...ovat pahinta ja alinta kastia kavereissa. Heillä on suojaverkosto ympärillään joka tarjoaa töitä aina. Juuri nää ihmiset on niitä, jotka katsovat halveksuvasti työttömiä, koska eivät itse ole koskaan joutuneet oikeasti hakemaan mitään paikkaa. Omassa kaveripiirissä nää tyypit on kyllä myös jäänyt helposti yksin ylhäisyyteensä.
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Onko muilla vastaavia kokemuksia?
Vastaukset 15
Vanhimmat
montakin, ja nousee verenpaine kun tietää miten helposti ovat työn saaneen, isossa firmassa menivät rekryvaiheessa "jonon ohi" ja nämä paskiaiset jotka tänä päivänä ovat täydessä työn touhussa. Olen minä sen sijaan nähnyt työttömyyttä.
todellisuudessa nämä suojaverkon tyypit eivät saisi töitä laillisen sekä normaalin käytännön sijasta.
On tuttua. Mutta voin lohduttaa että nuokin saa oman osansa tässä elämässä ja se ylpeys ja uho karisevat nopeaan. Itse oon ollut työttömänä työnhakijana jo kolme vuotta, onneksi vaimolla töitä. Naapurissa asuu nuori kolli isin maksamaa taloa. Uhosi tuossa rajalla aina kun oltiin jutuissa, että kyllä niitä töitä tekevälle löytyy... Ja yrittäisit vaan enemmän.
No, isin firmapa meni konkkaan, 20 vuoden toiminnan jälkeen. Loppui kundilta työt. Nuori avovaimo lähti ja nyt vetää tuolla "tallissaan" kaljaa harva se päivä ja luukuttaa poppia. Kysyin piruuttaan vuoden jälkeen että onko töitä jo haussa. Ei kuulemma kannata noilla liksoilla mitä tarjotaan ees hakea. Niinpä niin... että tuolla asenteella. Kauanhan menee kun juippi saa muuttaa kaupungin kasarmeihin kuvittelemaan itsestään liikoja.
"Kauanhan menee kun juippi saa muuttaa kaupungin kasarmeihin kuvittelemaan itsestään liikoja"
Juu kyllä, ja nämä on muuten sellaisia tyyppejä joilla ei hermot kestä tippaakaan huonoja aikoija tai juttuja! jos ymmärsit.
sitku ei hermot kestä niin on pakko alkaa juomaan halppis kaljaa päiväst toiseen, sit siel itketään ja haukutaan kuinpaljon tekis mieli vetää jokasta vastaan tulijaa päähän ja hakata kaikki paskaks :D vai mitäs meinat??
Se on jännä mitä noi suojatyöpaikoissa olevat kuvittelevat tästä työn haun maailmasta tätä nykyä. Itse kun ei ole tarvinut eläissään hakea mihinkään. Ja tuskin edes osaisivat myydä itseään, kun ei ole koskaan tarvinnut.
ei oo tarvinnu, totta turiset.Ekassa oikeassa työpaikassa olin 27 vuotta, hain sinne ihan itse. Seuraavan järjesti työnantaja, kun itse lopetti firman eläkkeelle jäädessään, niin järkkäsi mulle töitä sitä ennen.Homma pelaa näinkin.
Kaikilla ei pela. Ja se tuskin on kiinni hyvistä työsuorituksista tänä päivänä. Aina on näköjään vaan parempi tuntea joku.
ei olisi 'huonoa' työsuoritusta kehdannut edes toiseen yritykseen se työnantajani tarjota.Eikä olisi pitkään jatkunut mikäli niin olisi kuitenkin käynyt... teoriassakaan.
