Kulujen jakaminen parisuhteessa

Syytä kuules vaan nostaa kissa pöydälle, jos ei tosiaan aio loputtomiin maksaa kaikkia kuluja. Reippaasti vaan sanot seuraavaksi, että tuopas tullessasi aamupalatarpeita ja luettelet listan mitä. Miehet on isoja lapsia ei ne tajua jos ei asiaa ota esiin. Ei hän ehkä vaan ole ajatellut asiaa tai ikävämpi vaihtoehto että tarkoituksella siipeilee. Kuluihin kumpikin osapuoli osallistuu.

Tarvitset ehdottomasti exäsi kaltaisen maksumiehen elämääsi. Ei opiskelijatyttö muuten pärjää. Kun on Bemariin tottunut niin eihän pyöräntarakka enää kelpaa.

Tuo käyttää selvästi sua hyväksi ja sun pitää sanoa siitä sille

"...minä tietenkin laitan ruoan, ilta- ja aamupalat jne"
"...olen tietenkin ostanut ruoat itse"

Miten niin "tietenkin"?

Nyt sinä tietenkin avaat suusi ja sanot hänelle, että kauppareissut hoidetaan yhdessä ja yhdessä syötävät ateriat maksetaan puoliksi!

"Edellisessä suhteessani mies maksoi aina kaiken..."

Miten silloin suhtauduit tilanteeseen? Oliko se normaalia?

Aika hianoo varmaan syöttää aikuista miestä.

Hmm.. ehkäpoikakaverisi on erittäin pieniruokainen tai kerta-päivään ihmien. Eli ei varsinaisesti tarvitse aamu-/iltapalaa ja syö sitä vain, koska tarjoat. Tai sitten on todellakin tullut suoraan kotoa eikä oikein ymmärrä tilannetta. Kannattaa puhua tai kertakaikkiaan pitää oma jääkaappi typötyhjänä vähän aikaa.

Oikeasti uskon että kyseessä on ihan viaton tilenne, missä poikakaverisi ei jotenkin vain havaitse tilannetta.

>>En haluaisi kuitenkaan alkaa vaatia mieheltä rahaa

Tätä en koskaan naisissa opi ymmärtämään. Ensin on metritolkulla teksitä, kuinka mies ei maksa mitään menoja ja sitten "en haluaisi vaatia".

Siis haluatko, että mies osallistuu menoihin vai et? Selvitä se asia ensin itsellesi. sen jälkeen voit puhua asiasta miehellesi. Tässä järjestyksessä, eihän tuosta muuten tule mitään.

Usein naisilla, joilla on huonohko itsetunto ja kova miellyttämisen halu (kuten minullakin) on taipumusta siihen, että tulee helposti hyväksikäytetyksi.

Minäkin edellisessä suhteessa tein ruoat perätin VUODEN ajan, ennen kuin sanoin kaupassa kerran miehelle, että mitäpä jos sinä maksaisit tällä kertaa ruoat, kun minä olen jo vuoden ajan tehnyt kaikki ruoat. Mies hätkähti asiaa, ei sanonut mitään, mutta maksoi. Sen jälkeen jonkun aikaa patistelin häntä maksamaan, mutta lopulta se sujui niin, että toinen osti ja teki ruoat viikon ajan ja sitten oli taas toisen vuoro. Sovittiin, että mitä ruoka-aineita pidetään kaapissa, ettei jauhojen, sokerin, mausteiden jne ostamiset kasaudu vain yhdelle.

Sano vain miehelle reippaasti, että mennään sun luokse vaihteeksi, kun me ollaan aina mun luona ja että hän vois tehdä vaihteeksi ruoat. Jos mies ei suostu tähän, niin kysy syytä. Jos mies haluaa olla sun luona, niin sano, että mitäs jos hän ostaisi ruoat vaihteeksi, koska nää ruokakulut ei oikein jakaannu tasaisesti vai mitä mieltä hän on tilanteesta. Joskus kyse on junttiudesta ja ajattelemattomuudesta, kun taas joskus ahneudesta ja hyväksikäytöstä.

