Tuohon yhdessä aiemmassa ketjussa esillä olleeseen monikulttuurisuusteemaan liittyen kopioin tähän tekstinpätkän, joka on julkaistu alunperin Anna-lehdessä 24.11.2005. Kopioin artikkelin Jussi Halla-ahon blogista:
"Naisia tummissa rytmeissä
Kuukauden ensimmäisenä lauantaina helsinkiläisessä ravintolalaivassa kaikaa eksoottinen musiikki. African Music Night- bileissä kohtaavat Suomi ja Afrikka, naiset ja miehet. Naisia vetää paikalle, se että tummat miehet saavat heidät tuntemaan itsensä naisiksi - ulkonäöstä, koosta ja iästä riippumatta.
"Missä kerroksessa on eniten niitä mustia miehiä?" Keski-ikäinen nainen kuoriutuu märästä takistaan ja ojentaa sen ovimiehelle. Portsari vie takin naulaan ja näyttää peukalollaan ylöspäin.
Wäiskissä, Hakaniemen rannassa kelluvassa ravintolalaivassa, lauantai ilta on vasta käynnistymässä. Ulkona puhaltava syysmyrsky lyö vaahtopäitä mereen, mutta laiva seisoo vakaasti paikallaan. Kuutisensataa juhlijaa vetävässä Wäiskissä järjestetään juhlia kolmessa kerroksessa. Tänään alimmassa kerroksessa soi reggae, keskikerroksessa juhlitaan yksityishäitä ja laivan yläkerta täyttyy African Music Nightin rytmeistä. Kerran kuussa järjestettävissä bileissä kohtaavat toisensa afrikkalaiset miehet ja suomalaiset naiset. Mitä laivan kolmannessa kerroksessa tarkkaan ottaen tapahtuu? Anita, 64, on kaikille tuttu kasvo juhlissa. Hän työskentelee kulttuurityön parissa ja tuntee paljon Suomessa asuvia ulkomaalaisia.
"- Ystävättäreni sanoi osuvasti muutama päivä sitten: jos ei ole varaa lähteä ulkomaille, voi yhtä hyvin tulla tänne. Alkuillasta sisäänpääsy on ilmainen, tuoppi maksaa kaksi euroa, ja seuransa puolesta ei uskoisi olevan Suomessa", Anita kertoo.
Afrikkalaiset rytmit soivat jo tanssilattialla, värivaloissa liikehtii muutama tumma mies. Anita katselee tanssilattian suuntaan hymyillen, siellä hän tapasi nykyisen aviomiehensä viime maaliskuussa. Afrikkalainen 32-vuotias mies hurmasi Anitan hetkessä. Seitsemän päivää sitten avioituneen naisen ei ole sopivaa lähteä juhlimaan ilman miestään, joten Anita on Wäiskissä vain käymässä.
"Muut naiset ihmettelevät kaduilla ja baareissa, mistä olen mieheni löytänyt. Vaikka hän on kaunein näkemäni mies. Meidän suhteemme ei perustu seksiin tai flirttiin. Hän on antanut minulle kokonaan uuden elämän", Anita huokaa.
Anita on asunut ulkomailla lähes koko aikuisikänsä. Marokkolaisen miehen kanssa solmittu 30-vuotinen avioliitto päättyi muutama vuosi sitten. Tuore nigerialainen löytyi etsimättä. Anitan oli itse asiassa tarkoitus muuttaa Afrikkaan, mutta sitten "Afrikka tuli hänen luokseen". Umpirakastunut Anita on laihtunut puolessa vuodessa 30 kiloa.
