Tämmöinen kysymys hiipii aina välistä mieleen, että tunnetteko sinkut itsenne välistä yksinäisiksi? Itsellä kun näitä haikeuden tunteita tulee aina silloin tällöin, lauantai- iltaisin, vapaa päivisin kun on pitkä päivä vielä kulutettavana, tietenkin yksin nukkumaan mennessä ja vaikka toisten ihmisten kanssakin esim. sukujuhlissa. Kun kaverit alkaa oleman jo perheellisiä ja haluan heidän elävän sitä elämäänsä rauhassa, baarissa käyminen ei millään muotoa kiinnosta jne.
Yksinäisyys
Priimadonna
15356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Satunnainen pano-/halikaveri ois kiva, totta.
Siihenkin löytyy apu
Välillä kyllä yksinäisyys tuppaa jopa ahdistamaan, kun huomaa että parisuhteessa olevilla ei sinkkukaverille ole aikaa ja / tai niitä ei sinkkukaverin seura enää kiinnosta. Yhteydenotto muuttuu yksipuoliseksi ja jonkin ajan päästä sekin loppuu kokonaan. Lopulta kaveruus jääkin Facebookkaveritasolle. Näin valitettavasti useimmiten.
Kyllä yksinäisyys monesi ahdistaa. Mietityttää myös se kuinka yksinäinen vanhuus tulee, kun ei ole lapsiakaan.
Yksinäisyys on siitä jännä juttu että siihen pitäisi tottua ja samalla siitä pitäisi yrittää päästä eroon. Yksinäisyys pitäisi toivottaa tervetulleeksi aina kun se on tullakseen, mutta vähän ajan päästä kehottaa sitä poistumaan muihin kiireisiin vedoten. Sitä ei kannata pelätä, siihen ei kannata kiintyä liikaa. Aikamoista tasapainoiluahan se on.
Itse en enää tunne itseäni yksinäiseksi tietyissä tilanteissa, vaan jossain määrin aina. Se on kuin himmeä leima kämmenselässä baari-illan jälkeen, joka ei enää lähde kokonaan pois.
https://www.youtube.com/watch?v=k5sKIdozutk
Ahdistaa ja pahasti.
Vielä kymmenen vuotta sitten oli kavereita vähän vajaa parikymmentä kipaletta.
Nyt ei ole kaverin kaveria. Edellisen kerran näin yhtä kaveria vuosi sitten ja sitä edellisestä kerrasta oli kolme vuotta.
Esimerkiksi nyt olen kaksi viikkoa ollut yksin ja nähnyt työkaverin ja häntäkin vain kolme kertaa.
Sitä tottuu yksinäisyyteen kun ei enää odota mitään. Monet pakit kun saa niin sitä jo tietää että ei tule sitä nukkuma kaveria ikinä saaamaan.
yhdys sanatkin on yksinäisiä kun ne kirjoittaa erikseen
Ei se ahdista mutta ottaa päähän et miksi sitä ei kelpaa kenellekkään ja sitten kuitenkin naisille kelpaa alkoholistit ja rikolliset.
Voisikohan johtua siitä, että SINÄ et kelpuuta ketään? ;) Monesti te ikisinkutkin olette niin perkeleen kranttuja että ei kelpaa kuin se pornotähtikroppainen kansikuvatyttö. Tällainen tavallinen akankuvatus ei kelpaa, kun rasvaprosentin pitäisi olla 0 ja kroppa muutenkin timmissä kunnossa. Grammaakaan ylipainoa tai muita vikoja te ette naisissa siedä. Kylläpä minä huolisin kenet miehen vaan, mutta kun ne ei ota minua, ei edes ne alkoholistit ja rikolliset (joita kyllä karsastan).
Yksinäisyydessä on puolensa. Ei tarvitse tyytyä kompromisseihin. Saa tehdä mitä haluaa. Yksinäisyyteen tottuu, alkaa tekemenään asioita, joista pitää. Nauttii omasta olastaan. Jos ei ole sinut yksinäisyyden kanssa, ei ole valmis parisuhteeseen. Yksin on osattava elää ja olla eikä toisten kautta.
Kyllä mä olen todella yksinäinen.
Kavereita on paljon, käyn kaiken maailman kissanristiäisissä, liikun paljon, käyn treffeillä... mutta silti tuntuu koko ajan järjettömän yksinäiseltä.
Tuntuu kuin eläisin irrallaan kaikesta ja kaikista muista.
Ikää on jo sen verran etten enää lapsiakaan tule tekemään.
Olisihan se kiva jos joskus elämääni astelisi mies, jonka kanssa en tuntisi ulkopuolisuutta.
Tottakai toisinaan tunnen, mutta aina kun taas puuhaan hetken jonkin harrastuksen tai liikunnan parissa tulee muut mieltä piristävät asiat mieleen niin lakkaa harmittamasta.
Yksinäiseksi voi tuntea itsensä parisuhteessakin. Olen itse aiemmin elänyt useankin vuoden yksinäisenä naimisissa ollessani. Ei ollut kivaa sekään.