Älä vain mene siihen ansaan, että sinä teet ruoan aina, koska se käy sulta niin kätevästi. Ota mies mukaan pilkkomaan kasviksia, kattamaan pöytää jne. Tällä tavoin näet sen, että onko teillä mitään edellytyksiä opiskeluiden jälkeen yhteiselle elämälle. Laiskaa osaamatonta loista ei kukaan halua nurkkiinsa.

Siis kyllähän asia on niin, että mies maksaa. Jos joku muuta väittää niin on looseri. Okei, märkäkorvat ja tikkuniskat erikseen.

Suu vain auki, tai kerrot että kuules nyt kaivat välillä kuvetta... Itellä oikein toimiva suhde tuossa mielessä. Sovitaan että miten kuluja jaetaan. Ja tasan ne menevät. esimerkiksi: Toinen ostaa jouluksi kinkun, toinen kaiken muun evään. Kokkaaja syö pikkuisen enempi sitä kinkkua- mutta se joka ostaa lanttulaatikon, rosollitarpeet jne, syö sitten niitä enempi. Kenen sähköillä, niin se ei tartte maksaa aina seuraavan luontoretkijutun matkakuluja-
Ja ken juo kahvia, se tuo kahvipaketit, ken käyttää maitoa paljon, myös ostaa sitä. Jne- ja kumpikin saa näin jotain vaihteluakin, kun syödään vuoroon toisen kustantamia juttuja myös-

Talous on parisuhteessa yksi tärkeä juttu. Miten meinasitte pystyä tulevaisuudessa keskustelemaan kuluijen jaosta kun nyt ei luonnistu?
Vaiheessa, jossa on yhteinen asuminen kokonaan. Mahdollisesti omaksi maksettava koti, ja yhteisiä ipanoita.

Toki, jos on toinen suorastaan rikas, ja tahtoo auttaa toista... Mutta, ainakin aloittajan talous on ennenpitkää kuralla "poikaystävän" vuoksi, jos asiaa ei aukaista että näpit irti eväästä jos ei ole osallistunut sen hankintaan.
Syön itsekin siipan kans joskus eri evästä- kun arvaan että on itse ostant omansa- en ronklaa hänen ruokiaan, vaan vien omat eväät mukanani- Ja käymme niillä myös vaihtoklauppaa... Mikä on hupaisa suola suhteessa. sulla on banaani! Tekis mieli. Mutta- mitäs taas mulla on? Ahaa, sienisalaattia! Muistaakseni pidät siitä?

Ei ole naisen asia enää opettaa miestä tavoille jos vanhemmat on tehtävässään epäonnistuneet. Ainahan sitä saisi olla jotain ressukkaa ohjaamassa kädestä pitäen, jos sille tielle lähtee. Minä en tuollaisesta edes sanoisi, onhan se nyt itsestäänselvää ettei aikuinen ihminen voi siipeillä. Tiputat vaan sen pois elämästäsi.

Ihme teatteria muutenkin olisi sanoa miehelle asiasta jonka hän kyllä varsin hyvin tietää, tuollainen käytöshän ei ole tiedostamatonta vaan laskelmoitua ja tahallista. Kukaan ei riistä ja kuppaa toista, jos rakastaa. Eli rakkaudesta ei teillä nhyt ole kyse, kenkää vaan sille.

Kerrassaan karseeta luettavaa...ken isompi ja syö enemmän, maksaa enemmän, ken enempi kuluttaa sähköä...en koskis 10 metrin kepilläkään tollasen ajatusmaailman omaavaa miestä, millasia ihmisiä nää tällaset on, millasista kodeista??

Siis häh,miten sun rahat riittää jos oot opiskelja,ootko ottanu lainaa??Mies käy töissä ja ei maksa mitään, aha.