Kahden euron tuopit ovat jo houkutelleet muutamaa miestä käynnistämään juhlat. Anita kertoo Wäiskin iltojen olevan joskus arvaamattomiakin, alkoholiin tottumattomat afrikkalaiset saattavat riehaantua, mutta toisin kuin humalaiset suomalaiset, nämä miehet kyllä jättävät rauhaan, jos nainen pyytää. Somaleja ei Wäiskissä näy. Wäiskin ravintoloitsijan Janne Johanssonin mukaan bileissä käy etupäässä ihmisiä Afrikan pienistä valtioista kuten Namibiasta ja Nigeriasta. Noin vuoden ajan järjestetyt bileet ovat Helsingissä ja koko Suomessakin ainutlaatuiset. Juhlissa käy joka kerta 300-450 vierasta. Johanssonin mielestä African Night- bileet ovat vähentäneen myös laivan suomalaisen henkilökunnan ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan.
Sydämeltään afrikkalainen
Plyysisohvalla tanssilattian vieressä istuvat Miia, Satu ja Liisa. Naiset ovat selvästi laittautuneet iltaa varten, tupakansavun läpi aistii miellyttävän hajuveden tuoksun. Kolmen sinkkunaisen elämäntarinat ovat kovin erilaiset. Oikeastaan ainut yhdistävä tekijä ovat afrikkalaiset miehet.
Satu, 32, nuorin ja pienikokoisin, on pukeutunut mustiin nahkahousuihin. Pienestä Länsi- suomalaisesta kaupungista kotoisin oleva Satu on ehtinyt olla aviossa kahden suomalaisen miehen kanssa. Se riitti. Uusi työ monikulttuurisessa yhdistyksessä avasi silmät Afrikalle. Satu kertoo olleensa viimeiset kolme vuotta sydämeltään afrikkalainen, ja sinä aikana hiusväri ja pukeutuminenkin kokivat muutoksen. Satu sanoo, että tummaihoisten miesten kanssa hän saa tuntea itsensä naiseksi. Tärkeää ei ole kuitenkaan ihonväri tai seksi; he vain kohtelevat naista aivan eri tavalla kuin meikäläiset.
"Suhteessa haluan elää miehen ehdoilla, ja afrikkalainen mies osaa pitää naisensa lempeästi kurissa. Suomalaiset miehet taas käyttäytyvät jäykästi ja yrittävät olla kovia jätkiä. Ihan kuin herkempi puoli puuttuisi heistä kokonaan. Sitä paitsi afrikkalaisilla miehillä on aivan ihanat silmät", Satu vertailee. Edellisenä iltana Satu on tavannut elämänsä miehen, hänestä suomalaisnaisen ja tumman miehen rakastumiseen kiinnitetään ihan liikaa huomiota. Miehen kanssa kadulla kulkiessa miehet tuijottavat Satua, eivät tummaa miestä. Hänen kotikaupungissaanko? Ei, vaan ihan Helsingissäkin.
"Naisia tummissa rytmeissä
Kuukauden ensimmäisenä lauantaina helsinkiläisessä ravintolalaivassa kaikaa eksoottinen musiikki. African Music Night- bileissä kohtaavat Suomi ja Afrikka, naiset ja miehet. Naisia vetää paikalle, se että tummat miehet saavat heidät tuntemaan itsensä naisiksi - ulkonäöstä, koosta ja iästä riippumatta.
"Missä kerroksessa on eniten niitä mustia miehiä?" Keski-ikäinen nainen kuoriutuu märästä takistaan ja ojentaa sen ovimiehelle. Portsari vie takin naulaan ja näyttää peukalollaan ylöspäin.
Wäiskissä, Hakaniemen rannassa kelluvassa ravintolalaivassa, lauantai ilta on vasta käynnistymässä. Ulkona puhaltava syysmyrsky lyö vaahtopäitä mereen, mutta laiva seisoo vakaasti paikallaan. Kuutisensataa juhlijaa vetävässä Wäiskissä järjestetään juhlia kolmessa kerroksessa. Tänään alimmassa kerroksessa soi reggae, keskikerroksessa juhlitaan yksityishäitä ja laivan yläkerta täyttyy African Music Nightin rytmeistä. Kerran kuussa järjestettävissä bileissä kohtaavat toisensa afrikkalaiset miehet ja suomalaiset naiset. Mitä laivan kolmannessa kerroksessa tarkkaan ottaen tapahtuu? Anita, 64, on kaikille tuttu kasvo juhlissa. Hän työskentelee kulttuurityön parissa ja tuntee paljon Suomessa asuvia ulkomaalaisia.
