Joo-o, ei ole mies eikä mikään ellei naista osaa pilata! Se on tasan tarkkaan minun näkemykseni asiasta ja nyt arvon karvaperseet riitti!
Minä en ole nalkuttanut, ollaan juteltu ja pyritty ottamaan toisiamme huomioon. Miehellä on jalkapalloharrastus, joka vie aikaa luonnollisesti. Olen kuitenkin itselleni selittänyt asian niin, että kun äijä saa siellä kentällä toisten kanssa aina aika ajoin meuhkata, tekee se hyvää hälle. No, onhan se välillä syönyt naista kun parikin kertaa viikossa on peliä ja siinä sitä aikaa suttaantuu sen verran, että työpäivä illalla peli=yömyöhäsellä saan morjenstaa ryvettynyttä äijääni. Sitten on lisäksi vielä tuo sosiaalinen elämä kavereiden kanssa (ne saunaillat sun muut) ja meidän kohdalla remontti (josta en takuulla ole maininnut ikävässä sävyssä kertaakaan). No, minä olen äitiyslomalla ihanan pojan kanssa, eli SAAN olla VAAN kotona. Todellakin se on ihanaa, vaan kun pitemmän päälle alkaa tuntumaan siltä, että armas äijäni panostaa meihin raijaamalla likasta pyykkiä pyykkikoriin, odottamalla valmiita aterioita ja vaihtelevaa seksielämää & lopun aikaa on poissa...niin ei helvetti!!! Minä olen kerran jos toisenkin nielaissut ja pyrkinyt ymmärtämään, vaan nyt vaan kai pamahti se viiminenkin pinnanpätkä! Viikonloppu meni äijällä perjantain ja lauantapäivän osalta viihteellä, lauantai-illan orastavassa krapulassa kännissä kotona, sunnuntaina minä lähdin aamulla vauvauintiin (hän jätti väliin krapulan takia) kun tulin kotiin lähti peliin ja palasi kolmen tunnin päästä väsyneenä. (Ai niin, sinä aikana minä kuskasin hänen tyttärensä juna-asemalle muutenkin olin tytön kanssa viikonloppuna). Maanantaina ei ollut erityiStä (väsynyt;kyttäsi televisiota), tiistaina jalkkiskokous, keskiviikkona remonttia, torstaina harjoituspeli, lauantaina peli ja sen jälkeen saunailta... EN JAKSA TÄLLAISTA!!! Ja minä en ole nalkuttanut, olen kylläkin sanonut olevani väsynyt ja että saisi olla enemmän aikaa meille. Lopputuloksena se, että minua kuulemma vaan kiinnostaa hänen poissaolonsa, en iloitse hänen harrastuksestaan.
Vaan nyt loppu. Tänään äijän ollessa kokouksessa menen ja pamautan tilit tyhjiksi, shoppailen mukulan kanssa oikein sydämeni kyllyydestä. Katsohan mies naistasi ja pidä huoli ettet laita näin ahtaalle!
Minä en ole nalkuttanut, ollaan juteltu ja pyritty ottamaan toisiamme huomioon. Miehellä on jalkapalloharrastus, joka vie aikaa luonnollisesti. Olen kuitenkin itselleni selittänyt asian niin, että kun äijä saa siellä kentällä toisten kanssa aina aika ajoin meuhkata, tekee se hyvää hälle. No, onhan se välillä syönyt naista kun parikin kertaa viikossa on peliä ja siinä sitä aikaa suttaantuu sen verran, että työpäivä illalla peli=yömyöhäsellä saan morjenstaa ryvettynyttä äijääni. Sitten on lisäksi vielä tuo sosiaalinen elämä kavereiden kanssa (ne saunaillat sun muut) ja meidän kohdalla remontti (josta en takuulla ole maininnut ikävässä sävyssä kertaakaan). No, minä olen äitiyslomalla ihanan pojan kanssa, eli SAAN olla VAAN kotona. Todellakin se on ihanaa, vaan kun pitemmän päälle alkaa tuntumaan siltä, että armas äijäni panostaa meihin raijaamalla likasta pyykkiä pyykkikoriin, odottamalla valmiita aterioita ja vaihtelevaa seksielämää & lopun aikaa on poissa...niin ei helvetti!!! Minä olen kerran jos toisenkin nielaissut ja pyrkinyt ymmärtämään, vaan nyt vaan kai pamahti se viiminenkin pinnanpätkä! Viikonloppu meni äijällä perjantain ja lauantapäivän osalta viihteellä, lauantai-illan orastavassa krapulassa kännissä kotona, sunnuntaina minä lähdin aamulla vauvauintiin (hän jätti väliin krapulan takia) kun tulin kotiin lähti peliin ja palasi kolmen tunnin päästä väsyneenä. (Ai niin, sinä aikana minä kuskasin hänen tyttärensä juna-asemalle muutenkin olin tytön kanssa viikonloppuna). Maanantaina ei ollut erityiStä (väsynyt;kyttäsi televisiota), tiistaina jalkkiskokous, keskiviikkona remonttia, torstaina harjoituspeli, lauantaina peli ja sen jälkeen saunailta... EN JAKSA TÄLLAISTA!!! Ja minä en ole nalkuttanut, olen kylläkin sanonut olevani väsynyt ja että saisi olla enemmän aikaa meille. Lopputuloksena se, että minua kuulemma vaan kiinnostaa hänen poissaolonsa, en iloitse hänen harrastuksestaan.
