Miten läpäistä työpaikkahaastattelu

Luulen että noihin hyvät ja huonot puolesi kannattaa kertoa joku käytännönläheinen esimerkki kummastakin - huonoista puolista jotain sellaista johon voit samalla itse antaa ehdotuksen, miten aiot kehittyä paremmaksi. Hyvistä puolista voi myös kertoa joku käytännön esimerkki, josta käy positiivisella tavalla ilmi se, että hallitset jonkun asian.

Älä ainakaan tuota esimerkkiä "Voihan olla, että kun kävelen haastattelusta ulos, auto ajaa päälleni ja kuolen siihen. " käytä. Mitä hyvää voisi olla odotettavissa 5 vuoden kuluttua?

Itsellä myös todennäköisesti joku työpaikkahaastattelu edessä, koska töitä etsin. Siinähän sitten lototaan... :P

Toivottavasti tähän kysymykseen saadaan tässä keskusteluketjussa vastaus. Itse en valitettavasti vastausta tiedä. Työhakemukseni ja ansioluetteloni ovat molemmat hyvin huoliteltuja ja elegantteja ja erilaisia vakuuttavia todistuslappusia löytyy iso nivaska. Silti homma kariutuu aina nimenomaan haastatteluun. Pahimmassa tapauksessa vastassa on joku perus-HR-henkilö, joka ei välttämättä edes tiedä, mitä hommaa olen hakemassa tai mitä oikein olen opiskellut/tehnyt.

Haastattelut kuluvatkin yleensä sitten pohtien sitä, että missä olen viiden vuoden päästä, työskentelenkö mieluiten yksin vai ryhmässä (yksintehtävää työtä ei tosin oikein missään taida olla tarjolla) tai vaikka arvuutellen jotain lennokasta (kuten esim paljonko matkustajalentokone painaa).

Valitettavasti en ole kyennyt antamaan tarpeeksi syvällisiä lausuntoja ja usein se 30 minsan haastattelu kuluukin noita liirumlaarumeja jutellessa. Joskus toivoisin, että se haastattelija antaisi painoa myös sille 15 vuoden työ- ja opiskeluhistoriallekin (edes saman verran kuin sille 30 minsan haastattelulle).

Myös työhaastatteluihin pääseminen on tuuripeliä. Välillä on työpaikkoja, joihin minulla olisi täydellinen tausta. Näihin en juurikaan pääse edes haastatteluun vaikka kyse on spesiaalialasta. Sitten on jotain ihan sekalaisia hommia, joissa ravaan kerran viikossa haastattelussa. Monesti tuolla ei ole juurikaan ehditty edes lukea sitä hakemustani, ja sitten nuo haastattelijat monesti toteavat, että minulla pitäisi olla jotain ihan eri kokemusta ja koulutusta (niin... eikös siinä hakemuksessa juuri kerrottu, että mitä tietoja ja taitoja olisi). Haastattelijat lupaavat kuitenkin ilmoittaa vaikken jatkossa olisikaan, mutta... no.... ehkä joskus niitä ilmoitusksia sitten tulee.

Valitettavasti nykyään taitaa olla työnantajan markkinat, koska joka kymmenes työhaastattelija edes ilmoittaa tuloksesta (yleensä noista haastatteluista ei kuulu mitään, vaikka aina luvataan "jokatapauksessa ottaa yhteyttä"). Kun haastattelupaikan ovi sulkeutuu, niin yleensä ne yhteydet ovat sitten siinä.

hei olen hr-asiantuntija ja huomasin tämän ketjun. vastaamaattomuus johtuu siitä että hakija on niin toivoton tai että on kiiire. jos haluaa varmasti vastauksen niin työhakemuksen väliin pitää sujauttaa sopiva seteli esimerkiksi 50 euroa. haastattelijan pitää kuitenkin varmistaa sen soitettavan oikea puhelinnumero numerotiedustelusta esim mahdollisen äkillisen muuton vuoksi ja haastattelun palatteenanto siis maksaa myös meille. jos väliin on sujauttanut 100 euroa niin sitten voi olla jo varma että pääsee vähintään varasijalle.

