Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?
Ystäväni on mulle todella tärkeä, melkeimpä se "paras ystävä". Hänellä on kuitenkin ikävä tapa feidailla aika useinkin ja ei ymmärrä itse että se on todella törkeää.
Otetaas esimerkki muutama viikko takaperin. Sovittiin että nähdään seuraavana päivänä, juteltiin jo mitä tehdään ja että laitetaan ruokaa jne. No sitten seuraavana päivänä soitin ystävälle että millonkas nähdään niin hän olikin pyytänyt jonkun toisen kaverinsa kylään ja he lähtivät myöhemmin illalla baariin! Olin aika järkyttynyt kun itse varmistin että ilta on mulla vapaa ja kun multa kyseltiin että voinko lähteä sinne tai tänne niin kieltäydyin tietysti kaikesta koska olin luvannut olla tämän ystävän kanssa.
Kaikkein ihmeellisintä tässä on kuitenkin se että kun olen pari kertaa asiasta maininnut että tollainen feidaaminen on tosi töykeää niin ystävä ei ihan oikeasti tajua että se on töykeää. Hän vain ihmettelee mistä olen suuttunut ja ettei hänen muut ystävänsä moisesta suutu koskaan. Hänen mielestään tollanen on ihan täysin normaalia.
Olen myös sanonut että jos hän vaikka ilmoittaisi etukäteen ettei sovittu juttu käy ja pahoittelisi niin kaikki olisi ihan ok. Silloin kerkeäisin vielä itsekin keksimään jotain muuta tekemistä.
Pitääköhän hän minua jonain vaihtoehto B:nä? Kannattaako tälläistä ystävyyttä ylläpitää ja antaa aina vaan anteeksi? Asia rasittaa mua tosi paljon välillä.
Ystäväni on mulle todella tärkeä, melkeimpä se "paras ystävä". Hänellä on kuitenkin ikävä tapa feidailla aika useinkin ja ei ymmärrä itse että se on todella törkeää.
Otetaas esimerkki muutama viikko takaperin. Sovittiin että nähdään seuraavana päivänä, juteltiin jo mitä tehdään ja että laitetaan ruokaa jne. No sitten seuraavana päivänä soitin ystävälle että millonkas nähdään niin hän olikin pyytänyt jonkun toisen kaverinsa kylään ja he lähtivät myöhemmin illalla baariin! Olin aika järkyttynyt kun itse varmistin että ilta on mulla vapaa ja kun multa kyseltiin että voinko lähteä sinne tai tänne niin kieltäydyin tietysti kaikesta koska olin luvannut olla tämän ystävän kanssa.
Kaikkein ihmeellisintä tässä on kuitenkin se että kun olen pari kertaa asiasta maininnut että tollainen feidaaminen on tosi töykeää niin ystävä ei ihan oikeasti tajua että se on töykeää. Hän vain ihmettelee mistä olen suuttunut ja ettei hänen muut ystävänsä moisesta suutu koskaan. Hänen mielestään tollanen on ihan täysin normaalia.
Olen myös sanonut että jos hän vaikka ilmoittaisi etukäteen ettei sovittu juttu käy ja pahoittelisi niin kaikki olisi ihan ok. Silloin kerkeäisin vielä itsekin keksimään jotain muuta tekemistä.
Pitääköhän hän minua jonain vaihtoehto B:nä? Kannattaako tälläistä ystävyyttä ylläpitää ja antaa aina vaan anteeksi? Asia rasittaa mua tosi paljon välillä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tuo voi olla jopa tarkoituksellista ilkeyttä, kukapa tietää.
Itselläni oli vuosia ystävä, jonka kanssa kävi muutaman kerran että kun olimme sopineet että hän tulee käymään luonani ja minä innolla häntä odotin, niin ei hän koskaan tullutkaan. Ei mitään ilmoitusta ja jos otin asian puheeksi niin hän saattoi väittää "unohtaneensa". Joskus hän muisti tulla kun lupasi ja monta kertaa jäi tulematta. Nyt emme enää ole vuosiin olleet tekemisissä toistemme kanssa. Itse en ainakaan tykkää ollenkaan jos turhaan odotutetaan ja mielipiteeni siitä kyllä olen aina sanonut. Pysyttelen nykyään erossa sellaisista ihmisistä.
Hän taitaa pitää jokaista vaihtoehto B:nä.
Hänen ajatuskulkunsa lienee "Olia A:N kanssa eilen ja tänään pitäisi mennä kun ei hoksita. Soitan C:lle ja jos hänelle ei sovi menen A:lle, ellei ketään soita ja pyydä ulos. Tai miksi minä en voisi soittaa ja pyytää ulos".
Sitten jos hän soittaa D:lle ja sopii menon ja jos C parempi vaihtoehto soittaa hänelle, hän unohtaa mitä sopi D:n kanssa.
Ei siis kannata ottaa niin vakavasti hänen lupauksiaan.
Mitä ystävyyttä se muka on, jos ei lupauksiin voi luottaa?
