Pitkä avioliitto vaimon kanssa ja osa lapsista jo maailmalle lähtenyt. Elämässä tuntuu nyt kaikki olevan hyvin, mutta jokin asia menneisyydestä kaihertaa koko ajan omatuntoa. Kun lapset olivat vielä pieniä, niin ihastuin suunnattomasti naiseen johon tutustuin työni kautta, ja meille kehittyi kuin varkain salasuhde. Tapailtiin salaa vuoden verran eri paikoissa, ja kaikki loppui siihen, kun nainen muutti pois paikkakunnalta. On hänkin jo nyt onnellisesti omalla tahollaan naimisissa. Ei olla enää nähty, muutaman kerran soiteltu kuulumiset. Tästä kaikesta on aikaa kymmenen vuotta, mutta usein nuo salasuhteen muistot mieleeni palaa. Olen vaimoltani varovasti tiedustellut, että mitä mieltä hän on pettämisestä parisuhteessa. Hän on aina jyrkästi tuominnut pettämisen, ja ihmetellyt miksi tuollaisia asioita mietin. En saa tehtyjä tekoja tekemättömiksi, mutta haluaisin kertoa kaiken vaimolleni, koska inhoan valehtelua ja asioiden salailua. Rakastan vaimoani ja pelkään, että hän lähtee välittömästi tietä pitkin kävelemään, kun kerron pettämisestäni. Kerronko vaimolleni vai en ?
Kerronko vaimolleni vai en ?
omatunto kolkuttaa
9391
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vain sinä yksin voit päättää. Minä kertoisin, silläkin uhalla että vaimo lähtee. Jos kerrot, katso että teillä on mahdollisuus pariterapiaan, voitte tarvita sitä. Älä soita enää koskaan tuolle naiselle kuulumisia, älä vastaa hänen puheluihinsa, sillä jokainen puhelu on loukkaus vaimoasi kohtaan.
Älä siirrä asiaa vaimosi kannettavaksi.
Olet salannut asian 10 vuotta. Sitä ei saa tekemättömäksi. Mutta kanna taakka itse.
Etenkin jos epäilet tiedon johtavan eroon.
Samoin ajattelen. Asian salaaminen 10 vuotta ei ole pettämistä - vaan se on petos. Aloittajan vaimo on elänyt tuon aikaa autuaan tietämättömänä asiasta... Elämää, joka perustuu petokselle. Toki aloittaja saisi asian pois tunnoltaan, kaadettua vaimonsa niskaan...
Jos mieheni kertoisi minulle, että hänellä on äskettäin ollut salasuhde työkaverinsa kanssa, totta kai meillä olisi hel-vet-ti irti - mutta pitäisin todennäköisenä, että siitä päästäisiin ajan kanssa yli. Jos hän kertoisi, että hänellä oli suhde 10 vuotta sitten ja nyt haluaa keventää mieltään kertomalla, se olisi suurella todennäköisyydellä eron paikka.
Kannattaa kertoa. Ja myös se mitä olet tänäpäivänä, esim. jos et ole pettävä. Keskustelemalla ne selviää, ehkä hän kysyy joitakin kysymyksiä ja osaat vastata. Jos toinen on anteeksiantamaton, hänen pitäisi kuitenkin kyetä keskustelemaan vaikeistakin asioista ja ilmaista itseään. En näe mitään väärää rehellisyydessä. Kaikesta kumpikin oppii elämässä. Hän ehkä kuvittelee että olisi jotenkin koskematon tavallisten ihmisten ongelmiin, on hyväkin että se illuusio menee pois. Jokaiselle voi käydä näitä juttuja, jommalla kummalla puolella. Zemppiä!
Miksi kertoisit? Vain keventääksesi omaatuntoasi ja siirtämällä sen huonon olon vaimollesi?
Todella itsekästä sanon minä. Olet salasuhteesi onnistunut pitämään salassa ja nyt kestät seuraukset kuin mies, etkä rasita sillä vaimoasi. Sait siitä varmasti (toivottavasti) mitä halusit nyt myös kestät seuraukset, sen pienen kolkotuksen, mutta sen verran pitää olla suoraselkäinen että kantaa myös tuon itse, eikä siirrä sitäkin vaimonsa niskaan. Tapahtumilla ei ole muuta kuin huonoa annettavaa suhteellenne.
Anna vaimon olla tietämätön tuosta, se ei ole ollut hänen syynsä.
Millaisen vanhuuden avioliiton kja kodin haluat? Sellaisen, jossa säilyttelet salaisuuksiasi ja valehtelet omalle puolisollesi? Vai sellaisen, jossa on 100% luottamus ja rehellisyys ja voit olla aina oma itsesi, valehtelematta ja aina sanoa sen, mitä mielessäsi on, toisen kuunnellessa juuri sinua, jossa koti on turvapaikkasi.
Jokainen valitsee itse valehteleeko vai ei. Valehtelijan ja salailijan tie ei sivusta katsottuna vaikuttanut onnelliselta. Exäni-pettäjä, oli alati ennen käryään ahdistunut. Ihmettelin vierestä hänen angstejaan, joille minulla ei ollut selitystä eikä toinen kertonut totuutta, kun kysyin ja yritin auttaa korjaamaan ahdistustaan, tiuski vain takaisin. Eläminen omassa kodissaan niin, että ei siellä voi puhua omista asioistaan, että pitää valehdella omassa turvapaikassa, omassa kodissa rakkaimmalleen, sen täytyy olla kauheaa.
Olen mieluummin yksin kuin eläisin liitossa ja kodissa, jossa en saisi sanoa ääneen mitä mielessäni on, en olla oma itseni.
Onnellisuuden, ei vain hetkittäisten nautintojen, löytäminen ei ole helppoa kenellekään, mutta valehtelemalla omille rakkaimmilleen onni ei ainakaan löydy.
En anna muille neuvoja mutta itse en missään nimessä kertoisi. Sen jälkeen asia jää ikuisiksi ajoiksi kumppanille mieleen kaihertamaan!
Joroma1, jos viha omaa kumppaniasi kohtaan on niin suuri, että toivot netissäkin hänen mieleensä 'ikuisia huolia'. Sinulla on todella paha tahto omaa kumppaniasi kohtaan. Ole mies, eroa ja lähde pois että et loukkaa toista enää enempää kuin jo olet tehnyt pettämiselläsi.
Jos sinulla ei ole avioehtoa, niin älä missään nimessä kerro mitään vaimollesi. Kun aikoinaan ex- vaimoni sai tietää pettämisestäni, niin hän suutuspäissään olisi halunnut viedä koko omaisuuden mukanaan, siis talon, kesämökin, osakkeet ja jopa kaksi autoa. Tapeltiin oikeudessa pari vuotta ja tuhansia euroja paloi turhaa rahaa. Tämä kaikki vain kostoksi siitä, kun olin kerran häntä pettänyt. Nyt olen jo uudessa suhteessa ja heti tehtiin avioehto.