Surffaillessani aikani kuluksi netin syövereissä törmäsin Tiede-lehdessä mielenkiintoiseen artikkeliin. Asiasisältö ei ollut minulle uutta, mutta erinomaisen hauskasti esitetty ja ehkä saa paremmin maallikonkin ymmärtämään pettämistä - jos haluaa. Itse en petä, enkä pettäjää kumppaninani sietäisi, mutta ei se estä minua ymmärtämästä jollakin tavoin.
Kuten artikkelistakin käy ilmi, niin 10 000 vuotta sitten alkoi vaikuttaa mm uskonnot pari(ttelu)suhteisiin, eivätkä ne vieläkään ole muovanneet kaikkien ihmisten aivoja niin, että uskonto toimisi parittelukumppaneiden määrän säätäjänä aukottomasti. Evoluutio on kovin hidasta.
Artikkeli löytyy:
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/seksin_luonnonhistoria_20_minuutissa
Kuten artikkelistakin käy ilmi, niin 10 000 vuotta sitten alkoi vaikuttaa mm uskonnot pari(ttelu)suhteisiin, eivätkä ne vieläkään ole muovanneet kaikkien ihmisten aivoja niin, että uskonto toimisi parittelukumppaneiden määrän säätäjänä aukottomasti. Evoluutio on kovin hidasta.
Artikkeli löytyy:
http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/seksin_luonnonhistoria_20_minuutissa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tää oli kyllä tosi hyvä artikkeli! En epäile etteikö artikkelin kirjoittaja ole mies. En jaksanut lukea koko artikkelia, mutta parhaat kohdat kylläkin. Huomioitavana on tietysti, että ihminen on sen lisäksi älyllinen, moraalinen, kulttuuriin sidonnainen alkukantainen eläin.
"Huomioitavana on tietysti, että ihminen on sen lisäksi älyllinen, moraalinen, kulttuuriin sidonnainen alkukantainen eläin. "
No ei. Osa ihmisistä on "älyllinen ja moraalinen", siis erottaa oikean ja väärän sekä ymmärtää miksi jotkin asiat tuhoat elämää ja toiset ylläpitävät sitä sekä tuovat ihmiselle todellista, kantavaa onnea ja tyydytystä.
Se toinen osa EI ole "älyllinen ja moraalinen", vaan juuri se kivikautinen barbaari, jonka aivoissa mikään muu ei saa aikaan liikettä kuin ruoka ja seksi.
Yksi monien tutkijoiden vääräksi todistama virhe tuossa muuten ansiokkaassa tekstissä oli: parisuhteen kesto ei suinkaan ollut tuo viisi vuotta. Ensinnäkin lapsi ei suinkaan ollut omillaan ja sekä äidin että isän intressi pitää yhtä jatkui vielä kunnes lapsen ikä oli lähempänä 15 ikävuotta. Mutta vielä oleellisempaa on se, että lapsia syntyi "jatkuvasti" - keskimäärin lähes kymmenen joista eloon jäi yli puolet, joten parin oli mielekästä pysyä yhdessä ainakin parikymmentä vuotta, eli naisen hedelmällisen ajan ja toisaalta yli 60.000 vuotta sitten harvat ylipäätään elivät yli 40 -vuotiaiksi. Niinpä viimeiset n. 100.000 vuotta ihminen on ollut yksiavioinen tästäkin syystä. Muita syitä on vielä se, että parisuhteessa seksin saamiseksi ei tarvinnut voimistella.
Lähes kaikki antropologit ovat tulleet siihen tulokseen, että ihminen on ollut yksiavioinen jo noin 100.000 vuotta - siis juuri siitä aivojen voimakkaasta kehittymisestä alkaen. Tietenkin parit ovat vaihtuneet nykyistä enemmän jo suuren nuorena kuolleisuuden vuoksi, mutta se on toinen juttu.