Olen ollut huomaavinaan että sormusten käyttäminen avioliitossa olevilla olisi vähentynyt. Nykyään ei oikein osaa sanoa onko joku naimisissa vai ei kun naisillakaan ei näytä sormuksia olevan vaikka olisivatkin naimisissa?
Tässäkin menty selvästi vapaampaan suuntaan ja mielestäni etenkin naiset ottaneet vapauksia tästä viime vuosien aikana. Miehille ehkä aikaisemmin tämä oli jo tyypillisempää.
Mikä sen tekee että naisetkaan ei käytä enään sormuksia, eikö sitoumus avioliittoon ja puolisoon enään ole niin vahva vaan halutaan itsenäistä elämää?
Tässäkin menty selvästi vapaampaan suuntaan ja mielestäni etenkin naiset ottaneet vapauksia tästä viime vuosien aikana. Miehille ehkä aikaisemmin tämä oli jo tyypillisempää.
Mikä sen tekee että naisetkaan ei käytä enään sormuksia, eikö sitoumus avioliittoon ja puolisoon enään ole niin vahva vaan halutaan itsenäistä elämää?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Sormus on minulle koru siinä missä kaulaketju tai ranneketju. Nuorempana se oli ehkä enemmänkin halua näyttää muille että "katsokaa, olen naimisissa". Iän myötä asia on vähän muuttunut ja tiedänhän minä naimisissa olevani ilman mitään näkyvää merkkiäkin. Monesti sormus unohtuu sormesta koska työssä en voi käyttää ja samoin kotioloissa en halua esim. ruoka-aineita käsitellessä sormusta pitää.
Mullakin unohtuu välillä, eikä esim salilla voi käyttää kun narmuuntuu. Kotitöissä on tiellä. En käytä muitakaan koruja, ne jotenkin tuntuu kädessä inhottavilta. Baariin tms laitan sormuksen tietty.
Käytin 2 ensimmäistä viikkoa. Sen jälkeen on ollut hyllyssä yhdessä ammattisormuksen kanssa.
Vaimoni piti alkuun kahta sormusta, sittemmin yhtä.
En edes tiedä milloin hän on heittänyt sen viimeisenkin pois. Varmaan useita vuosia sitten.
Sormuksilla ei ole meille mitään symboliarvoa mutta 60-luvulla ne tulivat hankituiksi pelkän tavan mukaan.
Menimme maistraatissa avioon. Meidän mielestä sormukset olivat naurettavia. Laamanni sanoi,ettei niitä tarvitakaan.
En koskaan ole pitänyt mitään koruja. Olen koru ilman koruja,sanoi mieheni,huippukauniisti.
Ja sitten taas toisaalta... Mitä merkitystä sormuksella lopultakin on, jossei sen käyttäjä ITSE KUNNIOITA omaa parisuhdettaan? Sormus on tukevasti sormessa, mutta ajatuksissa ollaankin sitten "villejä ja vapaita". Eräs tuttapiirini nainen muisti aina "väläytellä" isolla timantilla koristettua vihkisormustaan, mutta "unohti" autuaasti sen, miksi sormusta kantoi eli sitoumuksensa aviomiestään kohtaan. "Tyttöjen illassa" päätyi nuoleskelemaan baarin nurkkaan vieraan miehen kanssa, johon eräs kaveri totesi, että sormuksesi taitaakin olla suklaamunasta kotoisin?!
Minä yritin käyttää sormuksia aluksi mutta kun koko ajan pitää siivota ja laittaa tiskejä ja ruokaa ja pestä käsiä jne jne niin se sormus on ärsyttävä. Kun lähden kotoa, niin aina on niin paljon tekemistä ja kiireitä, että sormukset ja muut unohtuvat. Koruja minulla on ja pidän koruista, mutta en vain meinaa ehtiä niitä laitella...korviksiakaan en ikinä vaihtele kaiken kiireen keskellä. Etenkään talviaikaan...kesäaikaan minäkin käytän enempi koruja. Eikä miehenikään näytä sormustaan käyttävän. Huomasin, että hän kantaa sitä avaimenperässä.
Se, että en useinkaan käytä sormusta, ei tarkoita sitä, että olisin jotenkin vähemmän sitoutunut avioliittoon tai että haluaisin olla jotenkin itsenäisempi kuin "sormustettuna". Mieheni voi luottaa minuun täydestä sydämestään. Miksi sitten mieheni ei käytä sormusta? En tiedä, en ole kysynyt. Luulen, että hänen kulttuurissaan sormuksilla ei ole väliä (hän ei ole suomalainen).
