Olo on ihan turta. Erosta reilu kuukausi mies asuu jo uudessa kämpässä. Lapset hänellä tämän viikonlopun ja mulla on ihan lohduton olo. Tyhjä asunto muistuttaa siitä, että tää ei oo enää koti vaan asunto. Kaikki muistot tulvii vaan mieleen ja tekisi mieli vaan kadota jonnekin... Kauhein ajatus on se, että mitä jos tämä olikin se minun ainoa mahdollisuusteni tässä elämässä olla onnellinen ja kokea rakkautta. Miten tästä pääsee yli miten näiden ajatusten kanssa oppii elämään? Help?
Kuinka eteenpäin
someone2
10
307
Vastaukset
- Kilvoittelulla vain
Olin juuri sinun tilanteessasi jokunen vuosi sitten. Ei löytänyt muuta mahdollisuutta kuin sietää hirveää elämää hetki kerrallaan. Ulkona kävellessä vähän helpotti. Kyllä ihmettelin kun jälkeenpäin töissä eivät olleet huomanneet mitään ja itse olin ihan hajalla. Sitten vain jossakin vaiheessa alkaa sujua paremmin mutta pitkään kestää, minulla pari-kolme vuotta. Ohi se vaan menee, aika on yksi, mutta käytin kaikki keinot, milloin lenkkeilin, milloin riensin tilausuudesta toiseen, keskustelin samankokeneiden kanssa moneen kertaan, siis jankutin sitä eroa, haukuin exää ja vatvoin avioliiton ikäviä asioita. Joskun kävin niin ylikierroksilla että vedit perseet. Seuraavan päivän krapula ja päänsärky olivat helpompi kestää kuin se jatkuva ahdistus ja ikävä. Pakko oli saada aikaiseksi jotakin, joka teki pahaan oloon katkaisuun. Mitään lääkkeitä en käyttänyt vaikka nukuin huonosti, enkä mennyt erokursseille.
Sitten vain ahdistushetket harvenivat, joskus vielä hetkeksi voimakkaan palaten, mutta taas ohittuen. Nyt on jo oikein hyvä ja tunnen että just näin piti käydä. Uusi hyvä suhdekin on. Vaikeuden eivät vahvistaneet, mutta tunnen itseni jalostuneemmaksi, suurpiirteisemmäki ja suvaitsevaiseksi ja hyväksyn itseni just tällaisena kuin olen.- someone2
Kiitos vaustauksesta. Täytyy kait sitten uskoa, et aika parantaa. Meillä yhteistä elämää takana 15 ja tuntuu kamalalta et kaikki se mureni kahdessa kuukaudessa. Oon myös kaveriporukani ensimmäinen, joka eroaa eli vertaistukea ei oo. Täytynee etsiä jokin vertaistukiryhmä jos ei tää olo tästä lähe kohenee.
- Kaikkea parasta sinu
someone2 kirjoitti:
Kiitos vaustauksesta. Täytyy kait sitten uskoa, et aika parantaa. Meillä yhteistä elämää takana 15 ja tuntuu kamalalta et kaikki se mureni kahdessa kuukaudessa. Oon myös kaveriporukani ensimmäinen, joka eroaa eli vertaistukea ei oo. Täytynee etsiä jokin vertaistukiryhmä jos ei tää olo tästä lähe kohenee.
Paljon jaksamista, nukkuminenkin helpottaa (kun saa ensin unen päästä kiinni). Ero on kuolema, se on henkinen maailmanloppu, se on jotain ihan järkyttävää, ja silti se on vielä järkyttävämpää, mitä voi koskaan kokea, tuntea, kohdata. Tiedän sen, ja tunnen sen edelleen, vaikka aikaa onkin jo 19 vuotta. Mutta nyt jälkeenpäin voin rehellisesti sanoa, että se oli ainoa oikea ratkaisu elämässäni. Nyt jälkeenpäin tiedän, että juuri näin pitikin mennä. Ja tätä myös tarkoitan, en kirjoita huvikseni näin. Minulla kesti kolme vuotta, että toivuin erosta. Niistä ajoista en muista juuri mitään. Mutta vieläkin, kun ajattelen sitä aikaa, niin kylmät väreet menee kropan läpi. On se jättänyt sellaisen kokemusmuiston, että ei sitä ikinä unohda, ei koskaan. Ja varmasti jos joskus dementoidun, niin ainakin eron muistan.