haaastattelusa katsomme koullutodistuiksia ja jos on jotain työkokemusta. harvalla työkokemusta on joten yleensä katsomme vaan ne todistukset jos niitä on. psykolougisilla kysymyksillä vamristumme siitä että hakija täyttää peruskraiteerit ja loutettava. haastattelu on siis helppo jos vähnänkin on psukologista silmää

Itselläni taas on päinvastainen ongelma: yli puoleen niistä muutamista työpaikoista, joihin olen aikoinaan päässyt haastateltavaksi olen myös päässyt töihin. Mutta kun haastatteluihin en meinaa hakemuksillani päästä. Voitaisiinko pitää palaveri, jossa valmennetaan toisiamme? :)
No, työhaastatteluja olen kirjaimellisesti harjoitellut muutaman ystäväni kanssa. Toinen esittää haastattelijaa ja minä kuvittelen olevani oikeassa haastattelussa. Uskon, että siitä on ollut apua. Varsinkin jos löytää kaverin, joka joskus on oikeasti haastatellut työntekijää alaisekseen.
Tyo missä aiot olla 5v kuluttua on kyllä niin vanha ja tyhmä kysymys.. itse en ainakaan koskaan ole ollut sellaisessa tilanteessa, missä olisin voinut viisi vuotta sitä aiemmin kuvitella. Mutta kun se melko varmasti kysytään taas kerran, niin voit miettiä jonkun fiksulta kuulostavan vastauksen valmiiksi. Niinkun niihin hyviin ja huonoihin ominaisuuksiin.
Yksi yrittäjäystäväni kertoi valinneensa suht samantasoisita hakijoista sen, joka vaikutti sellaiselta jonka kanssa voisi työpäivän jälkeen mielellään lähteä oluelle. Että sen arvaaminen mitä oikeastaan halutaan on mahdotonta.

Itse olen saanut melkein jokaisen paikan mitä hakenut, vaikka hakijoita takana satakunta. Osaan myydä itseni. Se on tärkeintä.

Haastattelussa pitää osata olla rento, mutta myös sanavalmis ja itsensä tunteva, sopivasti itsevarma. Omissa haastatteluissa olen ilmoittanut rehdisti ne huonot puoletkin.

Liian määrätietoinen ja pyrkyri ei saa olla, mutta täytyy tietää mitä haluaa. Itse sain viimeisen paikan sillä että kerroin jo haastattelussa hylänneeni toisen työtarjouksen koska jaksan uskoa niin vahvasti että tämä on paikkani. Ja olihan se.

Mutta työnantajissa on eroja. Loppuviimein kaikki on kiinni henkilökemioista, ja niihin on vaikea vaikuttaa, jos ei tajua itseään vain myyntituotteena.

Haastattelijalle pitää älytä myös antaa, eikä pelkästään antaa ymmärtää - siitä tuo aloittajan ongelma johtuu!

Sellanen pieni vinkki, että haastattelussa nää "kerro itsestäsi" -vastaukset kannattaa muotoilla siten, että ensimmäiseksi luettelee kaikki positiiviset jutut ja vasta lopussa negatiiviset, mikäli niistä ylipäätään ollaan edes kiinnostuneita. KAnnattaa myös välttää kieltosanojen käyttämistä, esim "Mulla ei ole kokemusta tältä alalta" kannattaa muotoilla "Aikaisempi kokemukseni on kaikilta muilta aloilta"....

Jos 100 hakee ja on yksi työpaikka, joku jää aina ilman. Myöntämällä tosiasiat pääsee myös eteenpäin. Itsekin olen yrittäjänä hyödyntämässä sitä osaamista millä joskus hain muille töihin.

Näin se on ja näinse voi mennä.