Hei, mietin tässä, että onko kellään kokemusta sellaisesta, että luottamus olisi petetty, mutta että se olisi saatu korjattua?
Tässä vähän aikaa sitten minä petin ystäväni luottamuksen, ja haluaisin sydämeni pohjasta saada sen korjattua, sillä tämä ihminen on minulle suunnattoman tärkeä.
Yritän selittää lyhyesti mutta kattavasti tilanteen:
Minulla ja ystävälläni on yhteinen ystävä, jota kohtaan ystävälläni on tunteita. Vähän aikaa sitten hän tunnusti tälle tuntonsa, mutta mies sanoi pitävänsä hänestä vain ystävänä, vaikka ystäväni yritti jopa lievästi vietellä häntä muuttamaan mieltään.
Ystäväni kertoi tämän minulle, ja koska minäkin tunnen miekkosen, en tietenkään voinut pitää rähmäkäpäliäni erossa ja olla puhumatta hänelle asiasta, vaikka ystäväni tiukasti kielsi. Puhuin siis miehelle, ja lopulta pistin copypastella (hän siis asuu kaukana, eikä kasvokkain keskustelu olisi tuolloin onnistunut) keskustelun ystävälleni.
Tämä olisi varmaankin ollut loppujen lopuksi ihan ok, jos vain olisin keskustelussa enemmän vedonnut ystäväni puolesta ja vähemmän kysellyt, onko mies loukkaantunut tai mitään ystäväni käytöksestä. Tekohetkellä en tajunnut, että sanani olisi saattanut tulkita niin, että häpeän ystävääni ja kehotan miestä olemaan luottamasta häneen, mutta nyt jälkeenpäin tajuan sen itsekin ja kadun suunnattomasti tätä vahinkoa.
Vielä emme ole ystäväni kanssa varsinaisesti sopineet asiaa, mutta tiedän että näin tulee käymään, sillä tiedän olevani itsekin tärkeä hänelle. Huoleni ei siis ole välien palautuminen vaan se, millaisina ne palautuvat
Ystäväni luottamus on petetty toistamiseen hänen elämänsä aikana, eikä hänelle tämän vuoksi ole helppoa luottaa ihmisiin. Olin niin iloinen, ja tunsin itseni etuoikeutetuksi hänen salliessaan minun päästä lähelle murheitaan.
Selitys meni nyt hieman pitkäksi, mutta olisin hyvin kiitollinen, jos joku sen lukisi ja tarjoaisi hieman mielipiteitään.
Kiitos jo etukäteen.
Tässä vähän aikaa sitten minä petin ystäväni luottamuksen, ja haluaisin sydämeni pohjasta saada sen korjattua, sillä tämä ihminen on minulle suunnattoman tärkeä.
Yritän selittää lyhyesti mutta kattavasti tilanteen:
Minulla ja ystävälläni on yhteinen ystävä, jota kohtaan ystävälläni on tunteita. Vähän aikaa sitten hän tunnusti tälle tuntonsa, mutta mies sanoi pitävänsä hänestä vain ystävänä, vaikka ystäväni yritti jopa lievästi vietellä häntä muuttamaan mieltään.
Ystäväni kertoi tämän minulle, ja koska minäkin tunnen miekkosen, en tietenkään voinut pitää rähmäkäpäliäni erossa ja olla puhumatta hänelle asiasta, vaikka ystäväni tiukasti kielsi. Puhuin siis miehelle, ja lopulta pistin copypastella (hän siis asuu kaukana, eikä kasvokkain keskustelu olisi tuolloin onnistunut) keskustelun ystävälleni.
Tämä olisi varmaankin ollut loppujen lopuksi ihan ok, jos vain olisin keskustelussa enemmän vedonnut ystäväni puolesta ja vähemmän kysellyt, onko mies loukkaantunut tai mitään ystäväni käytöksestä. Tekohetkellä en tajunnut, että sanani olisi saattanut tulkita niin, että häpeän ystävääni ja kehotan miestä olemaan luottamasta häneen, mutta nyt jälkeenpäin tajuan sen itsekin ja kadun suunnattomasti tätä vahinkoa.
Vielä emme ole ystäväni kanssa varsinaisesti sopineet asiaa, mutta tiedän että näin tulee käymään, sillä tiedän olevani itsekin tärkeä hänelle. Huoleni ei siis ole välien palautuminen vaan se, millaisina ne palautuvat
Ystäväni luottamus on petetty toistamiseen hänen elämänsä aikana, eikä hänelle tämän vuoksi ole helppoa luottaa ihmisiin. Olin niin iloinen, ja tunsin itseni etuoikeutetuksi hänen salliessaan minun päästä lähelle murheitaan.
Selitys meni nyt hieman pitkäksi, mutta olisin hyvin kiitollinen, jos joku sen lukisi ja tarjoaisi hieman mielipiteitään.
Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.