nuorenpana opiskelin yht alaa, mut siihen piti käydä interninä jossain sen alan yrityksessä muuten ei valmistu. Jostain syystä ei kukaan mihin hain ja lähetelin hakemuksia ja soittelin Internshipiksi
Oli myös ikävää et jotenkin en onnistunut millään ystävystymään ja kavereita opilaitoksesta. he olivat etäisiä ja eivät vastanneet keskustelu pallotteluuni. Ja harmiani ja kateutani nostatti että tyypit tuntuivat saavan hemmetin helposti alan hommia.
Sitten tajusin ett ala oli semmonen että suhteet suhteet, ja minulla ei ollut suhteita, ja ulkopuoliset pidetään vähän syrjässä koska rahaa ei haluta levittää tai jotain.
Niin sitten vaihdoin, opiskelu juttua, en niin kauheasti ollut kyllä siitä kiinostunutkaan
Oli myös ikävää et jotenkin en onnistunut millään ystävystymään ja kavereita opilaitoksesta. he olivat etäisiä ja eivät vastanneet keskustelu pallotteluuni. Ja harmiani ja kateutani nostatti että tyypit tuntuivat saavan hemmetin helposti alan hommia.
Sitten tajusin ett ala oli semmonen että suhteet suhteet, ja minulla ei ollut suhteita, ja ulkopuoliset pidetään vähän syrjässä koska rahaa ei haluta levittää tai jotain.
Niin sitten vaihdoin, opiskelu juttua, en niin kauheasti ollut kyllä siitä kiinostunutkaan
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ei surulis on normaalia
onse kyll aika surulista, koska aika kiinostunut olin alasta itse asiassa jos totta puhutaan, vähän kuvitelin sen olevan mun juttu, pidensin ja viivytin aijetta lopettaa, kieltäydyin näkemästä umpikujaa. Siihen meni kauon aikaa, ja siten meni aikaa vielä siihen kun aloin pohtimaan että mitä teen ja synkistelyyn.. hyvin surullista