Minulla on ollut eron jälkeen kolme vuotta, mitä meni toipumiseen, maailman paras elämä minulle. Olen saanut niin paljon enemmän kuin koskaan olisin saanut, jos liittoni olisi jatkunut. Vaikka silloin en olisi mitenkään halunnut erota. Mutta, kun sitä ei minulta kysytty. Onneeksi ei, nimittäin olisin valinnut väärin. Ehdottomasti. Nyt minulla on niin ihan rakkauden täytteinen suhde ja elämä. Ilman epävarmuutta, ilman sitä oikeata sisältöä, mitä suhteeseen kuuluu. En olisi ikinä kukina päivänä voinut kuvitella, mitä tuleman pitää. Elämä on antanut minulle enemmän kuin olisin edes osannut pyytää.
Ero vahvisti minua henkisesti, se toi ymmärrystä elämästä. Se teki minusta ehdottomamman ihmisen ja suvaitsevamman ihmisen. Ja enenkaikkea tiedän, että kenelle tahansa voi elämässä käydä miten tahansa, oli se sitten ero, sairaus, vaummautuminen, mikä hyvänsä.
Joskus eräs eronnut viisas nainen sanoi, "että niinhän se on, että ihminen, joka on ollut kovassa autokolarissa, ei usko koskaan enään kävelevän, mutta niin vain suurin osa vakavassakin kolarissa olleet kävelevät, ja ne jotka eivät kävele, antaisi rullatuoliaan pois. - kaikkea parasta
Kaikkea parasta sinu kirjoitti:
Paljon jaksamista, nukkuminenkin helpottaa (kun saa ensin unen päästä kiinni). Ero on kuolema, se on henkinen maailmanloppu, se on jotain ihan järkyttävää, ja silti se on vielä järkyttävämpää, mitä voi koskaan kokea, tuntea, kohdata. Tiedän sen, ja tunnen sen edelleen, vaikka aikaa onkin jo 19 vuotta. Mutta nyt jälkeenpäin voin rehellisesti sanoa, että se oli ainoa oikea ratkaisu elämässäni. Nyt jälkeenpäin tiedän, että juuri näin pitikin mennä. Ja tätä myös tarkoitan, en kirjoita huvikseni näin. Minulla kesti kolme vuotta, että toivuin erosta. Niistä ajoista en muista juuri mitään. Mutta vieläkin, kun ajattelen sitä aikaa, niin kylmät väreet menee kropan läpi. On se jättänyt sellaisen kokemusmuiston, että ei sitä ikinä unohda, ei koskaan. Ja varmasti jos joskus dementoidun, niin ainakin eron muistan.
Minulla on ollut eron jälkeen kolme vuotta, mitä meni toipumiseen, maailman paras elämä minulle. Olen saanut niin paljon enemmän kuin koskaan olisin saanut, jos liittoni olisi jatkunut. Vaikka silloin en olisi mitenkään halunnut erota. Mutta, kun sitä ei minulta kysytty. Onneeksi ei, nimittäin olisin valinnut väärin. Ehdottomasti. Nyt minulla on niin ihan rakkauden täytteinen suhde ja elämä. Ilman epävarmuutta, ilman sitä oikeata sisältöä, mitä suhteeseen kuuluu. En olisi ikinä kukina päivänä voinut kuvitella, mitä tuleman pitää. Elämä on antanut minulle enemmän kuin olisin edes osannut pyytää.
Ero vahvisti minua henkisesti, se toi ymmärrystä elämästä. Se teki minusta ehdottomamman ihmisen ja suvaitsevamman ihmisen. Ja enenkaikkea tiedän, että kenelle tahansa voi elämässä käydä miten tahansa, oli se sitten ero, sairaus, vaummautuminen, mikä hyvänsä.
Joskus eräs eronnut viisas nainen sanoi, "että niinhän se on, että ihminen, joka on ollut kovassa autokolarissa, ei usko koskaan enään kävelevän, mutta niin vain suurin osa vakavassakin kolarissa olleet kävelevät, ja ne jotka eivät kävele, antaisi rullatuoliaan pois."eivät antaisi rullatuoliaan pois."
- ------------
Kaikkea parasta sinu kirjoitti:
Paljon jaksamista, nukkuminenkin helpottaa (kun saa ensin unen päästä kiinni). Ero on kuolema, se on henkinen maailmanloppu, se on jotain ihan järkyttävää, ja silti se on vielä järkyttävämpää, mitä voi koskaan kokea, tuntea, kohdata. Tiedän sen, ja tunnen sen edelleen, vaikka aikaa onkin jo 19 vuotta. Mutta nyt jälkeenpäin voin rehellisesti sanoa, että se oli ainoa oikea ratkaisu elämässäni. Nyt jälkeenpäin tiedän, että juuri näin pitikin mennä. Ja tätä myös tarkoitan, en kirjoita huvikseni näin. Minulla kesti kolme vuotta, että toivuin erosta. Niistä ajoista en muista juuri mitään. Mutta vieläkin, kun ajattelen sitä aikaa, niin kylmät väreet menee kropan läpi. On se jättänyt sellaisen kokemusmuiston, että ei sitä ikinä unohda, ei koskaan. Ja varmasti jos joskus dementoidun, niin ainakin eron muistan.
