Mitähän mieheni sanoisia?

On aivan selvää, että biologinen isä on paras ja AINOA isä lapsilleen, mutta eihän isä mihinkään katoa! Lapset kärsii tuonkaltaisessa liitossa, se on selvä. On itsekästä pitää kuollut suhde pystyssä lasten takia. Lapset aistii kaiken, ihan kaiken. Millaisen parisuhteen ja avioliiton mallin haluat antaa lapsillesi? Tommosessa tilanteessa lapset kokee turvattomuutta, ja hylkäämiskokemuksia, kun näkevät vanhempien kylmän raidan. Jos itse olet riippuvainen miehestäsi, älä anna lapsille sitä esikuvaa. Ei varmasti miellytä minun ajatukseni, mutta olen itse huonossa liitossa kasvanut nainen, jolla ei ollut edes sisaruksia turvanaan. Toivon tuhat kertaa, että vanhemmat eroaisivat, mutta ei niin ei. Nyt jo äidin poismenon jälkeen, isä haukkui äitiä pataluhaksi, ja se ei ainakaan auttanut asiaa. Aikuisten pitäisi olla aikuisia, eikä sysätä kaikki paska... lasten harteille. Joten kiitos sinulle sinun lastesi puolestasi jo näin etukäteen.

Me ollaan aikuisia ja hoidetaan asiat niin kun aikuisten kuuluu. Meillä elämä tasapainoista ja iloista vaikka äiti ja isä ei niin kauheesti rakastelekkaan, se on ainut asia mikä muuttunut parisuhteessa. Sitähän ei lasten tarvi tietää paljonko vanhemmat peiton alla touhuilee. Kumma kyllä että voi elää sopuisasti ja rakkautta jakaen koko perheelle vaikka on tällainen tilanne.
Pahimman kriisin aikana lapset kärsi ja sen nähtyään päätin tehdä asiat niin ettei tarvi yhtään enempää kärsiä. Meidän lapset on nähnyt että vanhemmilla voi olla välillä vaikeita aikoja elämässä ja niistä voi elämä jatkua ilman eroa. Lapsille kerrottiin avoimesti että meillä on niin vaikeita asioita selvitettävänä että sen takia käydään ammatti ihmisellä keskustelemassa. Joku voi aatella tämän alistumisena mutta minä koen että mitä minä voin antaa omille lapsille on ehjä perhe kaikkineen vikoineen ja virheineen. Paljon vaatii hyviä ystäviä ja kuuntelevia ja luotettavia korvia että jaksaa elää näin. Perheenä tehdään kaikkia normaaleja asioita niinkun muutkin, harrastatetaan ja matkustetaan, syödään yhdessä.

"Olen miettinyt että jos sanoisin miehelle että voi kulkea vieraissa ihan niin paljon ku haluaa kunhan ei valehtele."

Mitä hyötyä tuosta olisi? Uskoisitko sinä sen enempää valehtelijaksi todetun ukon vakuutuksia todenpuhumisesta? Lähde ennemmin siitä oletuksesta että ukon kaikki puheet on valhetta, ja vain teot kertoo totuutta. Näinhän on usein toimittava lasten kanssa, ja tavallaan lapsen tasolle jäänyt on aikuinenkin, jonka puheet on pelkkää palturia.

Oletko aloittaja tullut ajatelleeksi, että kun lapsesi ovat aikuistuneet, niin miehesi ottaa ja lähtee kokonaan jonkun naikkosensa perään. Eli häneen iskee ns. viidenkympin villitys. Tästä uhrautumisesta voi seurata se, että lopulta jäät kokonaan yksin ja nuolemaan näppejäsi. Ja mitä vanhempi itse olet, sitä hankalampaa sinulle on uuden parisuhteen löytäminen. Voit vielä katkerasti katua tätä marttyyrimaista uhrautumistasi.

Hyvä "Juurineen revitty".

Olet tehnyt todella kypsän ja oikean ratkaisun. Voi kuinka paljon parempi tämä maailma lapsillemme olisikaan, jos kaikki tuon ymmärtäisivät. Tällä palstalla saat kuulla vielä moneen kertaan, kuinka vain itseään ajattelevat ihmiset selittelevät itsekkäitä tekojaan mitä kummallisimmilla argumenteilla, kuten "lapset kärsivät enemmän huonosta liitosta kuin erosta" tai "että eihän se isä/isyys mihinkään katoa, vaikka vanhemmat eroavat". Osa heistä ei edes tiedä, mitä vanhemmuus tarkoittaa; esimerkiksi läsnäoloa juuri silloin, kun lapsi sitä tarvitsee. (Asia erikseen on vaikea alkoholismi tai lähisuhdeväkivalta, muta siitä ei teillä ole kysymys. eikä usein miten muutenkaan.)