"- Ystävättäreni sanoi osuvasti muutama päivä sitten: jos ei ole varaa lähteä ulkomaille, voi yhtä hyvin tulla tänne. Alkuillasta sisäänpääsy on ilmainen, tuoppi maksaa kaksi euroa, ja seuransa puolesta ei uskoisi olevan Suomessa", Anita kertoo.
Afrikkalaiset rytmit soivat jo tanssilattialla, värivaloissa liikehtii muutama tumma mies. Anita katselee tanssilattian suuntaan hymyillen, siellä hän tapasi nykyisen aviomiehensä viime maaliskuussa. Afrikkalainen 32-vuotias mies hurmasi Anitan hetkessä. Seitsemän päivää sitten avioituneen naisen ei ole sopivaa lähteä juhlimaan ilman miestään, joten Anita on Wäiskissä vain käymässä.
"Muut naiset ihmettelevät kaduilla ja baareissa, mistä olen mieheni löytänyt. Vaikka hän on kaunein näkemäni mies. Meidän suhteemme ei perustu seksiin tai flirttiin. Hän on antanut minulle kokonaan uuden elämän", Anita huokaa.
Anita on asunut ulkomailla lähes koko aikuisikänsä. Marokkolaisen miehen kanssa solmittu 30-vuotinen avioliitto päättyi muutama vuosi sitten. Tuore nigerialainen löytyi etsimättä. Anitan oli itse asiassa tarkoitus muuttaa Afrikkaan, mutta sitten "Afrikka tuli hänen luokseen". Umpirakastunut Anita on laihtunut puolessa vuodessa 30 kiloa.
Kahden euron tuopit ovat jo houkutelleet muutamaa miestä käynnistämään juhlat. Anita kertoo Wäiskin iltojen olevan joskus arvaamattomiakin, alkoholiin tottumattomat afrikkalaiset saattavat riehaantua, mutta toisin kuin humalaiset suomalaiset, nämä miehet kyllä jättävät rauhaan, jos nainen pyytää. Somaleja ei Wäiskissä näy. Wäiskin ravintoloitsijan Janne Johanssonin mukaan bileissä käy etupäässä ihmisiä Afrikan pienistä valtioista kuten Namibiasta ja Nigeriasta. Noin vuoden ajan järjestetyt bileet ovat Helsingissä ja koko Suomessakin ainutlaatuiset. Juhlissa käy joka kerta 300-450 vierasta. Johanssonin mielestä African Night- bileet ovat vähentäneen myös laivan suomalaisen henkilökunnan ennakkoluuloja ulkomaalaisia kohtaan.
Sydämeltään afrikkalainen
Plyysisohvalla tanssilattian vieressä istuvat Miia, Satu ja Liisa. Naiset ovat selvästi laittautuneet iltaa varten, tupakansavun läpi aistii miellyttävän hajuveden tuoksun. Kolmen sinkkunaisen elämäntarinat ovat kovin erilaiset. Oikeastaan ainut yhdistävä tekijä ovat afrikkalaiset miehet.
Satu, 32, nuorin ja pienikokoisin, on pukeutunut mustiin nahkahousuihin. Pienestä Länsi- suomalaisesta kaupungista kotoisin oleva Satu on ehtinyt olla aviossa kahden suomalaisen miehen kanssa. Se riitti. Uusi työ monikulttuurisessa yhdistyksessä avasi silmät Afrikalle. Satu kertoo olleensa viimeiset kolme vuotta sydämeltään afrikkalainen, ja sinä aikana hiusväri ja pukeutuminenkin kokivat muutoksen. Satu sanoo, että tummaihoisten miesten kanssa hän saa tuntea itsensä naiseksi. Tärkeää ei ole kuitenkaan ihonväri tai seksi; he vain kohtelevat naista aivan eri tavalla kuin meikäläiset.