Minulla on ollut eron jälkeen kolme vuotta, mitä meni toipumiseen, maailman paras elämä minulle. Olen saanut niin paljon enemmän kuin koskaan olisin saanut, jos liittoni olisi jatkunut. Vaikka silloin en olisi mitenkään halunnut erota. Mutta, kun sitä ei minulta kysytty. Onneeksi ei, nimittäin olisin valinnut väärin. Ehdottomasti. Nyt minulla on niin ihan rakkauden täytteinen suhde ja elämä. Ilman epävarmuutta, ilman sitä oikeata sisältöä, mitä suhteeseen kuuluu. En olisi ikinä kukina päivänä voinut kuvitella, mitä tuleman pitää. Elämä on antanut minulle enemmän kuin olisin edes osannut pyytää.
Ero vahvisti minua henkisesti, se toi ymmärrystä elämästä. Se teki minusta ehdottomamman ihmisen ja suvaitsevamman ihmisen. Ja enenkaikkea tiedän, että kenelle tahansa voi elämässä käydä miten tahansa, oli se sitten ero, sairaus, vaummautuminen, mikä hyvänsä.
Joskus eräs eronnut viisas nainen sanoi, "että niinhän se on, että ihminen, joka on ollut kovassa autokolarissa, ei usko koskaan enään kävelevän, mutta niin vain suurin osa vakavassakin kolarissa olleet kävelevät, ja ne jotka eivät kävele, antaisi rullatuoliaan pois."varmasti jos joskus dementoidun, niin ainakin eron muistan."
Niin minäkin. Mutta minulle ero oli ennen kaikkea vapauttava ja helpottava kokemus.
- ensiapua
Ilmeisesti sä et olisi halunnut erota ja teidän suhde oli sun mielestä hyvä? Jos näin on, luulen että erosta ylipääseminen kestää huomattavasti kauemmin kuin jos ero on tullu molempien halusta. Suosittelisin sulle ettet jää entiseen kotiin asumaan vaan muutat lasten kanssa ihan muualle ja teet kodista juuri sellaisen kuin itse haluatte. Mua ainakin auttoi kun pääsin sisustamaan uutta kotia alusta asti lasten kanssa. Tavallaan alkoi uusi elämä kokonaan. Meillä ero kuitenkin oli molempien yhteinen päätös ja halu, joten en varmasti sun tuskaasi pysty täysin ymmärtämään.
Älä ajattele, että sun elämäsi oli siinä. Aikaa myöten kun pääset tunteistasi eroon miestäsi kohtaan sä huomaat, että elämäsi on parempaa kuin ennen. Eihän hyvistä liitoista kumpikaan halua erota. Eikö näin olekin, jos järjellä ajattelet?
Tässä sulle ensiapua: Ylös, ulos ja lenkille. Auttaa kovasti. Sauna lenkin ajaksi lämpenemään ja sitten saunot ja syöt kunnolla. Ja nukut jos nukuttaa. Olet vaan ja annat pahan mielen purkautua ulos vaikka itkemällä.- someone2
Oikeassa oot. Jos se olisi ollut minusta kiinni niin me ei oltaisi erottu. Mä tein kaiken, jotta mun perhe olisi pysynyt koossa ja ehdotin jopa terapiaa mun miehelle muttei häntä kiinnostanu. Täytyy varmaan vaaan päästä näistä tunteista yli ja koittaa uskoa, että jotain kivaa ja mahtavaa on mulle tulossa vielä tässä elämässä vaikkei tällä hetkellä tunnukkaan siltä. Mä oon vaan jotenkin niin käpertynyt itseeni ja pahaanoloon juuri nyt, että näen tulevaisuudessa vaan yksinäisyyttä. No ei kai tässä auta muu kun lähteä ulos aurinkoon lenkkeilemään ja toivoa, että toi iloinen ja positiivinen kevät fiilis tuolta ulkoa tarttuu muhunkin :)
- uiuytrw
someone2 kirjoitti:
Oikeassa oot. Jos se olisi ollut minusta kiinni niin me ei oltaisi erottu. Mä tein kaiken, jotta mun perhe olisi pysynyt koossa ja ehdotin jopa terapiaa mun miehelle muttei häntä kiinnostanu. Täytyy varmaan vaaan päästä näistä tunteista yli ja koittaa uskoa, että jotain kivaa ja mahtavaa on mulle tulossa vielä tässä elämässä vaikkei tällä hetkellä tunnukkaan siltä. Mä oon vaan jotenkin niin käpertynyt itseeni ja pahaanoloon juuri nyt, että näen tulevaisuudessa vaan yksinäisyyttä. No ei kai tässä auta muu kun lähteä ulos aurinkoon lenkkeilemään ja toivoa, että toi iloinen ja positiivinen kevät fiilis tuolta ulkoa tarttuu muhunkin :)
Juuri näin someone2! Vaikka hammasta purren
- ---------
Hmmm. Olet varmaan aika järkyttynyt erosta ja mitä ilmeisemmin se jätetty osapuoli. Muista kuitenkin, että sinä itse ohjaat elämääsi. Myös sinä itse, yksinkin teet kodin asuntoosi. Vanhemmat/vanhempi tarjoaa lapsilleen kodin, lapset eivät sitä vanhemmilleen tee.
