Pientä kevennystä

Ei musta ole terapiaan enää. Ei siellä kukaan voi auttaa. Eivät ne tiedä mitään mitä tunnen yms. Mulla niin moni asia elämässä mennyt solmuun että ei mua kukaan voi auttaa, muut kuin minä itse. Ja toivon että onnellisempi huominen alkaa kun ja jos paino alkaa pudota.

Kerran kävin juttelemassa asioista silloisen työterveyslääkärini kanssa. Hän olisi määrännyt pari kuukautta sairauslomaa, ei muuta. Ei se sairausloma mitään olisi auttanut, työ on ainoa paikka missä tapaan ihmisiä ja saan jutella kuin normaalit ihmiset.

Taiski kirjoitti:

Ei musta ole terapiaan enää. Ei siellä kukaan voi auttaa. Eivät ne tiedä mitään mitä tunnen yms. Mulla niin moni asia elämässä mennyt solmuun että ei mua kukaan voi auttaa, muut kuin minä itse. Ja toivon että onnellisempi huominen alkaa kun ja jos paino alkaa pudota.

Kerran kävin juttelemassa asioista silloisen työterveyslääkärini kanssa. Hän olisi määrännyt pari kuukautta sairauslomaa, ei muuta. Ei se sairausloma mitään olisi auttanut, työ on ainoa paikka missä tapaan ihmisiä ja saan jutella kuin normaalit ihmiset.

Lue lisää

"Ei musta ole terapiaan enää. Ei siellä kukaan voi auttaa. Eivät ne tiedä mitään mitä tunnen yms."

Tuo ei ole terapian tarkoitus. Terapeutti auttaa sinua ymmärtämään mitä tunnet ja ohjatusti opettaa sinua ajattelemaan uudella tavalla. Monesti ihminen jumittuu tiettyihin ajatusmalleihin ja tunteisiin, jolloin ammattilainen/ulkopuolinen voi auttaa ajattelemaan asioita eri näkökulmista, auttaa purkamaan niitä solmuja.

"Ja toivon että onnellisempi huominen alkaa kun ja jos paino alkaa pudota."

Tuo on juuri sitä urautumista tiettyyn ajatusmalliin. Entäpä jos etsisit jo onnellista tätä päivää siitä mitä teet ja koet joka päivä. Kuulostaa kornilta, mutta etsisit onnea kevätauringon säteistä, työstä, siitä tunteesta kun saat jutella työkavereille "kuin normaalit ihmiset". Jos toivot onnellisuuden alkavan painonpudotuksen myötä, tavallaan ulkoistat onnellisuutesi, ehdollistat sen ja siitä tulee nopeasti enemmän ahdistusta kuin onnellisuutta. Sinulla on oikeus olla onnellinen, oli sinulla ylikiloja tai ei. Onnellisuus lähtee sisältä päin, sen ei tulisi olla sidoksissa johonkin ulkoiseen.

Taiski kirjoitti:

Ei musta ole terapiaan enää. Ei siellä kukaan voi auttaa. Eivät ne tiedä mitään mitä tunnen yms. Mulla niin moni asia elämässä mennyt solmuun että ei mua kukaan voi auttaa, muut kuin minä itse. Ja toivon että onnellisempi huominen alkaa kun ja jos paino alkaa pudota.

Kerran kävin juttelemassa asioista silloisen työterveyslääkärini kanssa. Hän olisi määrännyt pari kuukautta sairauslomaa, ei muuta. Ei se sairausloma mitään olisi auttanut, työ on ainoa paikka missä tapaan ihmisiä ja saan jutella kuin normaalit ihmiset.

Lue lisää

"onnellisempi huominen alkaa kun ja jos paino alkaa pudota"

Näinhän moni luulee, mutta valitettavasti se ei ole totta. Paino ei nimittäin yleensä ole ongelmien syy, vaan seuraus ongelmista, eikä paino putoa ennen kuin ongelmat on selvitetty. Laihduttaminen auttaa vain ylikiloihin, ja voi toki parantaa vähän mielialaa, mutta ei se ylipainon taustalla olevia ongelmia poista.

Liikunta on hyvä lääke muun muassa mielialaan, ja sitä kannattaa harrastaa, vaikkei laihduttaisikaan.

Minä myös kannatan terapiaa, koska ongelmista ei pääse irti ilman keskustelua ulkopuolisen, puolueettoman ihmisen kanssa. Kun asioita pyörittelee itsekseen ja yksinään, ratkaisuja on vaikea löytää, ja voi olla, että menettää myös suhteellisuudentajunsa, pienetkin asiat alkavat tuntua suurilta.