"Suhteessa haluan elää miehen ehdoilla, ja afrikkalainen mies osaa pitää naisensa lempeästi kurissa. Suomalaiset miehet taas käyttäytyvät jäykästi ja yrittävät olla kovia jätkiä. Ihan kuin herkempi puoli puuttuisi heistä kokonaan. Sitä paitsi afrikkalaisilla miehillä on aivan ihanat silmät", Satu vertailee. Edellisenä iltana Satu on tavannut elämänsä miehen, hänestä suomalaisnaisen ja tumman miehen rakastumiseen kiinnitetään ihan liikaa huomiota. Miehen kanssa kadulla kulkiessa miehet tuijottavat Satua, eivät tummaa miestä. Hänen kotikaupungissaanko? Ei, vaan ihan Helsingissäkin.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Nainen saa olla nainen
Hymyilevä tumma mies kävelee naisten luo, kättelee jokaista naista ja poistuu sitten paikalta. Mies ei ole naisille ennestään tuttu, mutta tällaisia afrikkalaiset miehet kuulemma ovat, eikä esittäytyminen tarkoita sitä, että mies jäisi maanvaivana roikkumaan koko illaksi.
Tanssilattia on täyttymässä iloisista ihmisistä. Tunnelman aistii jo nyt yhtä intiimiksi, kuin suomalaisessa yökerhossa ennen valomerkkiä. Suuria naisporukoita ei paikalla näytä olevan, naiset tanssivat miesten keskellä yksin tai yhden ystävättären seurassa. Heidän joukossaan tanssii myös muutama kaunisvartaloinen afrikkalaisnainen. Tarttuvan rytmin mukana keinuvat suomalaisnaiset näyttävät jakautuvan kahteen kategoriaan: nuoriin vaaleisiin ja sutjakoihin tyttöihin sekä tavallista isokokoisempiin keski-ikäisiin naisiin.
Miia, 37, kuuluu jälkimmäisiin. Työttömän opiskelijan tarina on koskettava. Miian kolmas epäonninen avioliitto ulkomaalaisen kanssa päättyi tänä syksynä. Helluntalaisessa perheessä varttunut nainen avioitui kaikkien ex-miestensä kanssa vain muutaman kuukauden yhdessäolon jälkeen. Vaikka hyviäkin hetkiä oli, kaikki miehet käyttäytyivät väkivaltaisesti Miiaa kohtaan. He kaikki olivat myös Miiaa useita vuosia nuorempia. Kaikesta kokemastaan huolimatta hän tapailee taas tummia miehiä.
"Jotenkin olen taas liukastunut banaaninkuoreen - tummat miehet lähestyvät minua suomalaisia miehiä nopeammin. Se on enemmänkin heidän valintansa kuin minun. Tavallaan olen väsynyt afrikkalaisiin miehiin, mutta olen kuitenkin tottunut heidän tapoihinsa. Suomalaismiehet tuntuvat ujoilta, ja kiinnostuksen herääminen menee usein ristiin. Kun minä haluan jonkun, hän ei halua minua ja toisin päin."
Miia kertoo suomalaisten miesten asettavan naiselle tiettyjä kriteerejä, kuten hoikkuus ja kauneus. Lisäksi he ovat usein liian humalassa lähestyessään naista. Toisin on joissain Afrikan maissa, kuten Nigeriassa, siellä runsas elopaino viestii vauraudesta.
