Olen aika epätoivoinen. Minulla ei sitten ole yhtään itsekuria ja siksi inhoan itseäni aika ajoin. Kaiken muun pystyn pitämään kurissa paitsi ihanan, pahan karkin ja muun makean syömisen. Aina, kun olen syönyt jotain yökköä, tekee mieleni todella oksentaa, mutten pysty kertakaikkiaan, eikä se ole tervettäkään. Mutta onko sitten tervettä illalla itkeä itsensä uneen, kun tuntee itsensä lihavaksi ja huonoksi ja hillittömäksi? Tuntuu varmaankin monesta tutulta varsinkin näin masentavaan aikaan syksyllä? Kommentteja ja neuvoja ottaisin mielelläni kiitos!
Sitten vielä toinen juttu, onko kukaan kokeillut kuitupuristeita laihduttamisen apukeinona?
Sitten vielä toinen juttu, onko kukaan kokeillut kuitupuristeita laihduttamisen apukeinona?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Itse olen ollut noin kuukauden täydellisessä karkkilakossa.
Alkaa karkkihimo hiljalleen hiipua.
Yritä pitää vuoden karkkilakko.
Syö sen sijaan appelsiineja sekä omenoita.
Jos välttämättä täytyy joskus syödä karkkia anna itsellesi karkkipäivä.
Itsellä on helpompaa täydellinen karkkilakko.
Muutama ensimmäinen päivä ja viikko ovat vaikeimmat.
Tsemppiä.
Heipä hei,
älä masennu. Tuttua tuo on mullekin. Aiemmin tuli syötyä aivan hillittömiä määriä karkkia, suklaata, pullaa.. mitä tahansa makeaa. Muuten ruokailun kanssa ei ollut ongelmia. Kokeilin vaikka mitä. Huolehdin siitä, että söin tarpeeksi usein (verensokerit kohdallaan) ja oikeata ruokaa jne. Mikään ei vaan tuntunut auttavan (myös kromilisät ym. kokeilin).
Sitten aloin vaan karsia sitä. Ensin lopetin suklaan ja pullat kokonaa. Söin niiden tilalla irtokarkkeja. Näin jatkoin pitkään, painokin tuli alas muutaman kilon. Tänä päivänäkin (169/56) syön joka päivä viinikumeja. En montaa, ehkä 5-10 namia. Kokeilin tuota toisessa viestissä mainittua totaalikieltäytymistäkin. Jaksoin aina muutaman viikon ja sitten sorruin syömään kilotolkulla makeaa - teki todella heikkoa itsetunnolle.
Nyt annan itselleni luvan syödä karkkia. Laitan sen suuhun, maistelen annan sulaa. Pussi on kaapissa ja otan sieltä kerralla ne namit, max. 10 kpl, jotka aion syödä. Enempi ei maistuisi edes hyvältä.
Myös esim. Jyväshyvällä on terveellisiä välipalapatukoita (Paussi). Yhdessä patukassa protskuja, hiilareita ja rasvaakin, 84 kcal. Niitä tulee popsittua silloin tällöin välipalaksi.
Älä suotta masennu ja vihaa itseäsi, ihan varmasti onnistut, kun et vaadi itseltäsi liikaa liian nopeasti. Iloitse pienistäkin onnistumisista!
ratkaisu jatkuvaan makeannälkään oli pullien, karkkien ja keksien hylkääminen ja siirtyminen jäätelöön. Tuutti päivässä on pitänyt karkkihampaan kurissa.
Popcornit on jees naposteltavia, liikaa kaloreita on vaikea saada. Samoin Piltit ja Bonat.
Sinun kannattaa varmaan vähentää tuon karkin määrää, eli ostat kaupasta vaan yhden suklaapatukan, kun pääset kotiin, syöt sen ja jos vielä tekee mieli, niin uusiksi kauppaan. Yleensä makeannälkä lähtee jo vähällä makean syömisellä.
Yksi hyvä keino on lopettaa syöminen sohvalla, itsellä on toiminut hyvin se, että syö vain ruokapöydän ääressä, eikä samalla kato telkkaria, lue/tms.
Turha syödä esim. päärynäsosetta purkista. Yhdestä oikeasta päärynästä saa saman määrän, jopa vähemmän, kaloreita. Lisäksi kuitua ja pureskeleminen antaa tyydytyksen ja auttaa kylläisyyden tunteessa.
ostaa purkissa, maku on varmasti sitä samaa, mihin on tottunut. Ja tuotteen saatavuus on taattu ympäri vuoden, kaupasta kuin kaupasta!
Syö makean himoon vähärasvaista jäätelöä (rasvaa 5 % tai alle) Ingmannilta ja GB:ltä löytyy.
4 dl tätä on yhtä kuin 1 MARS patukka, ja kyllä se kaksi desiä riittää, jos lisäät vaikka makeutusaineella makeutettuja marjoja toiset 2 dl.
Itse syön joka ilta satsin, ja paino tipahtanut 6 vkossa 9 kg ! (tosin muutenkin ateriointi on vähärasvaista ja sokeritonta).
Hei vaan karkkihirmu ;)
Mulle tapahtui pari kolme viikkoa sitten jotain kummallista. Karkki ja herkut eivät enää olletkaan päivän kohokohta.
Eli siis, vielä tosiaan vajaa kuukausi sitten olin se ainainen karkkihirmu (herkkuhirmu), jonka joka ruoan jälkeen tai vähintäänkin kerran päivässä piti saada karkkia, mieluiten irtareita. Karkkia olen päivittäin syönyt n. 10 vuoden ajan (olen nyt 21v).
Huomasin, että karkki oli se yksi ja ainut asia mielessä. Päätin, että yritän lopettaa karkin myslipatukoiden avulla, jotka toimivat varsin hyvin makeannälkään. Aluksi tuli syötyä sekä myslipatukoita että karkkia eli tunne mahdollisesta onnistumisesta näytti tyrehtyvän. Ajattelin ja ajattelin ja puhuin itsekseni, että kyllä tämä tästä, kun vaan teen siltä kuin tuntuu. Vähitellen aloin mielessäni sopia itseni kanssa, että nyt enää vaan myslipatukoita, vaikkakin sitten 4 kpl päivässä. Aina parempi kuin karkkipussi. Vähitellen addiktoiduinkin myslipatukoihin, mutta se ei enää tuottanutkaan syyllisyydentunnetta niin kuin karkki. Yhtäkkiä, jostain selittämättömästä syystä, kun olin pari vkoa elänyt karkin sijasta myslipatukoilla, huomasin, ettei karkkia enää tehnyt mieli. Ostin vähän irtareita ja heitinkin puolet pois, koska ei vaan tehnyt mieli. Aloin voittaa ajatuksen ei enää karkkia. Ja myslipatukoista oli helppo päästä eroon banaanilla (ja varsinkin nyt kun satsumat tuli kauppoihin niin johan korvaa ja hyvin :) )
Eli tällaisella hyvin sekavalla konstilla (ja vielä sekavasti kerrottuna, pahoittelut siitä) pääsin sitten loppuen lopuksi eroon karkkin viettelevästä voimasta. Kerta pari viikossa/2 viikossa on tullut jotain kunnon karkkia syötyä, mutta eipä se ole enää "tyydyttänyt" sitä entistä himoa saada karkkia.
Vasta vähän aikaa mennyt ylipääsemisestä, mutta ah kun tuntuukin hyvältä.
Ajatuksen voimaa, sanoisin.
Ei: Pakko lopettaa karkin syönti. Koska: Ei onnistu!
Onnea yritykseen :)!