Vaan nyt loppu. Tänään äijän ollessa kokouksessa menen ja pamautan tilit tyhjiksi, shoppailen mukulan kanssa oikein sydämeni kyllyydestä. Katsohan mies naistasi ja pidä huoli ettet laita näin ahtaalle!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Mutta kannattaisi ehkä nalkuttaa. Minäkään en nalkuttanut ja nielin vaan kaiken. Lopulta en keksinyt muuta vaihtoehtoa kun häipyä.
Voitaisiin olla yhdessä, jos en olisi antanut vihan patoutua näin kovaksi vaan välillä olisin karjunut että "Perkele sinä et mene mihinkään vaan hoidat tätä vauvaa kun minä menen!!!" Mun mies ainakin pääsi liian vähällä ja tottui siihen. Huono homma.
Että ihan parikin kertaa viikossa harrastaa. Kyllä mahtaa syödä. Ja väsynyt ei saa olla töiden jälkeen, mutta rahaa sinne tileille pitää kantaa kumminkin. Tilityksesi luettuaan kukaan ei varmasti voi enää olla rehellisen tietämätön siitä, miksi miehiä nykyään kiinnostaa perheen hankkiminen yhä vähemmän.
No, jos haluaa pelata iltaisin palloa, juosta treeneissä ja dokata pelikaverien kanssa, niin eipä kannattaisi hankkia muksua. Lapsen pitäisi olla se tärkein harrastus. Ei se ole mikään koira, jota käytetään nopeasti pihalla ennen ryyppyreissua.
Usein työssäkäyminen on paljon kevyempää kuin sosiaalinen kuolema kotona vauvan kanssa. Tietysti siinä lapsenhoidon ohessa voi viihdyttää itseään seuraamalla, kuinka oma markkina-arvo työmarkkinoilla syöksyy kohti pohjalukemia.
Monet nykynaiset pitävät ihan perusoikeutenaan pelata, juosta treeneissä ja käydä viihteellä kavereiden kanssa vaikka ovat pienen lapsen äitejä. Jos mies haluaa samaa, hän on sika, vaikkakin kävisi raskaassa duunissa elättääkseen perheensä. Ettet vaan olisi nainen, Pekka?
Ei ole kyse rahan kantamisesta tileille, eikä siitä, etteikö saisi olla väsynyt töiden jälkeen. Kysymys on osallistumisesta ja toisen huomioimisesta. Siitä miten tulee todellakin vähäpätöinen olo kun tullaan ja mennään ilman huolen häivää ja samaan aikaan vaimo pyörittää yhteistä kotia. Ja sitten vielä puututaan asenteeseen, vaikka on kyllä yrittänyt olla kannustava toisen harrastuksen suhteen. Siitä on kyse.
Oli tämä Pekka mies tai nainen, NIIN TÄYTTÄ ASIAA KIRJOITTI!
Minkä takia pitää tehdä lapsia, jos se oma aika on kuitenkin kaikkein tärkein asia. Sehän näissä nykyajan suhteissa onkin vikana: halutaan vaan omaa aikaa, eikä ajatella että sitä on tarpeeksi sitten kun ne itse maailmaan halutut lapset ovat kasvaneet isommiksi. Se on ihmiset todella lyhyt aika kun lapsi on niin pieni, ettei ole omaa aikaa!
Jos olet lapsia tehnyt, niin olet myös ollut valmis ne hoitamaan, eikö? Lapsessa ei ole ON-OFF-nappulaa, josta voisi painaa kun ei ole aikaa lapselle. Yrittäkää aikuiset ymmärtää, että te rakennatte lastenne tulevaa elämää, älkää pitäkö itseänne tärkeämpinä kuin näitä ihania mukuloita. Ei se elämä mihinkään karkaa, vaikka muutaman vuoden antaisitte lapsillenne. Tottakai täytyy olla omaakin aikaa, mutta kohtuus kerjätessäkin.
