Oonko kohta oikeesti jo sairas mieleltäni, ainakin pelkään sitä :(
En tiedä miten sen kertoisi, mutta nyt kun olemme taas miehen kanssa yhdessä, n. Vuoden eron jälkeen, on koko ajan jokin pelko takaraivossa, sellanen pelko, etten tiedä mitä oikeasti pelkään.
Toisaalta kun järjellä ajattelen ja mietin itseäni, niin koen, ettei kukaan voi oikeasti rakastaa ja vain minua.
Tää ehkä tulee lapsuudesta...5 sisarusta, ja olen kokenut että minua ja sitten taas nuorinta siskoa on kohdeltu eti tavoin.
Häntä on rakastettu oikeasti, minä oon ollut vain rasite. Ja vaikea olinkin yläasteella. Tiedän.
Mutta nykyisen miehen kanssa kun aiemmin olimme ja asuimme yhdessä, niin koin, että hän olisi jotenkin ollut "kiinnostunut" tästä mun nuorimmasta siskosta, että minua ei mies olisi oikeasti arvostanut, vaan ennemminkin vähätellyt...en tiedä.
Enkä voi suoraan sanoa, että näin olisi, vaan nää on mun tunteita.
Ja tuntuu hirveältä tuntea, että oma mies ei pidä mua tärkeimpänä.
Ja vaikka nyt vähän aikaa meni hyvin, niin nämä tunteet tuli taas niin voimakkaana pintaan. En ikinä enää voi antaa mun siskon ja miehen olla samassa paikassa.
Mulla on myös toinen sisko, mutta hänen kohdalla ei tätä tunnetta tule.
Joudun jo vakavasti harkitsemaan terapeuttia, että saisin jotenkin tän arvottomuuden? Tunteen pois. Mies ei ymmärrä tai ole kiinnostunut näistä mun ikävistä tunteista.
Luulen etten koskaan voi tulla kovin läheisiksi siskon kanssa, koska meitä on kohdeltu niin eri tavalla. En voi tajuta miksi toista lasta rakastetaan enemmän kuin toista. Ja tää on se pelko mikä on tässä nykyisessä suhteessakin.
Miksi mies rakastaisi juuri minua, mikä juuri minussa on se, että mua vois rakastaa enemmän kuin jotain toista.
Meillä on lapsi. Haluaisin että olisimme perhe, mutta nää mun tunteet, mitä mä teen niille..Jatkuva pelko että kohta sattuu ja pahasti. Haluaisin luottaa ja olla onnellinen, kun on perhe.
Mies jatkuvasti hokee että rakastaa mua. Uskallanko ottaa riskin ja ruveta elämään ilman epäilyksiä.
Ne jotka on lapsena saanut kokea rakkautta,heidän on helppo aikuisena rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta.
Kun itsekkin sen osaisin...
En tiedä miten sen kertoisi, mutta nyt kun olemme taas miehen kanssa yhdessä, n. Vuoden eron jälkeen, on koko ajan jokin pelko takaraivossa, sellanen pelko, etten tiedä mitä oikeasti pelkään.
Toisaalta kun järjellä ajattelen ja mietin itseäni, niin koen, ettei kukaan voi oikeasti rakastaa ja vain minua.
Tää ehkä tulee lapsuudesta...5 sisarusta, ja olen kokenut että minua ja sitten taas nuorinta siskoa on kohdeltu eti tavoin.
Häntä on rakastettu oikeasti, minä oon ollut vain rasite. Ja vaikea olinkin yläasteella. Tiedän.
Mutta nykyisen miehen kanssa kun aiemmin olimme ja asuimme yhdessä, niin koin, että hän olisi jotenkin ollut "kiinnostunut" tästä mun nuorimmasta siskosta, että minua ei mies olisi oikeasti arvostanut, vaan ennemminkin vähätellyt...en tiedä.
Enkä voi suoraan sanoa, että näin olisi, vaan nää on mun tunteita.
Ja tuntuu hirveältä tuntea, että oma mies ei pidä mua tärkeimpänä.
Ja vaikka nyt vähän aikaa meni hyvin, niin nämä tunteet tuli taas niin voimakkaana pintaan. En ikinä enää voi antaa mun siskon ja miehen olla samassa paikassa.
Mulla on myös toinen sisko, mutta hänen kohdalla ei tätä tunnetta tule.
Joudun jo vakavasti harkitsemaan terapeuttia, että saisin jotenkin tän arvottomuuden? Tunteen pois. Mies ei ymmärrä tai ole kiinnostunut näistä mun ikävistä tunteista.
Luulen etten koskaan voi tulla kovin läheisiksi siskon kanssa, koska meitä on kohdeltu niin eri tavalla. En voi tajuta miksi toista lasta rakastetaan enemmän kuin toista. Ja tää on se pelko mikä on tässä nykyisessä suhteessakin.
Miksi mies rakastaisi juuri minua, mikä juuri minussa on se, että mua vois rakastaa enemmän kuin jotain toista.
Meillä on lapsi. Haluaisin että olisimme perhe, mutta nää mun tunteet, mitä mä teen niille..Jatkuva pelko että kohta sattuu ja pahasti. Haluaisin luottaa ja olla onnellinen, kun on perhe.
Mies jatkuvasti hokee että rakastaa mua. Uskallanko ottaa riskin ja ruveta elämään ilman epäilyksiä.
Ne jotka on lapsena saanut kokea rakkautta,heidän on helppo aikuisena rakastaa ja ottaa vastaan rakkautta.
