Yritäjän taso

yli ihminen jumalasta seuraava päälliköiden päällikkö

Kerran hitsari, aina hitsari. Kirjoitappa otsikko edes oikein;)

yrittäjä on ahne paska itselle kaikki muille ei mitään eikö ne vasta yhteiskunnan elättejä ole kaikki poistoon yhteiskunta maksaa eli mikään ei maksa mitään

Koulutustaso on koulutustaso, eikä se riipu siitä, mitä koulutuksellaan on myöhemmin tehnyt tai jättänyt tekemättä.

Se, minkä "arvoista" mikäkin on ja kertooko pelkkä koulutustaso ihmisestä paljoakaan, onkin sitten monimutkaisempi kysymys. Jos kokee, että firman perustaminen ja yrityksensä kanssa menestyminen on keskeinen osa omaa persoonaa, siitä kannattaa varmaan kertoa deitti-ilmossa.

Akateemikko on valtiollinen arvonimi, jonka myöntää presidentti ja jolla ei ole koulutustason kanssa mitään tekemistä.

Yrittäjiä on tosiaan moneen junaan. Olenkin itse kategorisoinut meitä niin, että siellä on ne "omistajayhtiöt" ja sitten me ammatinharjoittajat. Firman tai liikkeenharjoittajan toiveena on saada mahdollisimman hyvä voitto, joka perustuu useinkin kaupankäyntiin. Siinä tasossa ei kovonkaan usein tarvita pitkiä opintoja, jos ollenkaan. Toimari istuu pöytänsä takana ja duunarit raataa tulosta.

Ammatinharjoittaja-yrittäjät ovat useinkin korkeakoulutettuja, esim. juristeja tms., jotka itse pyörittävät yritystään. Tavoitteena on ura, ei niinkään rahamassi.

Tuntemistani yrittäjistä on äkkiä ajatellen lähes kaikki ns. fiksua porukkaa joiden kanssa on helppo tulla toimeen ja tavatessa juttua syntyy, olipa sitten kansantaloudesta tai vaikkapa valtion veronkäyttökohteista kyse. Luulisin että yrittäjiksi ei kaikki juntit ja muut yksinkertaiset koskaan ala, jollei sitten ole perintöfirmasta kyse tai muuten vaan isäpapan auttamisesta.

Itse yrittäjänä sanoisin että olen kai ylempänä kuin hitsari tai rakennustyöläinen, mutta kun en ole saanut koulutuksella sitä hienoa akateemisesti sivistyneiden keskustelutaitoa, enkä pätkääkään pidä siitä niin modernista "minglauksesta" että viinilasi kädessä pitäisi sivistyneitten ihmisten kanssa seisoa ja keskustella vaikka lasten kasvatuksesta tai muusta tyhjänpäiväisestä. Siis en siihen luokkaan lukeudu.
On akateemisesti koulutettuja typeryyksiä, kenen kanssa en pätkääkään tule toimeen, mutta on myös niitä joiden kanssa todella viihdyn.
Samoin on vaikka kuinka paljon tosi fiksuja ja älykkäitä ja keskustelutaitoisia ihmisiä joilla on matalampi koulutustaso, olkoon vaikka kouluväsymyksestä johtuvaa. (niinkuin minulla)
Ps. mulla voi tietenkin johtua muustakin esim tyhmyydestä, tai jostain kirjainsairaudesta ADHD tai muuta sellaista.

Mun mielestä koulutuksella ei ole mitään tekemistä sen kanssa miten viihtyy partnerinsa kanssa. Kysymys on enemmänkin älykkyydestä, siis että molemmat ovat kutakuinkin samalla älykkyysosamäärällä varustettuja ja pystyvät kaikissa (tai ainakin useimmissa) asioissa keskustelemaan ja ymmärtämään toisiaan. Kai hitsarilla joka perustaa menestyvän yrityksen on vähän enemmän älykkyyttä kun peräkammarin looserilla joka tällä netissä valittaa sitä ettei kenellekään kelpaa.

Itse yrittäjän ex puolisona näin vain pari asiaa mitä olisi syytä huomioida. Pitkät työpäivät yrityksen alkutaipaleella ja tietenkin tiukka talous, ei ollu aikaa eikä rahaakaan matkustella ja lomailla. miestä ei nähnyt muutakuin joskus viikonloppuina, viikolla kaatui sänkyyn joskus nukahdettuani ja aamulla ennen kuutta taas töihin. Sitten erottuamme on ollut toinen ääni kellossa. Uuden naisen kanssa reissataan Barbadokset ja länsi-intiat useamman kerran vuodessa ja vapaa-aikaa riittää. missä vika? oliko se minussa vai siinä että oli pakko tehdä töitä 24/7 että olisi talous mennyt yksiin? En tiedä.