Kiitos huolenpidosta, toistaiseksi olen onnistunut pitämään menestyksellisesti kiinni luonnon määräämästä sukupuolestani. En vain jaksa lukea tuollaista katkeraa valitusta joka perustuu silkkaan omaan napaan tuijottamiseen.
Mitä noihin mainitsemiisi äiteihin tulee, olen ehtinyt seurata sellaistakin elämää riittävän läheltä, enkä arvosta heitä juuri korkeammalle kuin liikaa iltaisin harrastavia isiäkään. Lopulta kyse on aina kohtuudesta ja siitä, että asioista sovitaan yhdessä.
että tuollaisia ihmisiä kuin sinä pekka olet!kyllä olet ajattelematon!
kuinkahan pikku-pekan suukku vääntyisi kyseisessä tilanteessa.ei parisuhde ole vain sitä että nainen on kotona ja tekee kaiken kotityön ja mies tekee työtä ja ravaa huvit ja pelit yksikseen!toki on tärkeää että tulee toimeen ja harrastukset myös, mutta niitä pitäisi löytyä myös naiselle SEKÄ ehdottomasti yhteistä aikaa rakkautta ja harrastuksia ja iloa.ei tämä nainen joka kertoi tilanteestaan turhasta valita.ei hän valittaisi jos olisi onnellinen ja silloin se kielii siitä(kin) että mies ei ole ottanut ihanaa vaimoaan tarpeeksi huomioon.
sääliksi käy naista joka sinun kouriisi joutuu.minkä vuoksi ihmisistä tuleekin noin itsekeskeisiä ketkä eivät pysty asettumaan toisten ihmisten asemaan ollenkaan.YÄH!
ei nyt ole kysymyksenä lapset vaan parisuhteen ongelmatilanne.se miten uupunut nainen on ja helvetin kyrpiintynyt tilanteeseensa.you know?
lapsista pitää ehdottomasti huolehtia ensisijaisen hyvin eikä siitä pidäkään tinkiä, se ei tosin tarkoita aivan sitäkään että äidin pitäisi olla 24h vrk lapsen vieressä ja elää vain sille.äideilläkin on elämää tai pitäisi olla.ei ihmisyys lopu äitiyteen tai avioliittoon, päinvastoin.ja ylistressaantunut nainen ei voi olla hyvä pitemmän päälle hyvä äiti eikä vaimo.
vähän ajattelevaisuutta ihmiset.asiat eivät ole mustavalkoisia.lapsenkin voi viedä joskus hoitoon se ei tee kenestäkään noita-akkaa ja ottaa sillä välin vaikka mukavan matsin makkarissa sen paatuneen äijän kanssa uusin kujein.=)
Maailmasta löytyy monta hämmästyttävää asiaa, itseäni en menisi niiden joukkoon laskemaan. Sinä puolestasi voisit opetella vähän luetunymmärtämistä, niin keskustelu käy jatkossa jouhevammin.
jos sillä ukolla on jo skidi, niin joku on sen huonoksi isäksi jo todennut. Mitäs otat toisten jätteitä. Ei ne yhtäkkiä ala miksikään huippuisiksi. Kato miehiä riittää lapsettomiakin.
Olisit pitänyt idioottimaisen kommenttisi vain omassa tiedossasi!
oletpa varsinainen ruudinkeksijä.yäk!palaa takaisin 2000-luvulle!
Ei tietty aina pidä paikkaansa, mutta jotain perääkin. On siihen eroon yleensä jokin aika painava syy. Oletko eronnut, vai miksi kirjoitus teki kipeää?
taisi keppi osua ja kolahtaa pahastikkin :)
Kiinnostaisi tietää, juttelitteko tulevista velvoitteista ja ajankäytöstä ennen lapsen alullelaittoa.
Jos keskustelitte ja sovitte jostain muusta, kuin mikä on toteutunut, on mies petturi. Jos taas sovitte, että mies saa harrastaa, kunhan kantaa rahaa sinulle ja hoitaa remontit, olet huonomuistinen tai, no jääköön sanomatta.
Jos taas ette keskustelleet, herää kysymys, miksi? Ajattelitko, että kyllä se sitten pysyy kotona, kun lapsi tulee. Ajattelit naisen tapaan, joka ei ole miehen tapa. Olisi ehkä aika keskustella, eihän tossa sen kummempaan herneiden nenään vetämiseen ole syytä.
