Erosin juuri, mutta nyt tuleekin se, ettei toinen malta päästää irti vaan rakastaa minua yhä ja haluaisi saada suhteen toimimaan. En tiedä mitä voisin sanoa tai tehdä. Ei ole oikein muita joiden kanssa voisin asiasta puhua niin tulin sitten tänne avautumaan.
Samankaltaisia kokemuksia kellään?
Trollit ja muut jätetään huomioimatta.
Samankaltaisia kokemuksia kellään?
Trollit ja muut jätetään huomioimatta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Eihän sun tarvi sanoa sille mitään, kun et kerran tiedä mitä sanoisit. Puheluihin ja viesteihin ei tarvitse vastata.
Joillakin menee aikaa tajuta, että suhde on ohi. Ei kannata mennä siihen lankaan, että sitä tärskyä pystyisi jotenkin kuuntelemalla ja yhteydenpidolla lieventämään. On hänen asia tajuta ja työstää, että se on ohi.
Sinunko mielestä suhde on ohi sillä, että toinen vain päättää yhtäkkiä olla vastaamatta viesteihin tai puheluihin? Että sen päätöksen tekijän ei tarvitse edes ilmoittaa toiselle, ettei enää halua jatkaa? Jos tää on nykyaikaa, niin ei jumankauta... Kyllä pitäs aikuisissa ihmisissä olla sen verran selkärankaa, että jos suhde yhdessä aloitetaan, niin se pitäisi yhdessä myös lopettaa. Riidellä ei tarvi eikä toista ehdoin tahdoin loukata. Fiksut ihmiset osaa hoitaa asiansa korrektisti.
Aloittaja sanoi eronneensa juuri ja että toinen ei halua päästää irti vaan haluaisi vielä saada suhteen toimimaan. Tein siitä johtopäätöksen, että toinen osapuolikin on tietoinen erosta :)
Sori, ymmärsin sun tarkoittaneen yleisesti tuon, ettei puheluihin tai viesteihin tarvitse vastata. Siitä vähän kiehahdin :-)
Toivotaan tosiaan, että aloittajan tapauksessa hän on asiansa myös selvästi esittänyt, eikä vain mielessään päättänyt tai vain häipynyt sanomatta sanaakaan. Sellainen nimittäin tuntuu olevan ihan yleistä nykyään, mitä olen lähipiiristä kuullut ja itsekin joutunut kokemaan, että suhde lopetetaan vaikenemalla. Erittäin outoa.
Eroaminen on muutenkin niin vaikeaa, että on kauheaa jos toinen vielä roikkuu kiinni kun erosta on ilmoitettu. Siksi itselläni on tiukka linja, että ei ole velvollisuutta vastata ja hyysätä mitenkään, se vain viivästyttää eron sisäistämistä. Sitten kun aikaa on kulunut ja tunteet asettuneet, voi jutella ja selvitellä, jos jokin on jäänyt vaivaamaan. Ensin pitää kuitenkin hyväksyä tosiasiat eikä taistella niitä vastaan.
"Trollit ja muut jätetään huomioimatta."
Olen se "muu" eli turha sitten varmaan vastata mitään, jos kirjoitustani ei huomioida.
No laitanpa kumminkin oman versioni, jos joku toinen saa siitä vinkin..
Toiselle sanotaan, että suhde on lopullisesti ohi, ja uudelleen lämmittämiset eivät koskaan toimi. Toivotetaan kaikkea hyvää ja sanotaan, että varmasti hän löytää pian itselleen sopivan kumppanin. Voidaan vielä sanoa, että pidetään tauko yhteydenpidossa, vaikka kuukausi, jonka jälkeen voi olla yhteydessä ystävänä, jos on vielä jotain asiaa. Kuukaudessa tilanne on sen verran rauhoittunut, että pahin kaipuu ja ikävä on hälventynyt..
Tuo oli hyvä mitä kirjoitit. Etenkin jos ero tulee toiselle yllätyksenä. Sitä menee ihan paniikkiin, mieli on täynnä kysymyksiä ym. niin on fiksua antaa mahdollisuus puhua asiat selviksi.
reiluintahan on ottaa vastuu halusta erota ja kertoa todelliset juuri sen takia että toinen ei jää ihmettelemään mikä meni mettään ja "osaa" seurvassa suhteessa tomia toisin, esim jos liika ripustautuminen, toisen kautta eläminen oli syynä..
toinen kun vielä rakastaa / on ihastunut totuus siitä että toinen ei enään vastaa tunteisiin eikä löydä mahdollisuutta "asian korjaamisen" on se suurin syy siihen paniikkiin ja suruun kun vielä jää epätietoiseksi syystä - siinä on kadoksissa ja pitkään..
Juuri näin pitäis tehä! Mut jätettiin pari päivää sitten blokkaamalla kaikki yhteydet joka loukkaa enemmän kuin itse ero :/ Aikuiset ihmeet osaa puhua vaikeistakin asioista.
Entäs jos se toisen rakastaminen onkin pikemminkin kiukkua siitä, että nainen joka oli "hänen" on rohjennut jättää ja lähteä. Halua pitää toisesta kiinni, otteessa, keinolla millä hyvänsä. Vaikka sitten kauniita puhumalla, "kaipaamalla" ja lupailemalla asioita jotka eivät seurustelun aikana toteutuneet eivätkä tulisi vastakaan.
Tällaiselle naiselle minäkin suosittelisin suunnilleen puhelinnumeron vaihtoa, tai jos on pakko keskustella, aika kovaa ja selkeää kieltä. Esim. "En palaa enää luoksesi. Ymmärsitkö?" "Ei ole enää puhuttavaa." "Haluan että jätät minut rauhaan".
Vaikka "tuleeko tästä mitään"-keskusteluja olisi käyty ennakkoon niin minulla oli ongelmana, ettei toinen osapuoli kuunnellut mitä sanon. Kerroin, ettemme ole parisuhteessa ja etten halua edes yrittää. Edellä mainittu piti toistaa kolmesti. Toinen osapuoli olisi halunnut yrittää, eikä uskonut ettei saa tahtoaan periksi. Sain vuoroin kiukuttelu ja kaipaus viestejä.
Muutin toiselle paikkakunnalle omista syistäni. En maininnut aikeistani kyseessä olevalle henkilölle ennen kuin kaikki valmistelut oli tehty. Kerrottuani sain sellaisen kiukkuryöpyn, että huh huh. Monen kuukauden jälkeenkin hän oli sitä mieltä, että yritämme parisuhdetta ja HÄN oli päättänyt, että jatkaisimme tapailua ja nyt pilasin hänen suunnitelmansa. Virheeni taisi olla, että yritin olla ystävällinen ja tehdä hellästi kuilua väliimme. Vastasin siis viesteihin, enkä suoraan katkaissut yhteydenpitoa.
Niin, jos eropuheet on pidetty, niin kannattaa todella katkaista se yhteydenpito kokonaan eikä antaa sen toisen osapuolen elätellä enää mitään toiveita tai odotuksia suhteenne, senhän juuri mahdollistat sillä yhteydenpidolla ja ystävällisyydelläsi. Itselläni oli aikanaan hankala suhteen lopettaminen ja todellakin ne toiveet suhteen jatkumisesta loppuivat, kun en pitänyt eron jälkeen enää mitään yhteyttä. Joskus exän kanssa voi jäädä kaveriksi, jos eropäätös on syntynyt yhteisesti, mutta muussa tapauksessa sekään ei ole mahdollista.