa olisit
vainaa, katuisit kyllä kovasti..
saman neuvin annoin 18 vuotta sitten parhalle
ystävälleni, joka kipuili miesten kanssa, eikä
löytänyt sitä oikeaa. Hän odotti sitä oikeaa 15
vuotta, nyt hän sanoo, että se kannatti.
Toivon sinulle kaikkea hyvää!!!!
Lääkkeeksi ei ole muuta kuin aika.
Lopeta heti ajattelemasta mitään
itsesi vahingoittamista.
Siis hommaa itsellesi vaikka väkisin
jotain toimintaa ja tekemistä.
Sellaista mielekästä vaikka tiedän ettei
mikään tuossa tilanteessa juuri kiinnosta.
Olet kuitenkin oppinut elämässä
jo tässä vaiheessa jotain tärkeää.
Tiedät ja ymmärrät muita samassa tilanteessa
olevia "tulevia" tasan tarkkaan.
Et ole ainoa,vaikkei se tietysti paljon lohduta.
Ajattele niitä satoja eroavia perheellisiä
yhteiset asuntovelat, lapset ja toinen puolisko
esittää vain eräänä kauniina päivänä ilmoitusluon-
teisen asian, on löytänyt toisen ja häipyy
sen siliän tien. Voit kuvitella sen kaaoksen
ja tuskan minkä sellainen ihminen selkänsä taakse
jättää.
...kuitenkin niin ihanaa. Sureminen ja
ikävöiminenkin on merkki siitä, että olet tunteva
ihminen. Syvästi tunteva osaa ottaa toistenkin
tunteet huomioon. Kaikki se suru mitä tunnet,
kertoo tavallaan siitä, kuinka hyvään ja
lämpimään suhteeseen sinä olet kypsä kun oikea
ihminen osuu kohdallesi. Niin ikävää ja raastavaa
kun se onkin, se toimii tavallaan valmennuksena
tulevaa elämääsi varten. Älä ole turhan ankara
itsellesi, tee jotain mikä ilahduttaa mieltäsi,
muistele tilanteita, joissa olet iloinen ja
hilpeäkin ja joihin ei liity entinen
tyttöystäväsi, ja tee sitten sitä. Suru ja
kaipuukin voi kristallisoitua sinulle kauniiksi
muistoksi, jota vaalien muistelet vielä elämäsi
varrella. Onnea sinulle!
Kiitos lohdullisista sanoista. Pitää vaan yrittää
sinnitellä eteenpäin ja luottaa siihen, että
kyllä se aurinko risukasaankin joskus paistaa.
Musta todellakin tuntuu siltä, että olisin valmis
jo siihen syvempäänkin suhteeseen. Nykyajan
naiset eivät vaan tunnu olevan samaa maata
kanssani. Olen luonteeltani sellainen, tavallaan
erakko, mutta samalla täydellinen vasta kun
rinnallani kulkee joku joka osaa olla oma itsensä
kanssani. Usein katselen ehkä hieman oudoksuen
ihmisiä jotka uhkuvat itsenäisyyttä. Miksi
pitäisi olla niin itsenäinen että aina selviäisi
mistä vaan. Esimerkiksi se että eroaa pitkästä
suhteesta, sen ei tarvitse sattua koska on niin
itsenäinen, eikä todella tarvitse ketään.
Viihdyn tosiaan yksikseni aika paljon, mutta se
ei ole kuitenkaan sitä mitä haluan. Kaikki on
vain johtanut pikkuhiljaa siihen, että elän
tavallaan erillään muista.
Ihmettelen itsekin miksi edes sijaan viereiseen
vuoteeseen lakanat. Se kun sattuu sydämeen.