Jos oikeasti rakastaa, raha-asioiden jakamista ei mieti lainkaan. Jos elää yhdessä ja haluaa viettää elämänsä rakkaansa kanssa, arjesta selvitään yhdessä, viis siitä minkä verran kukakin käyttää rahaa. Kun olin hyväpalkkaisessa työssä ja vaimoni työtön, maksoin mielelläni kaiken, kustansin koko elämämme. Kun vaimoni sai ison perinnön, hän on ottanut kaikki maksummme hoidettavakseen. Kummallakaan ei ole toista kohtaan mitään muuta kuin syvää kiitollisuutta ja valtavaa rakkautta. Raha on vain väline yhdessäoloon, ei päämäärä itsessään.

"Joskus hän on tarjoutunut lainaamaan minulle 0,5-2 euroa, jos minulta on joskus puuttunut rahaa"

Mitä fiddua? Ei tuo ainakaan mikään parisuhde ole sillä parisuhteessa jaetaan eikä lainailla pennosia. Ehkä opiskelijalle joku 2 egee on isokin raha ja olihan se mullekin aikoinaan kun opiskelin mutta koska olen jo niistä ajoista varttunut, kuulostaa tuo pari egeä lainattuna aika naurettavalta.

Mä lainasin joskus vitosen opiskelukaverilta ja se lainas multa.. mutta me oltiinkin nuoria pojankloppeja siihen aikaan eikä meillä ollut parisuhdetta :D

Parisuhteessa molemmat ovat myös velvollisia ylläpitämään yhteisen ruokakaapin sisältöä. Ja jos toinen syö selvästi enemmän niin hänen kuuluu panostaa vielä hiukan enemmän siihen ruokakaappiin. Se on vaan reilua ja rehtiä peliä. Toi jätkä ei nyt kyllä toimi ihan oikein. Kerro se sille.

Mulla oli omassa parisuhteessani alkuaikoina samankaltainen tilanne kuin aloittajalla. Minä olin työtön, mies kävi töissä, aikaa vietettiin huomattavasti enemmän minun luonani, koska miehen asumus oli remontin alla, eikä siellä oikein voinut normaalisti elellä. Minä maksoin tottakai kaikki laskut ja ostin myös aina ruuat, vaikka mies käytännössä asui luonani (kävi vain remppaamassa taloaan töiden jälkeen).

Aluksi mua ei niin haitannut, ajattelin, että samalla rahalla/vaivalla sen ruuan tekee kahdelle kuin yhdellekin. Muita laskuja en koskaan ajatellutkaan pyytäväni miestäni maksamaan, koska emme virallisesti asuneet yhdessä. Pikkuhiljaa alkoi kuitenkin tuntua kukkarossa se, että syöjiä on kaksi, mutta maksajia edelleen vain minä yksin.

En enää kunnolla edes muista, miten tilanne lopulta purkautui, mutta nykyään ruuat maksellaan suunnilleen puoliksi, ja muut laskut samoin, koska asutaan ihan virallisesti kimpassa. Rahatasapainomme on edelleen sama kuin alussa, mutten unissanikaan maksattaisi miehellä isompaa osaa elämisestä vain siksi, että hänellä on isommat tulot kuin minulla! Minä myös teen suurimman osan kotitöistä, olisi kohtuutonta vaatia, että mies alkaisi töistä tultuaan siivota ja kokata, kun minä olen kuitenkin ollut koko päivän kotona.

Oli, miten oli, luulen, että meillä kyse oli puhtaasti ajattelemattomuudesta, mies ei ollut joutunut omia ruokiaan ostamaan ikinä, joten ei vain tullut mieleen, että se on asia, johon hänkin voisi osallistua. Aloittajan tapauksessa kyllä kuulostaa enemmän siltä, että mies maksattaa elämisensä naisella ihan tahallaan tai on vain hirvittävän pihi...