joitakin vuosia sitten asuimme erossa mieheni kanssa,jolloin hän silloin sanoi että työkaverinsa oli laittanut viestiä että jos meillä olisi ero jo selvä hän olisi heti valmis..palasimme kumminkin jonkun ajan kuluttua mieheni kanssa yhteen..saimme kolmannen lapsen ja kaikki vaikutti hyvältä aikoja.kunnes kaikki hellyys loppui ja kiukuttilemmi vain toisillemme..nyt olemme eroamassa..tästä oli puhetta jo aijemmin..mieheni on ilmoittanut että tykkää työkaveristaan ja ei se mikään huono vaihtoehto olisi..ehkä he ovat tulevaisuudessa sitä ei tiedä..ei hän ole kysynyt.tilanne on erittäin vaikea..mies edelleen pyytää että jäämme..mutta minun on vaikea unohtaa nuo sanat..ehkä mielikuvitukseni tekee tepposet..mutta miten voin olla varma kaikesta.onko heillä jotain peliä vai ei...he kumminkin päivittäin näkevät toisiaan ja mieheni kertoo kaikki asiamme hänelle..hän oli ensimmäinen kenelle hän kertoi että olemme eroamassa.mitä teen..?mies sanoo kumminkin rakastavansa minua vielä ja haluaisi perheen pysyvän kasassa..vai liekö tuo vain siksi että on yhteisiä velkoja ja pelkää jäävänsä yksin..?
voiko työpaikka flirtti koskaan loppua..?
lii3
4560
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hieman samanlaisessa tilanteessa olen. En kykene luottamaan mieheeni.
Ei kuulu kertoa oman perheensä asioita vastakkaista sukupuolta edustavalle työkaverilleen, VARSINKAAN, jos tämä on ihastunut mieheen! Siinä mies tekee omalta osaltaan todella pahasti väärin ja on siksi syyllinen sinun huonoon oloosi - ja kiukutteluusi! Hän kantaa vastuun eroamisesta, jos tuolla tavoin käyttäytyy! Hänhän luo itse asiassa koko ajan yhteyttä tuohon naiseen, eikä pidä sitä yhteyttä tärkeänä, mikä teillä avioparina on! Puhupa miehesi kanssa tästä (jos voitte puhua)! Kysy, onko suhteessa myös seksiä.
Moni mies haluaa pitää työpaikalla tai muualla rakastajattaren tai useampia, illman, että vaimo edes tietää asiasta. Sinun miehesi kertoo kuitenkin sinulle asioitaan (iso plussa!) ja myös jopa tämän naisen kanssa käydyistä keskusteluista! Siksi pyrkisin sinuna mieheni lähelle, olemaan hänelle NYT hyvä vaimo ja lastensa äiti, ja samalla pyytämään häntä lopettamaan vieraan naisen kanssa seukkaaminen ja teidän perheenne asioiden kertominen ulkopuoliselle, joka on vain sotkemassa teidän välejänne ja josta mies yksin on silloin vastuussa!
Ellei mies suostu, minä nappaisin lapset kainaloon ja ottaisin ritolat sellaisesta parisuhteesta, jossa mies pettää, vaikka vain henkisesti,ja pitää "varapyörää"! Jos omaisuus on suurempi kuin velat, niin eikun jakoon vaan, jos mies pitää yllä viuerasta suhdetta! Mutta katso nyt ensin, mikä on todellinen tilanne.
mies on sanonut että mitään ei heidän välillään ole tapahtunut..mutta voiko noihin sanoihin kukaan luottaa..asia olisi niin paljon helpompi jos he eivät olisi samassa työpaikassa.mutta minkäs teet..et saa mielenrauhaa asiasta koskaan..mielikuvitus tekee tepposia tietenkin tässä tilanteessa koska näkevät päivittäin,ovat samalla kahvitauolla yms..
Hei ap.
En kirjiita tänne ilkeyttä, vaan ajattelin ystävällisesti kertoa miltä tuntuu olla työpaikalla se nainen. Tai miten itsellä kävi. Lun aloitin edellisessä työpaikassa, ihastuin yhteen työpaikan mieheen. Hän ei käyttänyt aina sormusta, joten en tiennyt hänen olevan naimisissa. Kunnes olin korvia myöden ihastunut. Flirttailusta ja puheista ei koskaan käynyt ilmi perhe tai vaimo. vasta myöhemmin, kun keskustelumme kävi intiimiksi (ja mieskin ihastui minuun,) hän kertoi perheestä. Olin järkyttynyt, mutta mies kertoi minulle tulevasta erosta, miten ovat vain ystäviä ja eroavat kun lapsi muuttaa kotoa. En tietenkään ollut sinisilmäinen ja uskonut aivan kaikkea. Mutta mitä tapahtui, niin ei mitään. Emme koskaan suudellut tai edes mitään muutakaan. Juttelemme edelleen vuosien jälkeen välillä ja vaihdamme kuulumisia. Ovat edelleen naimisissa. Eli saattaa olla, että se toinen juttu ei ole mitä miehesi antaa ymmärtää. Ehkä se on, kuten meillä, harmiton päivän piristys. Kai hän halusi testata " kelpaisiko markkinoilla".
Mutta erittäin hyvää jatkoa sinulle ja toivottavasti kaikki menee hyvin :-)
Itse se on ratkaistava luottaako vai ei. Sillä eiole väliä mtä toinen tekee. Jos et luota ei suhteella ole pohjaa. On nimittäin epäreilua epäillä jos toinen onkin luottamuksen arvoinen. Sellainen loukkaa.
Petin miestäni joskus kerran. Ihan normitapaus, jäin kiinni, riitaa tappelua ja eroa vireille siltä seisomalta. Kun sitä harkinta-aikaa siinä laahustettiin ja laitettiin asioita jakoon, miehen mieli alkoi muuttua. Puheet kääntyi siihen ettei yksi pettäminen voi suhdetta rikkoa. Se kuulosti hyvältä koska ei mulla ollut aikomustakaan enää miestä pettää. Tietenkin ehdin jo pohtia elänkö lopun elämää yksin kun tuskin kukaan mu mulle kelpaisikaan. Puhuttiin asiat. Mies sanoi että kyllä hän luottaa minuun jatkossa, kyllä hän tietää että rakastan häntä. Eikä sitten erottu.
Kuitenkin aina kun olin joko lähdössä jonnekin tai ollut jossain ystävättäreni kanssa, risteilyllä tms., hän kehtasi kysellä asioita joista paistoi epäluottamus. Semmosta tenttaamista ja kyttäämistä. Siitä ei sitten tullut mitään. Se tuntui tosi paskalta, ettei luota. Tilanteet alkoi tuntua minustakin epämiellyttäviltä ja ainoa vaihtoehto olisi ollut jättäytyä neljän seinä sisään. EI kiitos. Lopulta erottiin, luottamuspula, niin kun se sattuikin molempiin mutta yhdessäolo sattui enemmän, molempiin.