Olet liian kiinni lapsissasi, et ole tarpeeksi ajatellut itseäsi. Nyt sinulla on loistava tilaisuus tehdä mitä ikinä huvittaa aina kun lapset eivät ole luonasi (lapset ovat muutenkin vain lainassa). Tartu niihin hetkiin. Loppuviimein niistä saa voimaa ja energiaa. Heippa
Tässä vielä muutama ajatus.
Hienoa, että täältä on löytynyt tukea ja vinkkejä, miten jatkaa elämää. Upeaa, että täällä jaksetaan tsempata toisia.
En ollenkaan usko, että oli sinun elämäsi ainut mahdollisuus olla onnellinen ja kokea rakkautta. Onnea ja iloa on varmasti vielä paljon edessä. On ehkä sinun elämäsi kriisi, jossa voit myös oppia paljon, kasvaa vahvemmaksi ja rohkeammaksi.
Voi olla, että myös ammattiavusta olisi sinulle hyötyä. Seurakunnilla on ilmaisia perheneuvontapalveluja ja myös eroryhmiä. Siis vertaistukea. Myös kuntien/kaupunkien palvelut kannattaa tarkistaa.
Älä menetä toivoasi. Huominen on kirkkaampi. Sinulla on edelleen lapset, jotka tarvitsevat sinua paljon.
Siunausta elämääsi
Päivi-pappi Hämeestä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikka Purran kaudella nousi bensan hinta yli 2 euron
Muistatteko kuinka edellisen vasemmistohallituksen aikana, ns. Marinin aikakaudella, bensiiniä sai 1,3 euron litrahinnal1625011Veli Sofia teki urosmehiläisen työn
Paljastaessaan kuinka TPS:ssä ei joukkuehenki toimi sooloilijoiden vuoksi, jonka takia koko seura ei pärjää kilpailussa203611Mitäs nyt sijoittajat?
Pörssit laskevat maailmalla Iranin sodan takia ja muutenkin ovat olleet Trumpin vallan alla epävarmat. Ainoa, mikä on no1623419Hjallis Harkimon, 72, Jasmine-rakas, 37, paljastaa suhteen alusta: "Vähän..."
Liikemies, kansanedustaja Hjallis Harkimo ja tuottaja-juontaja Jasmine Pajari ovat pariskunta. He asuvat yhdessä Sipooss382917Unisex-vessat
Ahdistaa. Miksi kaikki pitää tasapäistää tasa-arvon nimissä? Tasa-arvo on sitä, että kunnioitetaan sukupuolien erilaisu1072679Sosiaalidemokratia romahtanut kautta maailman
nuoret eivät enää kannata järjetöntä aatetta, joten demarien täytyy hakea kannattajia mamuista. Ruotsin sos.demit jo kie282058Jutta Larm, 52, haluaa kumota tämän piintyneen ikämyytin
Oletko samaa mieltä? Jutta Larm on 52-vuotias ja tehnyt pitkän uran yrittäjänä. Hän haluaa kumota tämän piintyneen ikämy191905Jäit kiinni siitä
että katselet minua. Käänsin pääni, minäkin etsin sinua, ja meidän katseemme kohtasivat. Eikä se haittaa - molemmat ky111789Vastuun ottaminen omasta hyvinvoinnista
Olen huomannut tuttavapiirissäni ihmisiä, joilla on mt-diagnooseja. Sen sijaan, että millekään asialle yritettäisiin teh1551522Henri Alen tilittää yllättäen Vappu Pimiän uudesta MasterChef -pestistä: "Vaikka hän ei..."
Vappu Pimiä on uusi MasterChef Suomi -tuomari. Hän liittyi uudella MasterChef Suomi -kaudella arvovaltaiseen tuomaristoo111502