Tutustuin jo vuosia sitten meksikolaiseen naiseen. Välimme kehittyivät siihen pisteeseen että menimme naimisiin viisi vuotta sitten. Vaimoni ei ole uskonnollinen ollenkaan vaikka tuleekin katolilaisesta maasta. Hän on varsin varakkaan perheen tytär Mexico Citystä. Vaimoni on korkeasti koulutettu, osaa englantia erittäin hyvin ja on työskennellyt mm USA:ssa. Olemme asuneet melkein koko ajan pienehkössä suomalaisessa kaupungissa ja vaimoni on viihtynyt aiemmin täällä hyvin. Hän arvostaa suomalaista rehellisyyttä, turvallisuutta ja puhdasta luontoa. Tähän asti meillä on mennyt hyvin ja rakastamme toisiamme paljon. Vaimoni on opiskellut suomen kieltä mutta ei osaa sitä vielä kovin hyvin. Hän on ollut työharjoitteluissa useampaan kertaan.
Nyt tässä jokin aika sitten vaimoni ilmoitti minulle että hän lähtee takaisin Meksikoon. Syyksi hän kertoi että hänen vanhempansa ovat iäkkäitä ja aika huonossa kunnossa joten haluaa pitää huolta vanhemmistaan. Muita syitä oli että hän ei ole tottunut suomen ilmastoon, kieli ei suju, töitä ei saa eikä ystäviäkään liiemmin ole löytynyt täältä kuin muutamia. Hän haluaisi myös jatkaa työuraansa joka hänellä oli ennen kuin muutti Suomeen.
Tiedän että hänen kulttuurissaan on perhe- ja ystäväpiirit erittäin tärkeitä joten haluaisinkin kysyä että onko jollakin muulla samanlaisia kokemuksia Latinalaisen Ameriikan ihmisistä? Itse olen töissä ja tienaan aikalailla keskimääräistä suomalaista palkkaa. Mietinkin että onko mahdollisesti syynä vaimoni lähtemiseen se etten ole pystynyt tarjoamaan hänelle samanlaista luksusta mitä hänen perheellään on Mexico Cityssä? Meksikossa kun on nuo sosiaaliset luokat aika jyrkkiä ja niitä ei helposti ylitetä.
Tilanne tietenkin tuntuu xxxxx pahalta mutta minkäs voin jos vaimoni on päättänyt lähteä. Olen kuitenkin saanut viettää elämäni parhaat viisi vuotta hänen kanssaan ja siitä olen kiitollinen.
Kertokaa te joilla on kokemusta latinoista että miten teidän suhteenne ovat kestäneet tai miksi mahdollisesti päättyneet?
Nyt tässä jokin aika sitten vaimoni ilmoitti minulle että hän lähtee takaisin Meksikoon. Syyksi hän kertoi että hänen vanhempansa ovat iäkkäitä ja aika huonossa kunnossa joten haluaa pitää huolta vanhemmistaan. Muita syitä oli että hän ei ole tottunut suomen ilmastoon, kieli ei suju, töitä ei saa eikä ystäviäkään liiemmin ole löytynyt täältä kuin muutamia. Hän haluaisi myös jatkaa työuraansa joka hänellä oli ennen kuin muutti Suomeen.
Tiedän että hänen kulttuurissaan on perhe- ja ystäväpiirit erittäin tärkeitä joten haluaisinkin kysyä että onko jollakin muulla samanlaisia kokemuksia Latinalaisen Ameriikan ihmisistä? Itse olen töissä ja tienaan aikalailla keskimääräistä suomalaista palkkaa. Mietinkin että onko mahdollisesti syynä vaimoni lähtemiseen se etten ole pystynyt tarjoamaan hänelle samanlaista luksusta mitä hänen perheellään on Mexico Cityssä? Meksikossa kun on nuo sosiaaliset luokat aika jyrkkiä ja niitä ei helposti ylitetä.
Tilanne tietenkin tuntuu xxxxx pahalta mutta minkäs voin jos vaimoni on päättänyt lähteä. Olen kuitenkin saanut viettää elämäni parhaat viisi vuotta hänen kanssaan ja siitä olen kiitollinen.
Kertokaa te joilla on kokemusta latinoista että miten teidän suhteenne ovat kestäneet tai miksi mahdollisesti päättyneet?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos rakastat vaimoasi niin lähdet hänen mukaansa Meksikoon.
Avioliitot ja muut parisuhteet päättyvät usein syystä jos toisestakin. Se, että toinen puolisoista joutuu kohtaamaan aivan erilaisen elämän, ilmaston, kulttuurin ja kielen, vaikeuttaa asioita entisestään.
Vaikka ansaitsisit kuinka paljon, olisi vaimosi todella vaikea viihtyä Suomessa syistä, jotka kerroit. En usko, että syy on sinussa tai vaimossasi.
Parisuhteelle on pitemmän päälle eduksi, että puolisoilla on mahdollisimman samankaltaiset taustat. Uutuudenviehätys ja eksotiikka eivät riitä koko elämäksi.
Veikkaisin, ettei syynä ole elintaso vaan elämän laatu. Raha ja rakkaus eivät aina riitä. Voisitko lähteä vaimosi mukaan?
Olen aina ollut tietoinen siitä, ettei mieheni suunnitelmissa ole viettää koko elämäänsä Suomessa. Olemme päättäneet kasvattaa lapset Suomessa, katsotaan sitten. Asiat muuttuvat hänen synnyinmaassaankin. Mulle löytyisi sieltä kyllä töitä, mutta yhteiskuntajärjestys ei miellytä. Miehenikin on sen verran suomalaistunut, että turhautuu synnyinmaassaan joihinkin asioihin. Ehkä vietämme aikanaan siellä pidempiä jaksoja kerralla tai asutaan siellä & täällä 50-50.