todella pahalta tuntuu

pitkä tarina mutta aloitan nykytilanteesta,asumme uusioperheesse,kolme pientä lasta,yksi minun ja kaksi muuta asuvat vain joskus,muun ajan ovat äitillään,lapset eivät ole ongelma vaan heidän isä,alussa kaikki meni hyvin kunnes tuli stressiä elämään miehelle hänen irtisanoutumisen myötä,hän stressaa koko ajan kaikesta ja mie vaan tuen parhaani mukaan ja kuuntelen,hänen masentuneisuus ja sressi tulevaisuudesta saa minutkin pahalle mielelle kun h'n purkaa kaiken pahan olon minuun,tietyllä tavalla ymmärrän mutta liika on liikaa,hänestä on tullut etäinen ja harvoin koskee minuun,kun yritän koskea hän alkaa haukkua kaikkea rumaa ja sanoo että mene hakemaan muualta ym,koskaan ei pyydä pahoja sanojaan anteeksi vaan uusii aina jos jokin asia ei mene niin kuin haluaa,seksiä vain silloin harvoin kun minä teen aloitteen koska hänestä on tullut kylmä,yhtenä päivänä sanoi huutaen sängyssä että usko jo ettei hän rakasta mua,mutta sanoo paljon muutakin mistä ei sitten seuraavan päivänä ole tietävinään,eik'ä ymmärrä kuinka ne loukkaa mua,hän saattaa olla seuraavana päivänä ihan eri ihminen,hänen psyyke on ihan sekaisin ja hän haluaa muuttaa erilleen,vaikka minä rakastan ja tuen häntä ja yritän sopia aina riidat,tunnen oloni ahdistuneeksi ja olemma jo etsimässä asuntoa,onko kellään samalaisia ongelmia suhteissa ja kertokaa kokemuksianne,tuntuu olo turhalta ja mies on vienyt itsetuntonikin,