Minä olen tehnyt täsmälleen saman ratkaisun ja myös minulla oli ja on oikeastaan vain yksi vaatimus: avoimuus ja rehellisyys. Nämä ovat toisaalta terveen parisuhteen kaikkein tärkein perusta muutenkin. Lapsemme sairastui vakavasti ja eräs työkaveri käytti tilannetta hyväkseen esittäen huomaavaista ja tarjoten pakotien arjesta. Puolisoni ihastui tähän työkaveriinsa ja siitä seurasi, että hän alkoi elää elämätöntä nuoruuttaan. Hän ei ollut seurustellut (eikä harrastanut seksiä) kenenkään kanssa ennen kuin me tapasimme. Hän oli silloin 27 –vuotias. Tuon ihastumisen seurauksena hänelle syntyi miltei pakkomielle saada kokea miltä se tuntuu toisten kanssa. Näytti siltä, että ero on ainoa vaihtoehto. Ja pitkään olikin.

Hän on kuitenkin paras äiti lapsillemme ja minä uskon sekä oman kokemukseni, että erityisesti viimeaikaisten tutkimustenkin perusteella vahvasti siihen, että lapsella on oikeus ehjään kotiin. Voidaan siis sanoa, että jatkoimme lasten vuoksi, ja tekisin saman päätöksen uudestaankin. Toisaalta tuntui myös, että kaikki se, mikä meitä oli alkujanakin yhdistänyt, oli jossain olemassa. Rakkaus, läheisyys, kunnioitus, seksi – ainoa joka oli pahasti rikki, oli petetty luottamus, valheet ja loukkaus.

Nyt, vuosia myöhemmin, tuo kaikki on jäänyt. Vaimoni myöntää tulleensa jotenkin ”hulluksi”. Elimme silloin raskasta aikaa. Hän on tehnyt kaikkensa, jotta luottamus palautuisi, mutta siihen tarvitaan vielä aikaa.

Joka tapauksessa olemme nyt yhtä mieltä siitä, että ero olisi ollut kauhea virhe ja että jatkaminen onnistui vain siksi, että vaimoni (pakotettuna tosin) puhui avoimesti tekemisistään. ”Säännöt” olivat, että tekee mitä tekee, mutta siitä on avoimesti kerrottava, jotta tiedän missä mennään. Ero oli koko ajan vaihtoehto. Nyt sellaista ei enää edes mietitä ja tuo ”hulluus” on takana, ja vaikka luottamus on kortilla, niin vaimoni ei myöskään tee mitään, mikä sitä enempää kuormittaisi.

Tässä vielä vähän faktaa eroperheiden lapsien tilanteesta. Monet tutkijat sanovat, että esiin tulee vain jäävuoren huippu. Eronneita, siis ”syyllisiä”, on niin paljon, että asiasta on vaikea edes keskustella, kun jopa selvääkin selvemmät tulokset koetaan syyllistämiseksi.

1. Koulupsykologit: 20%:lla avioerolapsista esiintyy erilaisia psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmia, jotka häiritsevät merkittävästi heidän elämäänsä. Heillä on aikuisina kaksi kertaa todennäköisemmin psyykkinen sairaus, päihteiden käyttöä ja he epäonnistuvat ihmissuhteissaan. Lapsilla varoitusmerkkejä ovat jaksamisen vaikeudet, nukkumisen tai syömisen ongelmat, kasvanut viha, suru, pelko tai kehityksen taantuminen.

Lähde: National Association of School Psychologists (http://www.nasponline.org/resources/parenting/divorce_ho.aspx)

"20% of children of divorced parents experience a variety of ongoing psychological and social difficulties that significantly interfere with their lives. As adults these people are twice as likely to experience mental illness, substance abuse, and failed relationships. In children, warning signs of coping difficulties can include problems in sleeping or eating, increased anger or sadness, fears, or regression."