Meillä on perhepiirissä yksi, joka on työllistynyt koko ikänsä tuttujen ja kavereiden kautta. Pidin ihan hyvänä tyyppinä aikaisemmin, mutta nyt kun oon itse työtön niin huomaa tuon asenteen. Eipä tarvi varmaan tyyppiä pyytää enään mihinkään meidän kanssa, jos todella noin vammainen asenne työtä hakevia kohtaan. Mädätköön yksin yksiössään.
huvittaa nois kusipäissä on se kun niillä suojaverkosto, niin ne kuvittelee ja luulee että töitä saa tosta noin vaan "lähes pyytämällä"
tai sitten kun ei olla työllistytty niin meissä on jotain vikana tai meitä ei haluta ottaa töihin, jonka takia ne luulee olevansa jotenki tärkeämpiä ja parempia työntekijöinä.
Meidän perhepiirissä ihmisiä on 23. Kaksi on saanut paikan itse, 5 ovat töissä tutun kautta, 4 töissä perheen yrityksessä. Kolme on työpaikassa mihin pääsivät ensimmäisestä, johon menivät tutun kautta. 3 äitiä kotona. Loput ollaan työttöminä. Ja me työttömät olemme tästä porukasta kouluttautuneimpia. Että näin.
Joo. oNhan noita lähipiirissä. Menevät töihinkin ku huvittaa. Sitten osoittelevat meitä laiskoiksi, kun edes yritetään hakea töitä ja kouluttautua.
Noi on monesti niitä, jotka jää yksin kun kukaan ei kestä kultalusikka suussa syntyneitä kauan.
Mulla oli yksi koulo-/kurssikaveri töissä perheyrityksessä. Oli siellä jo pienestä pitäen ja ruikutti aina kun joutui oleen töissä, kukaan ei ymmärrä. Eikä hänkään tajunut että moni meistä olisi vaihtanut paikkoja hänen kanssaan, että olisi saanut ansaita omat rahat.
Yrittäjien lapset on tunnetusti omassa egossaan pyöriviä, muita eriarvoistavia yksilöitä. Sekin selvisi kun valmistuttiin ja hän oli porukasta ainoa jolla oli töitä siellä samassa perheyrityksessä. Piti meitä itseään huonompina ja laiskoina, kun emme saaneet töitä. Luulen, että ego on kasvanut tuosta entisestään. Onhan se hyvä paistatella kun isi on luonut työpaikan missä päteä.
no, pääsin ihan omin avuin ja lähes ainoana täysin ulkopuolisena firmaan, jossa suurin osa työntekijöistä oli sukulaisia tai tutun tuttuja... mutta oli vissiin harvinaisen reiluhenkinen suku, kun ilmapiiri oli ihan hyvä. Ei kaikki perheyrityksessä työskentelevät ole "huonoja" toiset on oikeasti kiinnostuneita työstään, ja monella on jopa omakin ura mutta jaksavat silti tehdä hommia myös vanhemmilleen.
Oli toki muutama tuollainen kultalusikka takalistossa tyyppikin, jotka ei muuta kuin valittaneet ja harva se päivä "uhanneet" lähteä, mutta olivatkin sitten sellaisia, ettei muualle olis töihin vissiin päässeet kun uhkailuista huolimatta ovat yhä suojatyössään... Mutta he olivatkin niitä serkkuja tai kavereita, lähiperheenjäsenet sen sijaan olivat esimerkillisiä työmoraalissaan... no, kuten sanoin ehkä sitten harvinaislaatuinen perhe :)
mutta ymmärrän kyllä aloittajaa todella hyvin, itsekin sain ensimmäisen työpaikan vasta reilusti yli parikymppisenä kun ei ole sukua samalla kun ne joilla oli yrityksiä suvussa leuhkivat, miten saivat kesällä palkkaa kun toimistossa vähän keitteli kahvia, ja aurinkoisella päivällä sai lähteä menemään palkan silti ropistessa :(
Kaikki tutut ja perheenjäsenet oli jo käytetty, siksi paikka lankesi sulle :) Arvaa kuka lähtee ekana työmoraalista huolimatta...