Miksi poikamies jätetään ulkopuolelle?

Onko täällä poikamiehiä tai heidän kavereitaan - tai naisia, joiden avo- tai aviopuolisolla on poikamies kaverina?

Kysyn siksi, että haluaisin tietää, miten yleistä on se, mitä olen vuosien mittaan saanut kokea: ulkopuolelle jättämistä.

Vielä kymmenen vuotta sitten kuuluin porukkaan, jossa oli miehiä ja naisiakin - aika paljon kyläiltiin toisten luona tai sitten tehtiin jotain muuta yhdessä kaupungilla ja vapaa-aikana. Kaikki eivät aina olleet mukana, mutta kaikilla meillä taisi olla käsitys siitä, että ollaan ystäviä.

Sitten useimmat meistä alkoivat vakiintua, ja jotkut hankkivat jälkikasvuakin. Porukan sinkkuna taisin pysyä minä vain.

Emmekä me enää teekään juuri mitään isolla porukalla. Sellainen tietysti on ymmärrettävääkin, koska toisilla on puolisot ja osalla lapsia ja jo senkin vuoksi muita kuvioita elämässään.

Mutta siihen olen kiinnittänyt huomiota, etten enää kelpaa ystäväksi kenellekään kantaporukastamme. Tai sillä tavalla kyllä, että minun luonani kyllä käydään, jos kutsun - tulaan esim. myös pariskuntana ja jotkut joskus lastenkin kanssa, mikä on minusta ihan mukavaa, koska tykkään olla mtyös lasten kanssa - sisaruksillani on muutama.

Mutta kukaan ei koskaa enää kutsu minua kotiinsa - minun luonani tapahtuvat vierailut päättyvät siihen, että "olipa taas kivaa" tai jotain semmoista. Joku saattaa joskus sanoa, että "tuile sinäkin joskus vuorostasi", mutta sellainen ei sitten kuitenkaan koskaan onnistu, olen huomannut. Jotkut sen sijaan kutsuvat itseään minun luokseni kylään - niin kuin tässä vähän aikaa sitten, kun yksi miespuolisista kavereistani sanoi., että olisi halukas pistäytymään mökilläni lastensa kanssa ensi kesänä. En olle kuitenkaan päässyt hänen luonaan käymään ainakaan viimeiseen kuuteen vuoteen.

Sama koskee muitakin kantaporukastamme: on jo monta vuotta siitä, kun kukaan on kutsunut minua kylään tai edes tekemään yhdessä mitään muuta muuallakaan. Minun luonani kyllä käydään ja jotkut aika miellelläänkin, mutta olen alkanut vähentää kutsumisiani, koska koko touhu on alkanut ärsyttämään, varsinkin kun kuulen sitten, miten yksi ja toinen on järjestänyt sitä ja tätä, mutta minua vain ei ole kutsuttu. En minä nyt joka kerta joka paikkaan hingukaan, mutta ei ole kiva jäädä ihan yksin tai yhdensuuntaisten kyläilyreissujen järjestäjäksi.

Onko muilla tällaisia kokemuksia? Tai haluaako joku parisuhteessa elävä kertoa, miksi poikamies ei kelpaa heille kylään mutta he itse mielellään käyvät kylässä, lastenkin kanssa, jos sellaisia on? En ole kehdannut näitä mietteitä suoraan sanoa, mutta ajattelin, jos täältä saisi vähän evästystä, kun pohdin omaa tilannetta ja jaksanko enää edes olla tekemisissä tuollaisten ystävien kanssa.