Muutama viikko sitten Miia vastasi afrikkalaisen miehen deitti- ilmoitukseen internetissä kuvansa kera. Mies oli innoissaan ja halusi heti tavata. Miian silmät syttyvät vieläkin hänen kertoessaan ensimmäisestä tapaamisesta. Vaikka Miia ei tunne olevansa kovinkaan ihastunut mieheen, tämän kauniit eleet lämmittävät mieltä. Hän tapailee samaan aikaan myös muita afrikkalaisia. Heidän kanssaan kun vain käy parempi flaksi kuin suomalaisten.
Se tavallinen tarina
Liisa, 51, kahden kouluikäisen lapsen yksinhuoltajaäiti erakoitui lastensa kanssa kotiin avioeronsa jälkeen, mutta on taas intoutunut käymään ulkona. "Suomessa on yllättävän paljon minun ikäisiäni eronneita naisia, jotka haluaisivat uuden seurustelusuhteen. Afrikkalaismiehet suhtautuvat sallivasti naisen ikään, kauneusihannekin on vähemmän rajoittava. Niin, eivätkä he kavahda myöskään naista, jolla on lapsia", Liisa kertoo.
Liisan kymmenvuotinen avioliitto jamaikalaisen miehen kanssa päättyi muutama kuukausi sitten. Hänen koulutetussa ystäväpiirissään on ollut lukuisia samanlaisia liittoja, jotka ovat kaikki päättyneet eroon. Liisan mielestä tarina menee usein näin: nainen, joka on suomalaisesta miehestä hakenut sivistynyttä seuraa, muuttaa täysin ihanteitaan tavatessaan tumman miehen. Hän luo itselleen kuvaa mystisestä tummasta miehestä. Ihastuu mieheen tämän miehisyyden takia, sillä hänen rinnallaan naisen ei tarvitse olla muuta kuin nainen.
Liisan mielestä tummia miehiä on helppo lähestyä. Suomalaiselle miehelle pitää aluksi vetää roolia, vaikuttaa mahdollisimman fiksulta. Eri kulttuurista tullutta miestä yrittää vaan ymmärtää kaikilla aisteillaan, ja se lähentää nopeasti, mutta kommunikointi saattaa Liisan mielestä olla puutteellista. Jos yhteistä kieltä ei ole, viestinnästä vain murto-osa on puhetta. Loppu on tulkintaa. Hänestä suomalainen nainen ei koskaan pysty täysin ymmärtämään afrikkalaista miestä. Kun pahin hullaantumisvaihe on ohi nainen havahtuu ja tajuaa eläneensä valemaailmassa.
Liisan puheessa vilahtelevia adjektiiveja ovat "seikkailija", "onnenseppä", "salaperäinen", "itsevarma" hän tuntuu tietävän afrikkalaisista miehistä paljon ja näkee heissä sekä hyvää, että huonoa. Liisa sanoo tietävänsä, että hänen pitäisi kaiken järjen mukaan välttää heitä. Oikeastaan hänen pitäisi välttää vain yhtä miestyyppiä, villiä ja sitoutumiskyvytöntä, joita tietysti on suomalaisissakin. Hän käy keskustelemassa ongelmastaan myös terapeutin kanssa. Silti kerta kerran jälkeen hän valitsee illanviettopaikakseen Wäiskin. Tumma mies on hänestä yhä salaperäinen ja jännittävä
"Väärä tapa tuoda ihmisiä maahan"
Wäiskin kolmannessa kerroksessa meno sen kun paranee. Juhlatilaan johtavien portaiden ylätasanteella käy kuhina. Alempien kerrosten juhlijat haluavat kurkistaa juhliin, jossa suurin osa juhlijoista on afrikkalaisia miehiä.
