uusi parisuhde ja lapset

Mä pidin just samaa aikajakajaa, koska 4kk ei elämän mittakaavassa oo kun kärpäsen pieru. Se nyt oli vaan minimiaika.

Kaksi nettituttavuuttani siis eivät koskaan nähneet lapsiani. Koska en halua että lapset tutustuu ja sitten niiden elämä taas revitään rikki kuten jo ennenkin on tehty.

Lapsiin voi tutustua vasta siinä vaiheessa kun asiat on aikuisten kesken lyöty lukkoon siihen malliin että molemmat tietää.. siis MOLEMMAT, että tää lopputie kuljetaan yhtä matkaa.

Elikkä pääsen kuittaamaan itseni, mitään tiettyä aikaa ei oo vaan se riippuu täsmälleen siitä mikä on aikuisten suhteen taso.

Lapsilla ei ole mitään velvollisuutta ottaa elämäänsä vanhempiensa heiloja.

Meillä meni lähes vuosi ennekuin miestystäväni tapasi lapseni. Kun ei saa olla lasten kanssa koko aikaa ja ovat vielä pieniä, niin mielummin sen aijan käyttä heidän kanssaan.Muutenkin olen päättänyt, että lasteni elämässä ei tule ja mene mitään´setiä eli heille esitellään uusi aikuinen vasta sitten kun ollaan suhteessa jo varmalla pohjalla,.

Vasta sitten kun aikuiset ovat varmoja pitkä tähtäimen yhteisestä tulevaisuudesta, (joka saattaa kestää.... ja kestää....) voi alkaa varovasti esitellä uuden aviopuolisoehdokkaan lapsille.

Lasten elämästä on jo toinen vanhempi poistunut osaksi aikaa. Olisi todella hirveän väärin antaa lasten kiintyä ihmiseen johon he arasti alkavat luottaa uutena perheenjäsenenä ja sitten hän häipyisikin kuin tuhka tuuleen.

Niin en itsekään kannata mitään heti tutustuttamista mutta saattaahan olla että vaikka kuinka akuan oltaisiin tutustuttu ja varmoja suhteesta niin se ei sitten toimikaan kun lapset ovat kunnolla kuviissa mukana...senhän näkee vasta sitten kun tapaavat ja viettävät oikeasti aikaa yhdessä...se ero voi tulla kuitenkin...

Jotenkin ristiriitaista edes ajatella, että lasten pitäisi tutustua johonkin uuteen neljän kuukauden tuttavuuden jälkeen.

Kun yhdestä on eronnut, mikä kumma siinä on, että pitää heti olla uutta etsimässä tai etsitty jo "takavarastoon".

Lapset ovat juuri joutuneet kokemaan monesti isän lähdön kodista, Se on heille jo suuri shokki ja trauma ja siinä sitä ollaan jo uutta näyttämässä tilalle, on todella ajattelematonta ja ymmärtämätöntä toimintaa.

Tämä kuvastaa juuri sitä, että lapset ovat ihan toissijainen asia elämässä silloin kun alkaa nämä ihmissuhdevaihdot ja teini-iän uudelleen eläminen. Eli taantuma elämässä.

Mielestäni jokaisen eronneen pitää, pitää täydellinen paussi kaikessa seurustelussa ja toisen sukupuolen etsinnässä, on olemassa harkinta-aika ja silloin ei edes ajatella muuta kuin, miten elämä järjestetään jatkossa ja sen jälkeen vielä pitää opetella elämään itsenäisesti eikä toisessa riippuen, sillä siksihän ne uudet suhteet tulee pian, kun ei osata elää itsenäisesti ja päättää itse edes omista asioista.
Kyllä sen joku "sakaali" huomaa ja varmasti löytää haaskalle, ottaa osansa ja häipyy, joten eronnut pidä itsesi erossa baareista ja bileistä ja toisesta sukupuolesta, jotta ehdit saada oman pääsi vahvaksi ja järjelliseksi.

Sellainen kaveri, joka ehdottaa eronneelle baari-iltaa tai viihteelle lähtöä on peto suorastaan. Istuisi kanssasi iltaa ja kuuntelisi ja siinä sitten yhdessä voisitte lasten kanssa olla, laittaa lapset nukkumaan hyvän yön saduin.
Alussa voisi hyvä naispuolinen kaveri olla vaikka yökylässä, ikään kuin turvana, ehkä eronnutkin silloin uskaltaisi pistää pään tyynyyn turvallisesti ja nukkua pois tuota pahaa oloaan.

En tarkalleen muista, oliskohan ollut pari kuukautta. Itse olin tästä hieman järkyttynyt, minulta kun ei kysytty mitään etukäteen vaan lapset tuotiin näytille noin vaan.
En oikein tiennyt miten suhtautua, olisin toivonut enemmän aikaa kahdenkeskeiseen tutustumiseen ja olishan se ollut reilumpaa minua kohtaan myös kertoa etukäteen että lapset tulee.
Suhde kariutui täysin muista syista kuin lapsista, en ehtinyt tavata heidät paria kertaa enemmän, eli nekin tapaamiset ois voinut jättää tekemättä. Ei minulta vaan kysytty mitään, mies oletti kai että ... no, en oikeasti tiedä mitä oletti. Ei sillä ole tässä nyt enää mitään merkitystä.