Kuulostaa idiootilta. En tiedä, ehkä nuorten parissa joissain piireissä tuommoinen mielletään normaaliksi käytökseksi, mutta meille vähän vanhemmille on opetettu jo kotona, että lupauksista ja sopimuksista on pidettävä kiinni. Ei saa pettää luottamusta, ei saa aiheuttaa pahaa mieltä ystäville.
Minusta tuollainen kuulostaa täysin empatiakyvyttömältä ja itsekeskeiseltä henkilöltä. Jos ei kertomisesta huolimatta ymmärrä, ettet pidä etkä halua hänen kohtelevan itseäsi noin ja hän silti jatkaa, hän on joko todella tyhmä, äärimmäisen itsekäs -tai kaikki on tahallista ilkeyttä.
Olen lukenut, että varsinkin naisten keskuudessa eräs henkisen väkivallan muoto on tietoisten oharien tekeminen. Sovitaan juttuja, kutsutaan mukaan, mutta oikeasti ei ole aikomustakaan näitä puheita toteuttaa.
Tämä on erityisen salakavalaa, sillä henkilö esittäytyy todella kivana ja ystävällisenä "mukaanpyytäjänä" ja häntä ei varsinaisesti muka voi syyttää mistään. Hän antaa ymmärtää, että "asiat vain tapahtuivat ilman hänen omaa valintaansa ja vaikutustaan." Oikeasti kyseessä oli harkittu loukkaus ja syvän haavan iskeminen toisen sydämeen.
Jos ei meininki muutu, niin itse lopettaisin yhteydenpidon tuollaiseen tyyppiin. Luvassa nimittäin noita loukkauksia jatkossakin, olivat sitten harkittuja tai eivät. Taitaa aiheuttaa sinulle enemmän mielipahaa ja päänvaivaa tuo "ystävyyssuhde" kuin laatuaikaa.
Näitä löytyy myös keski-ikäisistä naiskavereista. Heil on aina monta vaihtoehto B .tä joiden kaa mennään silloin kun joku " A luokasta" ei haluakaan heidän kaa esim matkalle .He käyttävät törkeästi hyväkseen ,ei ole väliä oletko lapsuuskaveri,sukulainen,ihan mikä vaan. He eivät taida olla koskaan kasvaneet aikuisiksi, eli se empatia ja toisien huomioonottokyky puuttuu. Minä suosittelen että ottakaa välimatkaa tuollaisiin itsekkäisiin,omaan napaan tuijottajiin. Aina löytyy myös oikeasti aikuisiksi kasvaneita ihmisiä,jotka eivät tee tuollaisia ohareita!
Mun näkökanta on tähän asiaan, et ok, oharit on syvältä. Mut jos itse kaverikin tekee välillä ohareita (ei käyttäydy itsekkään aina hyvin), niin miksi sen toisen ystävän pitäisi aina tehdä samoin? Mulla on ystäviä, jos joskus sovitaan jotain ja ei sovikkaan jonkun asian takia niin ei siitä kummatkaan vedä kilareita. Mun mielestä pitäis olla tässäkin asiassa vähän ''avara katseisempi'', että ei jokaisesta pikkuasiasta kannata suuttua. Ja niin, mun mielestä tämä on just sitä aikuismaista käytöstä, eikä tuo että suututaan pienimmistäkin asioista.. Näiden suuttuja -ystävien kanssa on todella hankala olla ystävä.
No eiköhän tässä tapauksessa ollut niin, että nimenomaan tämä toinen osapuoli tekee näitä ohareita, eikä vain harvoin vaan tämän tästä.
En ymmärrä moraaliasi. Jos joku toinen käyttäytyy huonosti sinua kohtaan, miksi sinun pitää alentua hänen tasolleen? Noin se ihmiskunnan moraali ja käytöksen taso syöksyy kohti pohjaa.
No, kaikki eivät ole hyviä ihmisiä ja toisilta puuttuu moraalinen selkäranka. Tällaiset henkilöt kuuluvat roskasakkiin, länsimaisen kulttuurin tuotoksen white trashin sekaan.
Jokainen määrittää käytöksellään sen, kumpaan ryhmään kuuluu.
Minulla oli tuollainen ystävä. Huom. oli, ei ole enää. Hän teki tuota aivan tahalleen syystä, että hän itse voi pahasti. Hän oli kateellinen. alemmuudentuntoinen ja tunsi itsensä jotenkin huonoksi ja loukatuksi seurassani, joten hän päätti aina ajoittain kostaa pahan olonsa peruuttamalla viime hetkellä sovitut tapaamiset, joskus hän ei edes itse peruuttanut niitä vaan asia tuli ilmi kun soitin hänelle. Eli loppujen lopuksi mielenterveydessä mätti ajoittain ja pahasti. Hän itse halusi olla haluttu ja kaivattu ja että hänen peräänsä soitellaan, mutta jätti myös tahalleen viikkotolkulla soittamatta, koska hänenhän se pitää olla, jolle soitetaan.