Olen sitoutunut puolisooni ja avioliittooni vaikken sormuksia käytäkään. Tai no käytän mutten vihkisormuksia. Miehenikään ei käytä sormuksia, eivät sovi enää. Jos joku haluaa tietää siviilisäätyni voin sen ihan suusanallisesti sanoa, ei tarvitse tirkistellä onko sormuksia vai ei. Ne jotka eivät uskalla tai hoksaa kysyä, ihan sama.
Eivät ne pelkät sormukset ole pitäneet vielä yhtää liittoa kasassa tai kertoneet arvostuksesta avioliittoon, kyllä nämä asiat ovat muista seikoista riippuvaisia.
Meillä kumpikin käyttää sormusta. Yksikössä minullakin, vaimolla, tällä hetkellä kun pitäisi käydä hiukan suurennuttamassa kihlasormusta.
Oma sormukseni on melko iso & useita kiviä, mutta silti matala.
Halusin näyttävän sormuksen, mutta myös käytännöllisen, koska tiesin pitäväni sitä aina kuin mahdollista. Ja olenkin pitänyt yli 14v.
Miehenikin pitää sormusta, vaikka kerran meinasi menettää sormensa sen takia.
Emme todistele muille mitään sormuksillamme, mutta meille ne ovat tärkeitä symboleja.
Käytän silloin sormuksia,kun olen mieheni kanssa kahden eli kotona yleensäkin. Kun mennään tyttöjen iltaa viettämään otan sormukset pois, niin on parempi vienti:)
Nykyinen salarakaani ei edes tiedä, että ole naimisissa. se on minun oma asiani,miten asiat ovat.
Jokaisella on omat syynsä käyttää tai olla käyttämättä sormusta. Sitoutuminen ei ole siitä kiinni. Jotkut taas pitävät sormuksia, vaikkeivät olisi naimisissakaan.
Käytän sormuksia useimmiten - töissä ja harrastuksissa se ei aina ole mahdollista. Mulle sormus on kaunis muistutus rakkaudesta. Olen niin tottunut sormuksiini (kihla-, vihki- ja kaksi muuta), että tuntuu oudolta ilman niitä. Ns. tyttöjen illoissa todellakin käytän sormuksia. Käytin sormusta vasemmassa nimettömässä joissakin tilanteissa jo ennen kihlautumista, koska se antoi vähän rauhaa, vaikkei törkeimpiä tapauksia estänytkään. Nykyään tuntuu, ettei sillä avioliitollakaan ole kaikille merkitystä, oli sormusta tai ei...
Mieheni ei käytä sormusta töissä ja joskus unohtaa sen muutenkin. En välitä, se on hänen asiansa.
Käytän sormusta aina, koska se on minulle muistutus hänestä, symboli. Sormuksesta tulee pitkin päivää mieleeni että hän on siellä jossakin, minua varten. Sormus tekee minut onnelliseksi. Olen pitänyt sitä jo yli 30 vuotta.
Mies käyttää aina, minä käytän tilanteen mukaan. Kyllä se sitoumus on kuitenkin paljon syvemmällä kuin ulkoisissa merkeissä.
Älä luota puolisoon, joka ei halua käyttää sormusta tai joka luopuu siitä selitellen sormuksen jääneen liian pieneksi (mutta ei käy kultasepällä) tms epämääräistä. Nämä tyypit esiintyvät sinkkuina kodin ulkopuolella ja pettävät.
Ja sormusko sen pettämisen estää? Voiko luotto olla noin pienestä kiinni?
Aika pitkälle viety tulkinta. Itse en yleensä käytä sormuksia, mutta en ikipäivinä pettäisi aviomiestäni...jo yksistään siitä syystä, että hän on aviomieheni ja arvostan avioliiton tosi korkealle...toinen syy on sitten tietysti rakkaus...Miksi pettäisin ihmistä jota rakastan? Ja jos en rakastaisi, niin miksi olisin naimisissa hänen kanssaan? Voisin kuvitella, että jos joku oikeasti haluaisi pettää puolisoaan salaa, niin silloinhan kannattaisi pitää sormus sormessa puolison nähden ja ottaa sen sitten salaa pois sopivassa tilanteessa. Sormus ei pidä ketään uskollisena, vaan sydän. Niinkuin Korkeassa Veisussa sanotaan "Pane minut sinetiksi sydämellesi...". Kuka voi pettää omaa rakasta puolisoaan?