Onko muita kohtalon tovereita joilla suku on vienyt henkisen tai fyysisen jaksamisen ääripartaalle? Oma jaksaminen meinaa olla rajoilla vaikka ei enää ollakaan väleissä vaan silti jaksavat ilmoitella itsestää viikotain tavalla tai toisella (mm. kortit) .
Nyt en kaipaa katkaise välit koska se on jo tehty vaan tosiaan onko muita joilla jaksaminen on finaalissa.
Nyt en kaipaa katkaise välit koska se on jo tehty vaan tosiaan onko muita joilla jaksaminen on finaalissa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Minulla on.. Mulla pää halkeaa välillä ja minun pitää purkaa se jotenkin että voin taas kerätä voimia. Narsisti äiti ja veli
Kyllä olen tosi ahdistunut että koen joutuvani olemaan heidän kanssaan tekemisissä. Kuitenkin se ihan konkreettinen välien poikki laittaminen tuntuu kamalan vaikealta ja ylipäätään ihan selvän henkisenkin etäisyyden ottaminen. Tunnen syyllisyyttä asiasta vaikka ei pitäisi. Olen jopa miettinyt paikkakunnan vaihtoa tilanteen takia. En pidä siitä että minua yritetään kontrolloida ja hyppyyttää kuin koiraa tai pikkulasta. Tunteitani ja minua ihmisenä, oikeuksiani ja rajojani ei tunnuta kunnioitettavan. Ja mitä enemmän myönnyn enkä uskalla laittaa vastaan ja sanoa, että minun oikeuksiani ei rikota ja mitä enemmän suostun ottamaan syyllistystä vastaan niin sitä enemmän minua alistetaan. Näyttävät ajattelevan ettei minulla ole mitään väliä. Minuun voi hyvin purkaa oman pahan olonsa kun en minä vastaankaan laita. Todella säälittävää toimintaa aikuisilta ihmisiltä. Kyllä suku vaan on pahin.
Ainakaan juopoille ei kannata vastata viesteihin tai soittoihin, tässä yks keino ja eihän heillä ole lupaa tulla kotiisi, kun et avaa ovea.
Voihan ne alkaa muuten häiriköidä, vaikkapa kysellä muilta sukulaisilta, ja keksiä valheitakin eli toivottomia tapauksia.
Minkä ikäinen oot,mie vaan? Mulla veli Ruotsissa(se ainut kiltti..),isää en ole nähny moneenkymmeneen vuoteen...kuoli kuulemma..Äiti skitsofreenikko ja siskopuoli joka ei ymmärrä mua vaikka siitä tuli psykologi.(Menetin mielenterveyteni..)..Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan..Meitä on monta yksinäistä....Voimia sulle!
Ja piti vielä äskeiseen lisätä että mun jääkaapin ovessa lukee: Kenen elämää elän,jos taivun aina muiden tahtoon...se varmaan kertoo musta jotakin..Olin liian kiltti,nyt mielelläni yksin....
Täältä löytyy. Jätin nuorena koulutkin kesken huolehtiakseni mielenterveysongelmaisesta ja alkoholisoituneesta isästä. Koko ajan piti olla tavoitettavissa ja hyysäämässä, kiitoksena sai haukkuja, pohjatonta kritiikkiä ja pahan puhumista minusta vieraille ihmisille. Monta kertaa häivyin, se pyyteli anteeksi, annoin uuden mahd. ja sekin aina päättyi kyyneliin. 4v jälkeen riitti ja katkaisin välit.
Ja tosiaan touhu oli sitä tasoa, että ensin jouduin jättämään koulun kesken, kun en pystynyt keskittymään kun sinnekin tuli puhelimitse itsemurhauhkauksia yms, sitten isä selitti baarissa puolelle kylälle millainen luuseri olen kun koulukin jäi kesken. Onneksi pääsin irti. Siitä kiitän miestäni ja äitiäni, jotka muistuttelivat ettei minun tule tuntea syyllisyyttä aikuisen ukon takia, vaan hänen kuuluisi hävetä miten ryyppäsi perheensä hajalle.
Juu itselläni sama homma, oma hyvinvointi kärsii perheen takia, aina ne vaan tekee kaikkensa että minun suunnitelmat ja yritykseni epäonnistuvat, no eipä tarvi enää kauaa häiritä, kun kuukauden päästä muuta kauas pois ja takaisin en tule.
Ja takana siis perheen taholta niin henkistä, fyysistä kuin seksuaalistakin väkivaltaa koko lapsuuden ajan, ja tietenkin alkoholismia, huumeita yms, että kaukana normaalista.
kyllä sukulaiset häipyy kuviosta kun pitäs alkaa auttaa iäkästä vanhusta...
no auttamisen voi viedä moniin sfääreihin, marttyyrikello soi ja kovaa. Mullakin sisko, joka joutuu kerran kahdessa viikossa käymään kaupassa vanhempien vuoksi. Hirveä halooa asiasta, varsinkin kun joutuu kaupassa käymään kuitenkin, kukaan ei elä pyhällä hengellä. Minä olen auttanut jopa naapureita ko.lailla enkä ole pitänyt mitään melua asiasta.Vanhempia en voi auttaa, koska asun kaukana.
Mitä jos se vanhus on aina käyttäytynyt muita kohtaan huonosti, niin pitäisikö siltikin kaikkien tulla hoitamaan sen vanhuksen asiat sitten kun ei itse pysty huolehtimaan? Ei nyt ketään voi hylätä jos tietää ettei toinen oikeasti pärjää mutta nykyään on kyllä vanhustenhoitoa ja kotipalveluakin. En ymmärrä sitä että oletetaan että kaikki tulee kuin hopeatarjottimella sulle. Kukaan lapsi tai lapsenlapsi ei ole vastuussa vanhemmistaan tai isovanhemmistaan. Auttaa toki voi mutta syyllistää ei voi siitä että ne lapset tai lapsenlapset ei hyöri ja pyöri sen vanhuksen ympärillä koko ajan. Jokaisella on oma elämänsä! Mikään laki ei pakota esim. lasta huolehtimaan vanhemmistaan sitten kun ne vanhemmat ovat vanhoja. Moraalisesti voi olla väärin hylätä avuton vanhus, mutta tosiaan täällä on julkinen ja yksityinen vanhustenhoitokin. Ja tosiaan on tapauksia jossa se vanhempi on itse kohdellut lapsiaan todella huonosti niin ihan tosissaanko se pitäisi vain unohtaa ja kunnella vielä aikuisenakin sitä jatkuvaa haukkumista?