Kun itsekkin sen osaisin...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensinnäkin, sisarusten kanssa eikä kenenkään ihmisen kanssa tarvitse olla minkään sukulaisuuden tai muunkaan syyn takia läheinen. Läheisyys tulee automaattisesti luonnostaan, jos on tullakseen, ja jos ei, niin antaa sitten olla.
Lapsuuden ei tarvitse enää vaikuttaa aikuisuuteen, jos päättää ettei se enää vaikuta. Minunkin veljeni nostettiin jalustalle, ja minä olin se musta lammas. Tunsin lapsena, nuorena ja varhaisaikuisuutena arvottomuutta ja alemmuutta veljeeni nähden, mutta nyt olen antanut vanhemmilleni väheksymiseni anteeksi ja kasvattanut omanarvontuntoa hokemalla päivittäin itselleni, että olen yhtä rakastettava, kuin kaikki muutkin, tällaisena kuin olen.
Miehesi ei ymmärrä tunteitasi, koska ne ovat hänelle vieraita ja outoja. Hän ei varmaankaan ole koskaan tuntenut sellaisia, niin ei osaa siksi asettua asemaasi. Kumppanin ei tarvitsekaan olla terapeutti, vaan sitä varten on ammattilaiset olemassa.
Miehesi on valinnut sinut, ei siskoasi eikä ketään muuta. Ota miehen rakkauden tunnustukset vastaan ajattelematta mitään. Tunne rakkaus sydämessäsi, äläkä ala ajattelemaan mitään kuultuasi sanat.. ole vain ja nauti rakastettuna olosta
Ehkä intuitiosi on täysin oikeassa miehestä. Tai toinen vaihtoehto on, että asia suurenee entisestään ajatuksissa.
Mutta kuitenkin vaikuttaisi, että olet miehen taholta kestänyt kaikkea ikävää. Ja voi olla siskosta, tai muista nuoremmista kiinnostunut? Aika moni mies on. Onko nuorikin mies? Sekoilee vielä? Voiko pettää? Mitä olet valmis antamaan anteeksi ja mitä et, vain sinä tiedät. Missä menee rajasi.
Ehdotan että käytät yksityisetsivää silloin tällöin (jos jäät) ja testaat (vaikka etsivän kanssa) miten miehes toimii siskon yms. kanssa kaksin jäätyään. Vaikka toki olosuhteiden pitäisi olla rennot, ei epäilyksiä. Voit kokeilla lisäksi terapeutta, yleensä aika hyviä, tai/ja pariterapiaa. Tai lopettaa suhteen jos ahdistus kasvaa ja mielenterveys on vaarassa. Luottamusta ei ole mieheen ilmeisesti. Missä hän oli eron ajan? Miksi ero tuli?
Oletko väkivaltaisessa suhteessa? 5 varoitusmerkkiä
http://www.iltalehti.fi/nainen/2013070517232082_na.shtml
2. Loukkaukset
"Toisen haukkuminen, vähättely ja loukkaaminen on henkistä väkivaltaa. Se voi altistaa masennukselle sekä heikentää itsetuntoa ja terveyttä."
Älä epäile aina vain itseäsi ja sivuuta muita tuntemuksia miehestä, voihan sulla olla hyvät perusteet epäillä, ettei joku rakasta tai välitä. Perhetausta ei ole pääpointti. Kyllä tunnet välittääkö toinen aidosti vai tuuliko miehen huulia heiluttaa. Teot, eleet, käytös... ne kertovat. Eivät sanat. Ei ole kivaa jos toinen hokee rakastaa, jos se ei näy käytännössä. Myös olotilassasi.
Eli tutki asiaa, mieti. Tee johtopäätöksiä. Pohjimmainen totuus selviää aina, mikä mies on miehiään. Niin itsekin tekisin. Vaikka oma rakkaus ei kuole toiseen, mutta onpahan tietoinen voiko toinen olla pettävä. Vai onko perää että hän välittää, asettaa sinut ensimmäiseksi. Kannattaa varautua pettymyksiin, jos on aiemmin pettynyt. Ei toiselta vaadi liikaa, vain tietyt jutut suhteessa. Mitä miehen exät sanovat, oletko koskaan jututtanut, muutakin kuin sitä joka kehuu aina miestä.
Koska vaan jos sua epäilyttää, voit tarkistaa salaa. Ei ole pakko elää suhteessa, jossa saa koko ajan pelätä ja ahdistaa. Eron mahdollisuus on aina jos toinen on pettävä, tautimahdollisuuskin jo pelottaa. Mutta sitten etsii ehkä sellaista.. joka ei petä kun silmä välttää. Ja jos avoin suhde ei ole ok. Vaikeita asioita. Ja siskoosi et voi luottaa, ei tarviikaan. Tunnet ettei mieheen voi. Se on ihan luonnollista. Luottamus pitää ansaita.
Sinussa ei ole vikaa, voi olla miehen pinnallisissa kuvitelmissa naisista vikaa. Jos nuorempaa katsoo. Vai onko se ohimenevä juttu ollut, ihastus. Jos selviää että mies on hyvä mies, hyvä niin. Muuten tutki asioita... Rentoudu välillä, älä itseäs rasita jonkun miehen vuoksi, vaikka häntä rakastat. Terveys on tärkeämpi mitään miestä. Totuus löytyy muualta. Miehestä et saa mitään irti kysymällä.
Jos nyt turhaan epäiltiin miestä, harmi. Mutta itse tiedät kun sulla on tuntuma, miten asiat on. Ja selvittelet, ellet eroa. Mikä miehen käytös nyt on ja voiko se muuttua kuherruskuukauden jälkeen huonommaksi.