Seksilelut puolesta

Onha Se kiva et sinkuil ja yksinäisil on jotai iltojen tai päivien lämmittäjii.

Voihan jollain olla niin paska seksielämä, että mikä tahansa, vaikka postimerkkien liimaaminen nänneihin, piristää. Itse samoilla linjoilla kuin sinäkin. Jossain on vikaa jos Kiina-krääsä kohottaa tunnelmaa.

Ette taidaolla sinut seksuaalisuutenne kanssa.

On noita seksileluja toisinaan kiva käyttää ihan vaihteluna. Itse saan suht harvoin seksiä, joten sinällään peruspanot yms riittää mulle, mutta voisin kuvitella, että parisuhteessa vuosia eläneillä erilaiset lelut toisivat toivottua vaihtelua. Seksuaalisesti aktiivisilla pareilla. Jos harrastaa enää muutenkaan kerran kuussa seksiä, ehkei niitä leluja tartte silloin käyttää.

Anaaliseksissä lelut voivat olla hyvä juttu; voi venyttää paikkoja etukäteen. Ilman tietynlaisia leluja anaali ei välttämättä oikein onnistu ikinä. Mutta tuokin riippuu niin monesta asiasta.

Jos naisella on dildo niin miehellä saa olla pumpattava barbara. Se on tasa-arvoa se.

Pitkässä suhteessa olleena voin sen sanoa etten seksileluja ole kaivannut oikein koskaan, mutta kyllä ne vain ihan kivasti sitä parisuhdeseksin arkea piristävät, kohtuudella käytettyinä ihan hyvin.

Miksi on niin vaikea hyväksyä, että ihmisten seksuaalisuudet on erilaisia. Että se mikä on kivaa yhden mielestä on tyhmää toisen mielestä ja toisin päin. Että ei tarttis arvottaa ja yritttää tunkea kaikkia samaan muottiin ja mennä hirveeseen siilipuolustukseen että täytyy tossa toisessa jotain vikaa olla kun se tykkää eri jutuista kuin mä?

Minä tykkään leikkimielisestä seksistä, sellaisesta mihin sopii toisinaan erilaiset lelutkin. Toisaalta tiedän kokemuksesta, että jotkut fantasiat on tarkoitettu vain fantasioiksi; ne voivat olla ajatuksena kiihottavia mutta toteutus tuntuukin vain kiusalliselta tai jopa kornilta.

Lelut ja tunteet eivät siis voi kuulua samaan sänkyyn?

Joillekin lelut ovat kiusallisia ja epäromanttisia, joillekin seksuaalista kokemusta parantavia apuvälineitä. Molemmat näkökulmat ihan ok, ja mielestäni toisen näkökulman tuomitseminen osoittaisi pelkkää kypsymättömyyttä.

Jos jonkun mielestä lelujen tuominen intiimiin tilanteeseen vähentää intiimiyttä, niin silloin ei kannata leluja käyttää. Vaihtoehtoja kyllä löytyy, ja jos haluaa jotain vaihtelua, voi kokeilla hieman erilaista koskettelua erilaisessa tilanteessa.

Jos taas leluista saa iloa, niin antaa mennä vaan. Kannattaa huomioida, että ihmisten seksuaalisuus on erilaista. Osa vain kiihottuu eri tavalla kuin juuri sinä, joskin omalla kohdallasi oma mieltymyksesi on tietenkin oikea. Seksuaalisuus on hyvin laaja käsite, eikä mikään asia ole teoriassa ylimääräistä tai liikaa, jos se on molempien puolesta hyvä. Muutoinhan kaikki muu, paitsi lisääntymismielessä harrastettu heteroyhdyntä olisi "mielikuvituksettomuutta", kuten aloittaja asian ilmaisi.

Ehkä aloittajalle tilanne voisi avautua ajattelemalla leluja korvikkeen sijaan mausteena. Niillä ei korvata läheisyyttä tai rakkautta, vaan tietyllä tavalla mahdollistetaan hieman erilaisia maailmoja yhdessä koettavaksi. Omasta mielestäni lelujen käytöstä "melkein loukkaantuminen" on hieman sama, kuin loukkaantuisi teatteriin menemisestä: kyllähän parisuhteen pitää olla mielenkiintoista ilman, että vietetään aikaa jonkin keinotekoisen virikkeen avulla!

Seksilelut tuomitsevilla on se ongelma että he ajattelevat että seksilelut ovat seksin päätarkoitus ja että niitä siksi käytettäisiin 100% ajasta, tai ainakin 90% ajasta.

Asiahan ei ole noin.

Seksileluilla on monta tarkoitusta. Esimerkiksi auttaa naista (tai miestä) saamaan orgasmin jos se on muutoin vaikeaa. Lisäksi se tuottaa lisäkipinää tavalliseen seksiin. Fetisisteillä se tuo lisälavastusta heidän leikkeihinsä.

Meillä on seksileluja sekä minulle että avovaimolleni. Kuitenkaan niitä ei käytetä jatkuvasti, vaan ne ovat silloin tällöin mukava lisä hauskanpitoon.

Seksilelut tuomitsevilla on aivan täysin samankaltainen ajatusmaailma kuin ihmisillä jotka väittäisivät julkisesti ettei juopotellessa saa juoda viskiä, vaan pitää juoda viiniä humaltuakseen.

Kun me menemme sänkyyn, me emme mene sinne tekemään bisnestä vaan rakastelemaan.

Ap. on henkilö joka oikeasti menee sänkyyn suorittamaan.

Miksikö?

Siksi että hänen täytyy suorittaa rakastelu lähetyssaarnaaja-asennossa koska se on pyhempi kuin koira-asento.

Aloittaja ei ymmärrä että rakastelu on kommunikointia, ei suorittamista.

Ap. tilalle on myös lääketieteellinen nimitys, eli seksuaalisesti estynyt persoonallisuus, joka on persoonallisuuden häiriötila ja joka on hoidettavissa.