Pari vuotta on nyt tullut oltua nykyisessä duunissani. Kun sain tämän duunin, niin pidin itseäni tosi onnekkaana ja ajattelin että no täällä ollaan eläkeikään asti! Palkka ja edut vaikuttivat hyviltä, palkankorotuksia on tullut jo neljä ja työtehtävät tuntuivat mielekkäiltä.
No joo, be careful what you wish for, it just might come true...
Näyttää siltä että näihin tehtäviin minut jumitetaan. Esimies on melko suoraan sanonut, ettei oikein ole paikkoja mihin tästä voisi edes edetä. Firma on pieni, kaikilla omat tehtäväkenttänsä, eikä niihin ole asiaa ellei joku tyyliin kuole. Tuosta firmasta kun ei lähdetä näköjään kuin eläkkeelle tai hautaan. Olen lopen kyllästynyt yksitoikkoisiin päiviin, muuttumattomana pysyvään tehtäväkenttääni ja jo pelkkään ajatukseen että teen näitä muutamia tylsiä työtehtäviä seuraavat vuodet, pomo tuntuu kuvittelevan että tosiaan vielä 25 vuotta, sinne eläkkeeseen saakka.
Ilmapiiri on ihan p*rseestä, kukaan ei tykkää kenestäkään, sääntöjä on kuin alakoululaisilla, esimiehet kyttäävät ja kuuntelevat kaikkia jutteluita korvat höröllään, peläten että rakasta firmaa arvostellaan tai että herranjestas suunnitellaan muualle lähtöä.
Velkaa on sen verran, etten voi edes haaveilla lähtemisestä vielä muutamaan vuoteen, säästöjä ei ole kertynyt em. syystä. Puun ja kuoren välissä ollaan puristuksissa. Lisäksi pelkään ettei uusia töitä edes löydy, kun hakijoita jokaiseen avoimeen paikkaan tuntuu olevan kymmeniä, ellei satoja. Pienempään palkkaan en kertakaikkiaan pystyisi tyytymään, nytkin mennään melkein kädestä suuhun.
Onpa tosi kiva lähteä joka aamu vihaamaansa ympäristöön, vihaamiensa ihmisten keskelle tekemään työtä jota vihaa.
No joo, be careful what you wish for, it just might come true...
Näyttää siltä että näihin tehtäviin minut jumitetaan. Esimies on melko suoraan sanonut, ettei oikein ole paikkoja mihin tästä voisi edes edetä. Firma on pieni, kaikilla omat tehtäväkenttänsä, eikä niihin ole asiaa ellei joku tyyliin kuole. Tuosta firmasta kun ei lähdetä näköjään kuin eläkkeelle tai hautaan. Olen lopen kyllästynyt yksitoikkoisiin päiviin, muuttumattomana pysyvään tehtäväkenttääni ja jo pelkkään ajatukseen että teen näitä muutamia tylsiä työtehtäviä seuraavat vuodet, pomo tuntuu kuvittelevan että tosiaan vielä 25 vuotta, sinne eläkkeeseen saakka.
Ilmapiiri on ihan p*rseestä, kukaan ei tykkää kenestäkään, sääntöjä on kuin alakoululaisilla, esimiehet kyttäävät ja kuuntelevat kaikkia jutteluita korvat höröllään, peläten että rakasta firmaa arvostellaan tai että herranjestas suunnitellaan muualle lähtöä.
Velkaa on sen verran, etten voi edes haaveilla lähtemisestä vielä muutamaan vuoteen, säästöjä ei ole kertynyt em. syystä. Puun ja kuoren välissä ollaan puristuksissa. Lisäksi pelkään ettei uusia töitä edes löydy, kun hakijoita jokaiseen avoimeen paikkaan tuntuu olevan kymmeniä, ellei satoja. Pienempään palkkaan en kertakaikkiaan pystyisi tyytymään, nytkin mennään melkein kädestä suuhun.
Onpa tosi kiva lähteä joka aamu vihaamaansa ympäristöön, vihaamiensa ihmisten keskelle tekemään työtä jota vihaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
I so know the feeling.. olen ollut nykyisessä hommassani kohta 4 vuotta, ja viihtynyt tähän asti ihan hyvin, mutta nyt verenpainetta nostaa urpo, jolla (nyt esimieheksi noustuaan) on kihahtanut kusi niin pahasti hattuun, että kuvittelee olevansa jollain lailla yrityksen ja koko universumin yhteisten sääntöjen ja käytäntöjen yläpuolella.
Hänelle on nykyään ylivoimaista esimerkiksi laittaa se "#¤:n kahvikuppinsa käytön jälkeen tiskikoneeseen (mikä siis on ollut täällä aina muille itsestäänselvää, ja aikaisemmin hänellekin), vaan jättää sen kuin provosoidakseen keskelle neukkarin pöytää, tyyliin "kulit korjaa, minun ei tarvitse, olenhan niin s**tanan tärkeä". Mä en ole siivooja, mutta olen kuitenkin se henkilö, joka asiat joutuu loppukädessä tekemään, koskaa kukaan muukaan ei niitä tee. Asia saattaa kuullostaa mitättömältä, mutta osoittaa silkkaa arvostuksen puutetta.
Lisäksi tyyppi on alkanut työntää omia (jo aloittamiaankin) p*skaprojekteja minulle, sanoen että sä voitkin jatkaa tästä.
Laita kuitenkin niitä hakemuksia jos vaikka pääsisit haastatteluun ja tärppäisi. Sitten voitjoku aamu tokaista että pidätkin lomat nyt etkä tule enää, moikka mulkut.