Tällä hetkellä Suomessa asuu noin 9000 Afrikan kansalaista. Miehistä yli 1700 asuu parisuhteessa suomalaisen naisen kanssa. Enemmän kaksi kulttuurisia koteja naiset muodostavat vain ruotsalaisten miesten kanssa. Afrikkalaispiirreissä liikkuvat suomalaisnaiset tietävät, että osa miehistä "haisee paperille", eli metsästää naista sopivan elintason ja oleskeluluvan toivossa. Eivät tietenkään kaikki. "Jokaisen Suomeen tulevan ulkomaalaisen on löydettävä keino pysyä maassa. Toisaalta, vaikka miehillä olisi aikomus palata kotimaahansa, he usein löytävät täältä naisen ja jäävät Suomeen", Liisa kertoo. Hän itse taisteli aikoinaan neljä vuotta ex-miehensä oleskeluluvan eteen. Miehen Suomessa viettämät muutaman kuukauden pätkät päättyivät aina oleskelukieltoon. Vasta kun pariskunta meni naimisiin, ongelmat olivat hetkessä kuin poispyyhittyjä. Oleskeluluvasta taistelu tuli myös tutuksi Miialle edellisessä avioliitossa.
"Kävimme tasaisin väliajoin oikeudessa todistelemassa, että liittomme on aito. Mieheni englannin kielen taito oli aluksi heikko, joten ymmärsimme toisiamme usein väärin. Se ei yhtään helpottanut prosessia. Muistan vieläkin kuinka yksi poliisi tokaisi minulle, että tämä on aivan väärä tapa tuoda ihmisiä Suomeen. Minä ja mieheni emme olleet minkään arvoisia viranomaisten silmissä", Miia huokaa. Miian aviomies masentui tilanteesta ja purki pahaa oloa vaimoonsa. Avioliiton myötä aviomiehen ongelmat olivat myös Miian ongelmia. Enää hän ei jaksaisi paperiongelmia miesten puolesta.
Liisa näkee asiassa myös kolikon toisen puolen. Suomeen tulevalla afrikkalaismiehellä ei ole helppoa. Koulutetutkaan ulkomaalaiset eivät pääse eivät pääse Suomessa töihin, vaan pääsevät korkeintaan siivoamaan. Liisa viittaa kommenteillaan myös Ranskan viimeaikaisiin mellakoihin; työttömille ulkomaalaisille ei anneta arvoa. Myös avioliitossa oleva mies jää helposti ulkopuoliseksi.
Liisa ei saanut lähimmäisiltään täyttä hyväksyntää avioliitolleen, ja se toi lisäpaineita suhteen onnistumiselle. Pariskunta taisteli jatkuvasti ulkopuolisten ennakkoluuloja vastaan. Miian ja Liisan tarinoissa aviomiesten roolit ovat erilaiset. Miia oli lähes koko avioliiton ajan yksityisyrittäjänä toimivan miehensä varassa taloudellisesti. Miehen tulot lakkauttivat opiskelijan tuet. Liisan tarina on tavallisempi. Mies eli pitkään työttömänä hänen tuloillaan.
"Täkäläinen avioliitto on usein afrikkalaismiehelle kannattavaa taloudellisesti. Perheetön, rahaton ja luultavasti kurjasti asuva mies uudistaa elämänsä kerta heitolla parempaan suuntaan. Työtä saatuaan hän lähettää suurimman osan palkastaan äidilleen. Äiti on usealle afrikkalaismiehelle se tärkein nainen", Liisa hymyilee.
Punaisen plyysisohvan kulmassa Satu kihertää tumman miehen kainalossa. Hän ottaa miehen käden omaansa ja kietoo sormensa tämän sormiin. "Voiko enää kauniimpaa olla. Musta käsi valkoisessa kädessä", hän ihailee. Mies nappaa hänet mukaansa ja he katoavat tanssilattialle villiin tanssiin. Näissä juhlissa on illan lopuksi tanssia "koiratanssiksi" nimettyä tanssia. Miehet ja naiset tanssivat perätysten pitkässä letkassa ja keinuvat musiikin tahdissa edestakaisin. Myös Liisa ja Miia ryntäävät tanssilattialle.
