Nykymaailma on hyvin erilainen siitä mitä se joskus on ollut. Ainakin länsimaissa. Naiset saavat valita kumppaninsa vapaasti, voivat tehdä sitä työtä mitä haluavat jne. Onko naisilla valittamisen varaa enää?
Naiset valittavat siitä että heillä ei ole samanlaisia työssäetenemismahdollisuuksia kuin miehillä, varsinkaan jos ei ole sitä ulkonäköä. Sama pätee lyhyisiin miehiin. Tutkimusten mukaan lyhyet miehet tienaavat vähemmän kuin pitkät miehet. Ulkoinen olemus vaikuttaa yhtä lailla miestenkin työelämään. Feministejä tosin kiinnostaa vain oma napa. Jos heillä olisi jonkinlainen käsitys universaalista oikeudenmukaisuudesta, he ajaisivat myös syrjittyjen miesten asiaa.
Ulkonäköpaineet ovat nyky-yhteiskunnassa melko tasan. Miesten ulkonäköön kiinnitetään nykyään paljon huomiota. Naisten on jopa miehiä hyväksytympää arvostella vastakkaisen sukupuolen ulkonäköä julkisesti. Jos nainen arvostelee miesten ulkonäköä, se tulkitaan niin, että nainen on oman arvonsa tunteva, itsenänäinen ja vahva nainen. Jos mies arvostelee naisen ulkonäköä, on tämä vain sovinistinen moukka.
Parisuhdemarkkinoilla naisilla on helpompaa löytää kumppani kuin miesten. Mieheltä vaaditaan rahaa, pituutta ja ulkonäköä. Naisilta.. no, paljon vähemmän. Ehkäpä sitä ulkonäköä enimmäkseen. En sano etteikö parinvalintoihin vaikuta muutkin asiat, mutta nämä ominaisuudet ovat hyvin tärkeitä. Kuinka lyhyt ja työtön - vaikkakin komeahko - mies saisi kivannäköisen ja täysjärkisen naisen? Mahdollisuudet ovat lähes olemattomat.
Raskaus on tietysti yksi asia, joka vaikuttaa työllistymiseen. Siinä miehet ovat voitolla. Mutta toisaalta, avioeron sattuessa lapsi jää melkein aina äidille. Siinä miehet häviävät. Tässäkin suhteessa ollaan jossain määrin tasoissa.
Naiset valittavat siitä että heillä ei ole samanlaisia työssäetenemismahdollisuuksia kuin miehillä, varsinkaan jos ei ole sitä ulkonäköä. Sama pätee lyhyisiin miehiin. Tutkimusten mukaan lyhyet miehet tienaavat vähemmän kuin pitkät miehet. Ulkoinen olemus vaikuttaa yhtä lailla miestenkin työelämään. Feministejä tosin kiinnostaa vain oma napa. Jos heillä olisi jonkinlainen käsitys universaalista oikeudenmukaisuudesta, he ajaisivat myös syrjittyjen miesten asiaa.
Ulkonäköpaineet ovat nyky-yhteiskunnassa melko tasan. Miesten ulkonäköön kiinnitetään nykyään paljon huomiota. Naisten on jopa miehiä hyväksytympää arvostella vastakkaisen sukupuolen ulkonäköä julkisesti. Jos nainen arvostelee miesten ulkonäköä, se tulkitaan niin, että nainen on oman arvonsa tunteva, itsenänäinen ja vahva nainen. Jos mies arvostelee naisen ulkonäköä, on tämä vain sovinistinen moukka.
Parisuhdemarkkinoilla naisilla on helpompaa löytää kumppani kuin miesten. Mieheltä vaaditaan rahaa, pituutta ja ulkonäköä. Naisilta.. no, paljon vähemmän. Ehkäpä sitä ulkonäköä enimmäkseen. En sano etteikö parinvalintoihin vaikuta muutkin asiat, mutta nämä ominaisuudet ovat hyvin tärkeitä. Kuinka lyhyt ja työtön - vaikkakin komeahko - mies saisi kivannäköisen ja täysjärkisen naisen? Mahdollisuudet ovat lähes olemattomat.
Raskaus on tietysti yksi asia, joka vaikuttaa työllistymiseen. Siinä miehet ovat voitolla. Mutta toisaalta, avioeron sattuessa lapsi jää melkein aina äidille. Siinä miehet häviävät. Tässäkin suhteessa ollaan jossain määrin tasoissa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämä tuli vahingossa väärää osioon. Täällä ei käy kuin miehiä, joten siirrän tämän tuonne naisten logiikka -puolelle.
Sikäli mikäli ihmisillä on aikaa tuijottaa noita pinnallisia "valintakriteerejä" niin enpä usko, että sellaisissa suhteissa tosirakkautta tosissaan on. Ainakaan enää esim. 5- vuoden jälkeen...
Sen olen huomannut, että elitistisellä asenteella menevä insinööri-liikunnanopettaja suhde kaikessa täydellisyydessään kaatuu jossain vaiheessa. Kun puuttuu pohja nimeltä tosirakkaus. Mitä sitten jos on vakityöt, talo Sipoon pientaloalueelta ja kesämökki jossain Espoon ulkosaaristossa?
Se, että miehet eivät keksi tehdä omia "vaatimuksiaan" on mielestäni osin nykymiesten ongelma. Eikö vieläkään siis uskalleta vaatia? Kannattaisi myös vaatimuskriteereissään katsoa sellaisia asioita kuin luonteenpiirteet, käytös yms. iänikuisen ulkonäön suosimisen sijaan.
On myös totta, että nykyihmiset täällä länsimaissa ovat melko lailla median kasvattamia, eli uhreja, jotka eivät enää osaa ajatella omilla aivoillaan. Siksi kai tuollaisia kriteerejä asetellaan jatkuvasti ajankuluksi. Tosirakkaus taitaa nykyään olla yhä harvamman koettavissa juuri noista syistä. Kaikkea muuta seurataan ja tehdään sen mukaan mitä on tv:stä opittu, mutta oman sydämen ääntä ei vaan seurata...
Paljon myös näkyy nykynaisten ja heidän lastensa pahoinvoinnissa tuo "vapaus valita itse miehensä". Ennen suku piti huolen siitä, että nainen pääsi hyviin naimisiin. Nykyään nainen ottaa ensimmäisen jännittävän miehen, joka eteen sattuu ja pyöräyttää pari lasta tämän kanssa. Sitten mies jättää tai joutuu vankilaan. Lapset jäävät heitteille ja elävät eroperheessä. Tämän vuoksi yhteiskunnan pahoinvointi lisääntyy.
Naiset sai vapauden...Ja mitä siitä seurasi?
Ja miehet saivat vapauden olla elättämättä naistaan. Miten minun käy? Nuoren, ruman naisen, joka päätyy tällä tietoa huonosti palkattuun työhön jos siihenkään. Jos saisin valita, mieluummin olisin tullut naitetuksi jollekin miehelle joka olisi minut huolinut ja jota voisin parhaan kykyni mukaan pitää tyytyväisenä. Nyt minulla on vaihtoehtona enää netti ja usko alkaa menemään siihenkin. En viitsi lähteä treffeille koska jokainen mies pettyy minuun varmasti livenä.