2. Avioerolapsilla esiintyy käytöshäiriöitä, sopeutumattomuusongelmia, muita alhaisempi koulumenestys ja sosiaalisia ongelmia.
Aikuisiällä he kärsivät psyykkisistä- ja ihmissuhdeongelmista sekä heikommasta sosioekonomisesta asemasta.

Lähde: PubMed, Life-span adjustment of children to their parents' divorce (http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7922276).


Siinä nyt pari esimerkkiä, mutta näitä riittää netin täydeltä - siitä vain googlettamaan.
Tutkimus toisensa jälkeen, niin Suomessa, muualla euroopassa kuin Yhdysvalloissakin, tuo esiin sen valitettavan tosiasian, että avioerolapsilla on _huomattavasti_ enemmän ongelmia sekä lapsuudessa että myöhemmin aikuisena. Suurin avioerojen syy on uskottomuus (Väestöliitto & Helsingin yliopisto, Kontula et al)

En tarvitse lukea tutkimuksia. Näin itse, miten pettäminen ja ero vaikuttaa lapsiin. Surullista katsoa, kun omat lapsi kuuluu edellä mainittuun ryhmään.

Katso aluksi tosiasioita niin kuin ovat.

1.Miehesi on "patologinen" valehtelija. 20v (?) pettänyt, joka ei tunnusta vaan valehtelee ei tule koskaan olemaan rehellinen, eikä tule koskaan tunnustamaan. Avioliitostasi tulee aina puuttumaan rehellisyys ja luottamus. Aikuinen mies, joka on vuosia valehdellut läheisimmilleen, on opetttanut itsensä patologiseksi valehtelijaksi, eikä enää muutu. Hän valehtelee loppuelämänsä kun oma etu vaatii. Luulen, että miehesi on jo oppinut hyödyntämään valehtelua muussakin elämässään, mm. valehtelee vieraille naisille, ehkä työssäänkin.

3- Miehesi ei tarvitse lupaasi kulkea vieraissa, hän tekee sitä eikä kysele sinulta, miltä sinusta tuntuu.

Mies vm66 kertoo erilaisen tarinan, mutta sinun puolisosi on tapapettäjä, joka ei tule muuttamaan tapojaan.

2. "Paljon vaatii hyviä ystäviä ja kuuntelevia ja luotettavia korvia että jaksaa elää näin." Ystävät eivät ole olemassa siksi, että he pitävät avioliittoasi kasassa. Tarpeeksi pitkään kun hyväksikäytät ystäviäsi kaatamalla heidän niskaansa avioliittosi likaämpäriä niin ystäväsi kaikkoavat. Olen ystävä itse ja harkitsen välien katkaisua, en enää jaksa kuunnella ikuista valitusta toisen huonosta puolisosta ja katsella aina masentunutta kaverinaamaa. Ytävyyden pitäisi olla vuorovaikutteista ja molempia onnellistavaa. Ystävä ei ole terapeuttisi eikä psykologi, hae itsellesi ammattiapua.

Parisuhteen ero, ei tarkoita eroa lapsista, voittehan asua lähekkäin. Ei lapsi isää menetä todellakaan. Varsinkin pojat ottavat isän pettämisestä ja valehtelusta helposti esimerkin itselleen omiin parisuhteisiinsa kun isoksi tulevat, ainakin monissa tapauksissa on käynyt näin. Et todellakaan ole riistämässä mitään lapsilta erotessa, he voivat olla yhdessä milloin vain. Kun sovitte näin, ja sanot mitä haluat.

Toivon että saat voimia erota tai pariterapiaan. Älä yritä kestää loputtomiin pettämistä ja valehtelua. Se tekee muillekin naisille ehkä hallaa siellä muualla. Pettäjillä voi olla muutakin epäselvää joskus elämässään. Pelasta itsesi! Mies pakottaa sut tuolla valitsemaan eron tai että kestät jatkuvaa valhetta ja petosta. Ei kuulosta reilulta. Yksin olet uskollinen? Onko suhde nyt moniavoinen tai avoin miehen mielestä? Hän ei noudata parisuhteen pelisääntöjä. On helppo sulkea silmänsä, jos haluaa kovasti olla miehen kanssa, mutta onko mies pohjimmiltaan sitä mitä pitäisi? Kuulostaa ettei.

Olet varmasti riittävä ja hyvä miehelle. Siitä se ei ole kiinni. Hän tekee valintoja.