MITÄ TEEN??

Olen seurustellut miesystäväni kanssa pian kaksi vuotta. Olen kiintynyt häneen, meillä on yhteiset harrastukset ja puheenaiheet, ihanaa sängyssä jne. Mutta silti jotain hänessä on että en olisi muuttamassa hänen kanssaan yhteen. Meillä molemmilla on kaksi lasta. Onko sitten niin että rakkautta ei ole (tarpeeksi) ja jos ei ole tarpeeksi niin teenkö elämäni virheen jos jätän hänet? Luonteenpiiretitä mietin että ne poikkeavat jonkin verran. minä olen rauhallisempi ja ajattelen paljon tunteella. Mies on räiskyvä ja sanoo kieltämättä minulle joskus niin että pahoitan herkän mieleni. Mutta osaa pyytää anteeksikin joskus. Lisäksi miehessä on liikaa negatiivisuutta ja arvostelee paljon asioita ja ihmisiä.
Lisäksi hänen exänsä häiritsee minua sillä he asuvat ihan lähekkäin ja ovat päivittäin melkeimpä yhteyksisää lasten takia ja joskus muutenkin kavereina. Tämä on minun mustasukkaisuuttani ja se on minun ongelma. Ollaan kyllä puhuttu tästä ja asia mennyt eteenpäin. Mutta silti.. minusta tuntuu että liian monta epävarmaa tekijää että muuttaisin yhteen. Silti tuntuu vaikealta ajatukselta jättääkään. Itse kyllä haluaisin sellaisen miehen jonka kanssa voisi oikeasti asuakin joskus yhdessä. Onko joku ollut samassa tilanteessa tai onko jollain neuvoja miten tekisin. Itse tietysti asia pitää ratkaista mutta pidemmän päälle tiedän että tulisi kaipaamaan ihan oikeasti jotakuta jonka kanssa viettää loppuelämä.