Jos menet ja tyhjennät tilit, osoitat olevasi kykenemätön sivistyneeseen kommunikaatioon. Ehkäpä mies on vertaisesi.
ihan jees, mutta eihän kaikkea voi etukäteen sopia vai mitä?niinkö sinä elät elämääsi sopimus sopimuksen perään?
mitään ei voi täydellisesti suunnitella.mitään ei pidä täydellisesti suunnitella.ajattelu on sallittua.
niin. En toki elä elämääni sopimus sopimuksen perään. Ajattelu on sallittua. Joskus kannattaa jopa ajatella etukäteen.
Jos miehen ajankäyttö on tuota luokkaa (siis vaimon mielestä ja oletan, että tilanne oli sama jo ennen lasta, voin olla väärässä), olisi ehkä kannattanut sopia jotain ennen siitosta. Kyllä meilläkin on keskusteltu ajankäytöstä ja vastuunjaosta railakkaastikin, varsinkin lasten ilmaannuttua. Räjähdyksiäkään ei ole vältetty. Nekin herättävät ajatuksia.
Juu, oletpa tosi ahtaalle. Tyhjentelet tilin jonne mies on kantanut työllään rahaa. Katsos, se on aika vaikea elättää perhettä jos ei ole siellä työpaikalla. Ja usein sen työpäivän jälkeen on väsynyt mutta siellä on pakko käydä KUN SINULLE JA PENNULLE PITÄÄ KANTAA RAHAA. Ja pitäisikö miehen elämän sijoittua akselille työ-koti-työ-koti. Eli ensin hoitaa ansiotyö ja loppupäivä keskittyä sinun viidyttämiseesi? Eihän nyt perheellisellä miehellä saa olla harrastuksia tai muuta rentouttavaa tekemistä, eihän? Kauhea sika jos tuollaista vaatii!
Juu, rupea vaan elämään yksin jos miehesi on kerran niin turha. Sitten kun kyhjötät kaupungin vuokrayksiössä ja laskuja alkaa tippua niin mietihän toisen kerran. Eipä ole tilejä mitä tyhjennellä saati nettiä missä surffata.
eihän tässä nyt rahasta kysymys ole!tottakai se on hyvä että rahaa tulee ja jne..harrastaakin saa mutta nyt on kyse siitä missä jamassa heidän suhde on ja huomioon ottamisesta jne.
Luuletko että suhde paranee, kun muija käy vetämässä tilit tyhjiksi?
No niin, kai olen alkuperäisen vuodatukseni ja useiden kannanottojen jälkeen jonkinmoisen loppukaneetin velkaa...
Tekstaritapeltiin raivokkaasti (säälittävää?) tuo minun räjähdyspäiväni. Sitten jatkettiin kotona. Sitten päästiin yhteisymmärrykseen, molemmat tuli hiukan vastaan. Rakasteltiin nautinnollisesti illalla. Seuraava päivä ja huomasin jotain jääneen hampaankoloon kun mies voivotteli puhelimessa kaverinsa yksinäisyyttä (äijä on lähes 40 v. ja nyt ENSIMMÄISTÄ KERTAA ELÄMÄSSÄÄN yksin viikon kotona kun vaimo lähti lapsen kanssa sukuloimaan..mies muuttanut suoraan kotoa naisen luo). Tästä seurauksena uusi räjähdys minun taholtani, koska lopulta olin ajatellut niin, ettei mieheni yksinkertaisesti osaa asettua osaani ja myötäelää sitä yksinäisyyden tunnetta, joka minut ympäröi täällä päivisin...vaan osaapa näemmä kuitenkin jos kyseessä on toinen mies (ja ko. mies käy kuitenkin kodin ulkopuolella töissä). MRRR...No, siis taas taistelu, vaan nyt enemmänkin mykkäkoulumainen puolin sun toisin, tosin kiivaasti kirjattiin paperille kaikki pelit, harkat, saunaillat...ja ihmeteltiin numeroita...lopputulos tietyltä aikaväliltä menoja miehellä 18, minulla 0. Kummankin matikka ja logiikka kuitenkin lukujen suhteen sitten ihan erilaiset...mykkäkoulua ja murinaa.
Homma päättyi siihen, että menin kutittelemaan mieheni varpaita ja sain hymyn --> kainaloon --> anteeksi --> väsynyt mutta tyytyväinen olo molemmilla. Onpahan vaihdettu mielipiteitä ja luvattu MOLEMMAT taas hippasen huomioida toisiamme enemmän.
Nyt syö tossa popcornia, katsoo telkkaria keinutuolissa totisen keskittyneenä ja jos menen tarpeeksi läheltä ohi, aivan varmasti tarttuu tissiin tai takapuoleen...onpa onnellinen olo :)