Niinhän tässä vain kävi, että melko pian (liian
pian!) pitkäaikaisen avoliittoni päättymisen
jälkeen menin ja retkahdin pahasti. Superpahasti.
Ja nyt ahdistaa, kun tämä uusi (reilut
3kk) "seurustelusuhde" oireilee, enkä voi olla
varma, onko vika minussa vai toisessa osapuolessa
vai missä...
Suhteen toinen osapuoli on saanut takkiinsa
aikoinaan todella pahasti, eikä ole kokemuksensa
jälkeen seurustellut yhdenkään tytön kanssa. Itse
olen aina onnistunut vetämään puoleeni
yksipuolista kiintymystä: joko olen itse ollut
toivottomasti rakastunut saamatta vastakaikua tai
sitten minuun ollaan olut rakastuneita... Meidän
molempien hankalat menneisyydet vaikuttavat
suhteeseen niin, että tämä mies ei halua kiintyä
tai osoittaa tunteitaan ja minä pelkään
kiintyväni liikaa tai tulevani riippuvaiseksi.
Tämä taas johtaa siihen, että tulkitsen kaikki
tilanteet niin, ettei se välitä ja toinen on
sitten ihan ymmällään, että "mikä sulle nyt
tuli?" Ja noidankehä on valmis.
Ja minua pelottaa ihan oikeasti. Ja olen
sekaisin. Ei kenellekään toivoisi tällaista oloa
ennen Joulua, mutta minkäs teet.
Kerrankin tunsin, että tässä on minulle oikea
ihminen. Kaikki tuntui niin... oikealta.
Mitä minun pitäisi tehdä? Unohtaa hankala tapaus
ja hankkia "kunnon mies"? Vai odottaa ja antaa
tilanteen kehittyä? Olisin kiitollinen teille,
joilla on samankaltaisia kokemuksia, jos voisitte
jakaa ne kanssani. Pienikin sana tuo helpotusta.
Kiitos ja suloista joulua!
pian!) pitkäaikaisen avoliittoni päättymisen
jälkeen menin ja retkahdin pahasti. Superpahasti.
Ja nyt ahdistaa, kun tämä uusi (reilut
3kk) "seurustelusuhde" oireilee, enkä voi olla
varma, onko vika minussa vai toisessa osapuolessa
vai missä...
Suhteen toinen osapuoli on saanut takkiinsa
aikoinaan todella pahasti, eikä ole kokemuksensa
jälkeen seurustellut yhdenkään tytön kanssa. Itse
olen aina onnistunut vetämään puoleeni
yksipuolista kiintymystä: joko olen itse ollut
toivottomasti rakastunut saamatta vastakaikua tai
sitten minuun ollaan olut rakastuneita... Meidän
molempien hankalat menneisyydet vaikuttavat
suhteeseen niin, että tämä mies ei halua kiintyä
tai osoittaa tunteitaan ja minä pelkään
kiintyväni liikaa tai tulevani riippuvaiseksi.
Tämä taas johtaa siihen, että tulkitsen kaikki
tilanteet niin, ettei se välitä ja toinen on
sitten ihan ymmällään, että "mikä sulle nyt
tuli?" Ja noidankehä on valmis.
Ja minua pelottaa ihan oikeasti. Ja olen
sekaisin. Ei kenellekään toivoisi tällaista oloa
ennen Joulua, mutta minkäs teet.
Kerrankin tunsin, että tässä on minulle oikea
ihminen. Kaikki tuntui niin... oikealta.
Mitä minun pitäisi tehdä? Unohtaa hankala tapaus
ja hankkia "kunnon mies"? Vai odottaa ja antaa
tilanteen kehittyä? Olisin kiitollinen teille,
joilla on samankaltaisia kokemuksia, jos voisitte
jakaa ne kanssani. Pienikin sana tuo helpotusta.
Kiitos ja suloista joulua!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Liian pitkä, ei jaksa lukea...
Edelliset suhteet on läpikäytävä ennenkuin voi aloittaa uuden kestävän suhteen.
Jos jo seurustelun alussa hälytyskellot soi, on aivan turhaa kovin pitkään odottaa muutosta ja samalla tuhlata aikaansa. Teidän on parasta keskustella asiat selviksi ja katsoa sitten mikä on paras ratkaisu teille molemmille.
3 kk on kuitenkin melko lyhyt aika tutustua uuteen ihmiseen. Jos hän on elellyt omillaan vuosikaudet nuoruuden kolhujen jälkeen, hän on ehkä tottunut itsenäiseen elämään. Silloin juuri parisuhteensa lopettaneesta tällainen voi tuntua varsin "kylmältä" tapaukselta, vaikka hän omalla asteikollaan on varsin lämmin ja huomaavainen. Olisiko syytä jatkaa ja opetella tuntemaan toista vähän paremmin.