"Niinä harvoina kertoina kun pääsen ulos haluan tanssia ja jutella ihmisten kanssa. Täällä en jää koskaan yksin. Afrikkalaiset miehet tartuttavat itsevarmuuttaan myös naisiin. Ja he jos ketkä osaavat pitää hauskaa", Liisa huikkaa noustessaan pöydästä"
Elikkäs, kommentoikaa rauhassa...
No en nyt tiedä mitä tähän pitäisi kommentoida, koska en itse ole mustien miesten perään eivätkä monet muutkaan suomalaiset naiset. Osa on, mutta ei se paljoa minua hetkauta niin kauan kuin eivät tuo mitään verorahoilla loisijaa mukanaan joltain lomamatkalta (ja siis tunnen itsekin jonkin verran mustia ja ne itse tuntemani ovat pitkälle kouluttuneita ja käyvät töissä, eli sellaiset tapaukset kyllä tervetulleita myös Suomeen asumaan). Omissa tutuissani on sekä että, eli tapauksia jotka haluavat kerta toisensa jälkeen ehdottomasti vain mustan miehen ja niitä jotka eivät voisi koskaan kuvitella itselleen mustaa miestä, sekä siltä väliltä eli sellaisia joille ihonväri on sivuseikka.
Niin sä et oo mustanmakkaran perään, sillä sullahan oli se tiukka pimppi, jota niin kovasti kehuit toisessa threadissa ;) Kaikilla naisilla ei kuitenkaan tiukalla ole siunattu, vaan ennemminkin sellaisella neljän leivän uunilla. Sellaisiin värkkeihin mustamakkara on juuri passeli.
Lähinnä tarkoitus oli vastata oma näkemykseni sen kirjoittajan veikkaukseen joka aloitti aiheen omilla arveluillaan... Sinällään ole väliä mitä täällä "koostani" (jos näin voi sanoa) ajatellaan koska kukaan anonyymi nettikirjoittaja ei kuitenkaan voi sitä tietää niin väljäksi kuin tiukaksikaan. Mitä mustiin miehiin tulee, niin mulla on ihan eri syyt siihen ettei itseäni kiinnosta kuin nuo kokoasiat, jotka on niin yksilöllisiä... Aika kulunut legenda muutenkin jo tuo että mustilla olisi tavallista isompi. Mutu-tuntumalla en usko että on keskimäärin sen isompi kuin länsimaisillakaan miehillä.
"Mutu-tuntumalla en usko että on keskimäärin sen isompi kuin länsimaisillakaan miehillä."
- Hyvinkin todennäköistä ettei olekaan isompi, ongelma vaan on se että valtaosa valkoisista naisista uskoo tuohon myyttiin totena ja ennakkoluuloissaan harrastavat vain mustia miehiä. Onhan tämä nähty...
Nimenomaan. Tuo myytti mustien kalujen muka-isommasta koosta elää ja siksi jotkut ämpäripillut haluavat kokeilla mustaa. Sitten petytään kun sitä isoa ei löytynytkään. Kylkiäisinä saadaan kuitenkin kaikkia "kivoja" Afrikan satiaisia yms ja muutenkin moni suomalainen mies ei tykkää yhtään jos tietäisi, että nainen on pelehtinyt mustan miehen kanssa menneisyydessään. Harva nainenkaan tykkää jos tietää miehen panneen prostituoitua.
Jossain Afrikan maissa on pahimmillaan jopa puolella ihmisistä ollut hiv-tartunta. Tuo vaihtelee toki alueittain paljon, mutta silti kertoo paljon naisen luonteesta jos harrastaa edes suojattua seksiä mustan miehen kanssa, jonka puhtaudesta ei ole varma.
En edes osaa sanoa pettyvätkö edes... Kyllähän se musta vaan tuntuu isommalta ainakin jos tarpeeksi lujaa uskoo niin...
Susta tuntuu, että musta tuntuu...
Niin siis väriltään musta kikkeli tuntuu valkoisesta naisesta paremmalta. Tiedä sitten onko jtn placebo-vaikutuksia vaan...?
