oma kokemus rintojen pienennyksestä

Haluan kertoa ja tsempata muita piennysleikkauksesta haaveileville...
20 vuoden haave toteutui ja pääsin pienennysleikkaukseen-kuppikoko 85 DD/E muuttui todennäköisesti b-c kuppiin.
Jo teininä oli rinnat isohkot, ja vuosien varrella koko vain kasvanut-laihduttamiesta ei apua rintoihin. Urheillessa aina kahdet joustamattomat urheiluliivit päällekäin (erilaisilla olkaimilla), ja vaateostokset yhtä tuskaa kun rinnan kohdilta aina kiristää ja vaatteet eivät istuneet.
Kesällä kävin terveyskeskuksessa ja pyysin lähetettä, sain sen ja lokakuussa oli plastiikkakirgurin vastaanotto ja arvio leikkaustarpeesta- ei ollut kuulemma estettä-pientä ylipainoa 165 cm /81 kg (olen lihaksikas), mutta menin rajoilla. Tammikuussa kävin mammografiassa ja maaliskuun alussa oli leikkaus-päiväkirurgisessa.
Noin kello 10 aikaan oli leikkaus. Rinnoista poistettiin 560 g ja 530 g.
Klo 15 jo söin, ja saattaja kävi hakemassa kotiin klo 17. Olo oli hyvä ja kivuton! Ja on ollut sen jälkeenkin-heti huomasi hartiapainon keventyneen!
Dreenit jätettiin paikoilleen seuraavaan päivään-kudosnestettä oli tullut vähän, mutta halusin pitää ne paikoillaan että jos sattuu tulemaan yön aikana enemmän (olisvat voineet ottaa jo pois polilla)-mutta ei...leikkauksen jälkeen (noin 28 tuntia) dreenit otettiin pois (nestettä oli molempiin puoliin tullut vain noin 20 ml). Poisottaminen vähän nipisti, ja aikamoiset mustelmat niistä jäi-mutta voi sanoa että kivutonta sekin.
Hyvistä vatsalihaksista on ollut paljon apua sängyssä nousemisesta ja kääntymisissä, samoin vankka peruskunto.
Päivittäin olen tehnyt pienet kävelylenkit-pitää itseään todella rauhoittaa ettei hikoilisi ja ottaa rauhallisesti kun vointi on näin hyvä! "Suurin" ongelma on ollut selällään makaaminen-normisti nukun aina vatsallaan ja nyt pitää olla selällään, hankalaa ;-)
Suihussa kun kävin ekan kerran niin melkeinpä ilon kyyneleet tulivat silmiin kun näin uudet rintani teippauksien jälkeen-mustelmia, teippejä, kuivunutta verta...mutta se tyytyväisyyden tunne! Ei enää vatsaa vasten roikkuvia rintapusseja, ja nännit eteenpäin, ei alaspäin!
Nyt yritän olla mahdollismman paljon aloillaan-ei nostoja, kääntyilyä, hikoilua...ja innolla odotan päästä urheilemaan-punnertamaan ilman rinnan lisäpainoja, juoksemaan ilman hölskyilyä, saada sopivat urheilutopit (yksinkertaiset) ...
Odotan urheilua niin innolla että aivan varmasti vatsamakkara saa kyytiä (se kuin alkoi näkyä nyt niin paljon selvemmin...).