Kun suku vie terveyden...

Minulla on.. Mulla pää halkeaa välillä ja minun pitää purkaa se jotenkin että voin taas kerätä voimia. Narsisti äiti ja veli

Kyllä olen tosi ahdistunut että koen joutuvani olemaan heidän kanssaan tekemisissä. Kuitenkin se ihan konkreettinen välien poikki laittaminen tuntuu kamalan vaikealta ja ylipäätään ihan selvän henkisenkin etäisyyden ottaminen. Tunnen syyllisyyttä asiasta vaikka ei pitäisi. Olen jopa miettinyt paikkakunnan vaihtoa tilanteen takia. En pidä siitä että minua yritetään kontrolloida ja hyppyyttää kuin koiraa tai pikkulasta. Tunteitani ja minua ihmisenä, oikeuksiani ja rajojani ei tunnuta kunnioitettavan. Ja mitä enemmän myönnyn enkä uskalla laittaa vastaan ja sanoa, että minun oikeuksiani ei rikota ja mitä enemmän suostun ottamaan syyllistystä vastaan niin sitä enemmän minua alistetaan. Näyttävät ajattelevan ettei minulla ole mitään väliä. Minuun voi hyvin purkaa oman pahan olonsa kun en minä vastaankaan laita. Todella säälittävää toimintaa aikuisilta ihmisiltä. Kyllä suku vaan on pahin.

Ainakaan juopoille ei kannata vastata viesteihin tai soittoihin, tässä yks keino ja eihän heillä ole lupaa tulla kotiisi, kun et avaa ovea.
Voihan ne alkaa muuten häiriköidä, vaikkapa kysellä muilta sukulaisilta, ja keksiä valheitakin eli toivottomia tapauksia.

Minkä ikäinen oot,mie vaan? Mulla veli Ruotsissa(se ainut kiltti..),isää en ole nähny moneenkymmeneen vuoteen...kuoli kuulemma..Äiti skitsofreenikko ja siskopuoli joka ei ymmärrä mua vaikka siitä tuli psykologi.(Menetin mielenterveyteni..)..Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan..Meitä on monta yksinäistä....Voimia sulle!

Ja piti vielä äskeiseen lisätä että mun jääkaapin ovessa lukee: Kenen elämää elän,jos taivun aina muiden tahtoon...se varmaan kertoo musta jotakin..Olin liian kiltti,nyt mielelläni yksin....

Täältä löytyy. Jätin nuorena koulutkin kesken huolehtiakseni mielenterveysongelmaisesta ja alkoholisoituneesta isästä. Koko ajan piti olla tavoitettavissa ja hyysäämässä, kiitoksena sai haukkuja, pohjatonta kritiikkiä ja pahan puhumista minusta vieraille ihmisille. Monta kertaa häivyin, se pyyteli anteeksi, annoin uuden mahd. ja sekin aina päättyi kyyneliin. 4v jälkeen riitti ja katkaisin välit.

Juu itselläni sama homma, oma hyvinvointi kärsii perheen takia, aina ne vaan tekee kaikkensa että minun suunnitelmat ja yritykseni epäonnistuvat, no eipä tarvi enää kauaa häiritä, kun kuukauden päästä muuta kauas pois ja takaisin en tule.

Ja takana siis perheen taholta niin henkistä, fyysistä kuin seksuaalistakin väkivaltaa koko lapsuuden ajan, ja tietenkin alkoholismia, huumeita yms, että kaukana normaalista.

kyllä sukulaiset häipyy kuviosta kun pitäs alkaa auttaa iäkästä vanhusta...