Ei tälle asialle voi asettaa absoluuttista aikarajaa, jokaisella pariskunnalla se on mitä ilmeisemmin eri. Puhua pitää kuitenkin etukäteen.

Minä esittelin lapset poikaystävälleni noin puolen vuoden päästä. Kävimme huvipuistossa ja syömässä ja keskityin sillä reissulla lapsiin, en mieheen. Sen jälkeen ehkä kerran kuukaudessa mies kävi meillä syömässä tai käytiin yhdessä leikkipuistossa tms. Sillä tavalla lapset tutustuivat mieheen, mutta yhdessäoloaika oli niin lyhyt, että kumpikaan osapuoli ei kokenut asiaa epämiellyttäväksi.

Seurustelimme 2 vuotta ennen kuin muutimme yhteen. Valitettavasti vain tämä lapseton mies ahdistui lasten läsnäolosta, vaikka olin yrittänyt häntä vähitellen "ajaa sisään" perheeseemme lisäämällä pikkuhiljaa lapsia hänen elämäänsä. Miestä taisi eniten ärsyttää se, että kun lapset olivat isänsä luona, vietimme paljon aikaa yhdessä, mutta kun lapset olivat minun luonani, niin minulla oli tietenkin paljon lasten asioita hoidettavana esim. ruoanlaittoa enemmän, harrastuksiin viemistä, päiväkodista hakemista, leikkimistä, siivoamista, iltasadut jne. Asuimme yhdessä vain noin 1,5 vuotta.

Kaikki kerralla eksät ja tulevat ja lapset mahdollisimman heti ja samanaikaisesti koolle.Joillakin suvuilla se on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Miksi ihmeessä alkaisin seurustella sellaisen henkilön kanssa jolla on lapsia?? En halua mitään käytettyä naista, enkä myöskään halua joutua sellaisten lapsien elättäjäksi jotka eivät ole omiani. Jopa oli typerä kysymys aloittajalta!

Minusta 4 kk on aika lyhyt aika. Omalla kohdalla ei olisi tullut mieleenkään esitellä uutta miesystävää teineille niin pian.

Koska jokainen kokee tuon ajan vähän eri tavoin, niin kunnioita sinä myös kumppanisi rajoja tässä äläkä nyt ainakaan kysele tai painosta asiasta. Kaikki tapahtuu sitten aikanaan.

4kk, en ymmärrä? Minulla ei olisi käynyt mielessäkään tavata mieheni tytärtä tuolloin. Olimme seurustelleet 3v ja olleet 1,5v kihloissa, kun tapasin mieheni tyttären. Ja kun tapasin tyttären, olimme suunnitelleet jo naimisiin menoa. Minusta olisi ollut typerä mennä esittäytymään niin aikaisin, jos tiet olisivatkin eronneet.

Ja ihan hyvin tuo tutustuminen meni, nykyään tytär ottaa yhteyttä päivittäin ties minkä asian tiimoilta. Milloin kysyy kuulumisia, milloin kertoo koulupäivästään (sain ensimmäisenä ihmisenä kuulla hänen ihastuksestaan!) ja milloin lähettelee kuvia harrastuksistaan. Olisipa ollut tytöllekin inhottava tilanne, jos tällainen suhde olisi syntynyt alussa ja olisin lähtenyt vaikka puolen vuoden kuluttua kävelemään.

Miksi sulla on pakkomielle nähdä miehen lapset??? Outoa. EI kukaan normaali mies uskalla näyttää omia lapsia sutturalleen, hyvänen aika. Miksi altistaa omat lapset kiusaamiselle ja haukkumisiselle? Eihän ne meihen lapset sinua koske, nehän on miehen ja hänen entisen vaimon lapsia, ne ovat heidän, ei sinun pidä siihen sotkeutua toisten elämään.
Jos olet vienyt perheestä isän, niin miski haluat nähdä kaipaavat lapset, haukkuaksesi heidät ja tekemään niistä hulluja???!

On tapeeksi lapsille jo kun veit heiltä isän ja äidiltään miehen, ja nyt ovat taloudellisesti vaikeuksissa kun mies elättää sinua ja sun kakaroitasi. Jätä hyvänen aika miehen lapset aruahaan, pakkomielteesi on niin hurja että lapset ovat syyttömiä siihen miksi he menetti isän. Häpeä ihminen. Mene töihin ja elätä itse itsesi.

Nää perheenrikkojat on kerrassaan kauheita ja katkeria kun ei ole omaa miestä niin pitää viedä perheestä.
Mistä näitä sikiää? Heidän oma lapsuus ollu tosi kurjaa ja kierto jatkuu. Kukaan täysijärkinen mies ei kehtaa edes puhuu sutturoista saatikka tuoda niitä eksänsä ja lsten eteen heitä haukkumaan. Kuin ne kehtaisi edes mennä kun ovat hajottaneet perheet?