Heppoisin eväin ero?

Kyllä naisen pitää lähteä, ennenkuin on se 40 mittarissa. Muuten ei pärjää markkinoilla, varsinkin jos on ylimääräistä kertynyt. Miehethän usein vaihtavat nuorempaan ja timminpään.
Eihän kukaan mene autokauppaankaan katselemaan vanhoja ja paljon ajettuja autoja. Kyllä sieltä halutaan uusi ja vähän kilometrejä omaava autoa alle.

Miksi ihmeessä pitää lähteä, en ymmärrä. että ensin yhden kanssa laitetaan perhe ja sitten pitää lähteä etsimään elämää.
Eihän siinä mitään jos olisi ne lapsukaiset jääneet tekemättä, mutta nyt sitten ikään kuin hylkäät lapsesi.

On se aika inhottavaa lapselle katsoa, kun äiti tai isä nuoleskelee heille vieraan ihmisen kanssa ja usein lapsille ei jää enää ei äidin eikä isän aikaa, he vain ovat siinä sivussa.
Jokaisesta asiasta huudetaan, heidän pitäisi muuttua piioiksi omille vanhemmilleen ja lisäksi tuolle tilansa vieneelle vieraalle ihmiselle.
Pitää kulkea kotonaan kuin "kusi sukassa", ei saa mennä edes kodin jokaiseen huoneeseen, ei saa koskettaakaan tämän vieraan esineisiin tai istua hänen tuomaansa tuoliin, kuulkaa tämä on ihan totta.

Voitteko todellakin olla näin julmia kun se uuden elämän himo vie mennessään.

Eräs äiti sanoi, että siitä ne viskaten lapset menevät ohi ja onhan heitä jo Suomessa oliko se 30000 tuhatta erolasta, en muista minkä ajan sanoi olevan.

Kun näin pimeä on äidin pää, ei ole aamupalan laittajaa, ekaluokkalaisen täytyy itse löytää tai olla syömättä ja vielä sekin onko kaapissa edes mitään, sama on välipalan kanssa, itse pitää keksiä. Iltaisinkaan ei laittanut ruokaa, mutta terveydenhoitaja laittoi viestin kotiin, että lapsi tarvitsee lämpimän aterian kotonaan, suuttui tuostakin.

Tällaisia te eronneet vanhemmat olette, kaikki annetaan sille uudelle ihastukselle ja lasten pitäisi tätä kumartaa joka mutkassa.
Tämä on totuus niistä kotioloista, joita lapsellenne annatte.

Jaa-a.

Miksi roikkua löysässä hirressä. Eikö se ole ainutkertaisen elämän tuhlaamista jos mikä?

Jep, lapset on ainoa isompi ajattelemisen aihe, mutta tiettävästi eroperheistäkin on kasvanut ihan täyspäisiä lapsia ja se on muutenkin tätä päivää.

Aika moni mies tänä päivänä unohtaa,että naisetkin käy 8 h töissä...arjen työt kotona kaatuu myös liikaa pääosin naisten vastuulle...nainen väsyy,nalkuttaa,kun haluaisi toisen tukea,mutta ei saa...hetekkakaan ei ole seitsemään vuoteen narissut,puhuminen ei onnistu...
Apua ei halua hakea eikä ottaa vastaan ulkopuolelta...onko nämä hepposia eroperusteita....ei ole
..

Heppoiset oli kuulemma meilläkin perusteet, kun eron hain. Ulospäin elimme kuin muumilaaksossa. Yhtä onnea ja autuutta.
Mutta kun ovet meni kiinni vieraitten perässä, se alkoi. Olin taas puhunut liikaa, olin puhunut vain lapsista, en osannut edes kunnon kahvia keittää ja pullakin oli oudon makuista. Kaupassakäyntikin oli sekunnin tarkka suoritus, kenellekään ei päivää enempää saanut puhua. Jos viivyin vartinkaan liikaa, alkoi mökötys ja kaikki oli väärin.
Töissä ei olisi saanut viipyä, mutta palkan olisi pitänyt olla suurempi. Samoin viikonloppuja ei saa tehdä, mutta se ei saanut vaikuttaa palkkaan. Lomat piti pitää niin, että olin exän yrityksessä töissä samoin sairaslomat ja äitiyslomat. Mutta kun exä sairastui, kaikkien piti olla hiljaa ja kuunnella hänen surkeuttaan.
Tätä onnea ja autuutta riittäisi vaikka kirjaksi asti, mutta eiköhän ole parempi jos emme analysoi toistemme elämiä ja eroja.

Jokaisella on omat syynsä eroon ja ulkopuolisten on ihan turha spekuloida, onko ero tullut otettua liian heppoisin eväin. Jokaisen ihmisen elämä, kokemukset ja parisuhde on omanlaisensa, joten kuka voi arvioida, että mitkä eron syyt ovat OIKEITA?!

Kovin on monenlaista ongelmaa kodin ovien sisällä. Monet taitaisivat taitavan terapian avulla hoitua, koska osa ainakin näyttää olevan jonkinlaista alemmuutta, itsetunnon kanssa taistelua tai vain apatiaa.

Nuorena monet liikkuvat paljon erilaisissa nuorten ryhmissä tapahtumissa, osa joka viikonloppu on bailaamassa riehakkaasti tai sitten rellestetään muuten vailla huolen häivää.

No parisuhteeseen mennessä elämä ei voi noin jatkua, jos heti tuntuu tylsältä, silloin ei ole aika vielä minkäänlaiseen parisuhteeseen, eikä missään tapauksessa lasten hankkimiseen. Elämä ei kestä vakaantumista vielä, onko jäänyt tuo bailaus päälle, eikä tunnu loppuvan.

Se että parisuhteen toinen osapuoli ottaa vapaudekseen kulkea yksin omissa ympyröissään ja viettää öitäkin poissa, särkee liiton kuin liiton.
Olisikohan mahdollista jatkaa aina seurustelua ja nähdä onko yhteisiä ajatuksia perheestä, perheen yhdessäolosta ja raha-asioiden hoidosta.
Kannattaa tutustua jotenkin siihen porukkaan missä kumppani liikkuu, mikä on porukan pääidea, eli jos se tätä rellestämistä, ei se lopu parisuhteessakaan, kyllä porukka vetää mukaansa, vaikka pilkaten olevan tossuun alla.
Sinisilmäinen ihastuminen ja rakastuminen varsin harvoin vievät onnelliseen perhe-elämään, hetken huumaa.


Onko edes onnistumisen mahdollisuutta.

Suomalaisella naisella ei ole paha olla juuri sen vuoksi, että he voivat vapaasti erota niin halutessaan. Ei esim. tarvitse sietää vieraissa juoksevaa miestä. Tai miestä, jolle harrastukset ja työ merkitsevät enemmän kuin vaimo ja lapset.