Koko elämäni oon kuvitellut, että vanhenisin lopulta yhdessä toiveitteni naiskumppanin kanssa. Ikää on tullut jo yli 40 ja neljä kussutta suhdetta takana. Olen yrittänyt pitää toivoa yllä ja olla edes kohtuu aktiivinen asian suhteen. En ole ruma, enkä mitenkään käsittääkseni epämiellyttävä. En vain jostain syystä sytytä naisia, vaikka välillä katseita saankin. Erityisen sosiaalinen en ole ja se vaikuttaisi tän päivän kovassa pariutumis-kilpailussa olevan myrkkyä. Vaikka sitten olisit kuinka urheilullinen ja lämminhenkinen mukava yksilö. Olkoon. Muksut tein jo aikoja sitten, joten sellaisia paineita ei ole. Kumppani jota aidosti rakastaa oli haaveeni. Mutta alkaa olemaan aika hyväksyä tosiasiat. Mä vanhenen vauhdilla ja tuun tekemään sen yksin. Ehkä tän tunnustaminen helpottaa. Palo on sammunut. Ja tappio tunnustettu.
annan periksi
ent energ mies
4155
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ootko kysynyt erossa exiltäsi, että miksi? Se varmaan auttais paljon ja kehittämään itseäs. Myös jos tunnistat heikkoutesi niin osaat löytää vahvuutesi niistä.
Jos mies on töissä, normaalin näköinen, eikä ole alkoholi- tai mielenterveysongelmia, niin mahdollisuudet parisuhdemarkkinoilla vain paranevat iän myötä. Naiset kun ovat pitkäikäisempiä ja yhä useampi mies on pelannut itsensä ulos parisuhdemarkkinoilta.
Alkoholiton mies on parisuhdemarkkinoilla ehdoton turn off naisille.
Mikä "tappio"?!
Onko parisuhde ihmisarvon mitta ja ainut tavoittelemisen arvoinen asia maailmassa?
Erosin viisi vuotta sitten toisesta pitkästä parisuhteestani, josta minulla on nyt teini-ikäinen tytär. Olen jättänyt suosiolla haku päällä olemiset sikseen ; en menetä yöuniani ajatuksesta, että tyttären lähdettyä kotoani maailmalle eläisin edelleen yksin. Elämä on kivaa näinkin, minulla on tyttären lisäksi läheiset välit sisaruksiini, hyviä ystäviä, sopivan haastava työ ja pari kivaa harrastusta. Itseasiassa elämässäni on ohjelmaa sen verran, ettei tähän mikään kovin vaatelias miesystävä sopisikaan.
Sekä työ- että harrastusasioissa minua on lähestynyt eron jälkeen useampikin mies, mutta kun ei, niin ei... Kun ikää on nelkyt ja risat, pitää olla jotain todella Erityistä, että alan tosissaan miettiä muutakin kuin että mistä joutuisin luopumaan, jos alkaisin tapailla / seurustella. Silti en sano ehdottomasti, ettei koskaan enää... Parikymmentä vuotta minua vanhempi serkkuni avioitui toissa kesänä toisen kerran, oltuaan välillä parikymmentä vuotta itsekseen. Hätäkös tässä, valmiissa maailmassa. Varmimmin joku "Satumainen Onni" kohtaa, kun ei sellaista odota kohtaavansa.
Yhdelle olen uskollinen ja se olen minä itse ; en tee enää kompromisseja vain toista miellyttääkseni, vaan koska toinen on sen arvoinen.