Luin koko jutun ja pääpointtina jäi mieleen, että hieman yksinkertaisen oloisia naisia.
En ole nähnyt koskaan sellaista paria että kaunis suomalainen nainen ja musta mies. Aina on niin että nainen on joko hirveä kurppa tai sitten lihava ja ruma eli sellaiset naiset pariutuvat näiden afrikkalaisten miesten kanssa joita kukaan suomalainen mies ei huoli.
Valitettavasti minä olen nähnyt. Eihän siinä tapahtuisi läheskään niin suurta vahinkoa jos rumat ATN:t päätyisivät nekruille, mutta se että kaikkein parhaita geenejä kantavat eli kauneimmatkin naiset deittailevat noiden mustien miesten kanssa, pistää jo vähän sapettamaan.
Eihän se atm:n markkina-arvo paljoa parempi olisi vaikkei täällä olisi yhtään tummahipiäistä miestä vaan tätä asiaa pitäisi pohtia enemmänkin kokonaisuuden kannalta. Onko se sitten hyvä asia että suomalainen (tai brittiläinen, ranskalainen, saksalainen...) geeniperimä sekoittuu rodullisilta ominaisuuksiltaan täysin erilaisen afrikkalaisen veren kanssa? Miksi pitäisi toivoa että tulevaisuuden keskivertosuomalainen olisi ihonväriltään jokseenkin maitosuklaan värinen?
Suominaistenkin olisi hyvä tätä asiaa funtsailla ennenkuin suoraa päätä ryhtyvät mulattimukuloiden synnyttämiskoneiksi. Ja tähän on sitten kenenkään femakon turha kommentoida tyyliin "ootko katkera, kun pelkäät maahanmuuttajien vievän sun naisesi?". Mitä luultavammin mä itse olisin ätmi ihan ilman niitä afrikkalaisia maahanmuuttajiakin mutta se on tässä huolestuttavaa laskeeko suomalaisen miehen taso noin yleisemminkin kun suomalaisista naisista tulee globaalia käyttötavaraa, joista käydään kilpailua kaikenväristen miesten kesken...
Enpä ole minkään nähnyt viehättäviä naisia noiden afrikkalaisten mamujen käsipuolessa, kyllä ne rumat ATN kurpat seukkaa noiden mamujen kanssa. Se on heille ainoa tilaisuus saada miestä, kukaan muu ei heitä huoli. Ovat ihan ylijäämä kamaa.
Mä näin kerran junassa nätin suomalaisen naisen ja mustan miehen. Niillä oli matkalaukkuja mukana ja nainen yritti tapella yhden laukun talutusvartta (vai mikä onkaan) kokoon, eikä onnistunut. Mies sanoi selvällä suomen kielellä "anna mä teen sen" ja taittoi varren kokoon. Mies oli pukeutunut asiallisesti eikä vaikuttanut sellaiselta helppoheikiltä, mikä lähiövalailla on yleensä käsipuolessa.
Tehkää miehet aloitteita. Sen sijaan te itkette somessa, että miten mustat miehet vie kaikki teidän naiset. Ei ne mustat miehet missään netissä roiku, vaan tuolla ulkona ihmisten ilmoilla pokaamassa niitä naisia.
Moni nainen ottaisi mieluiten suomalaisen miehen, mutta kun miehet ei tee aloitteita, vaan odottaa, että nainen itse tekisi aloitteen. Siinä kun valkoinen mies ja nainen kyttää toisiaan, niin se musta mies tulee, tekee aloitteen, on sinnikäs ja ehkä onnistuu. Jos musta mies tulee torjutuksi, hän yrittää jotakuta uutta eikä ala nyyhkimään, että miten naiset on tylyjä ja torjuvia.
En ole mustien miesten perään enkä ole koskaan sellaisen kanssa ollut millään tavoin, mutta ottaa päähän se, että miehet luovuttaa suosiolla. Tätä menoa valkoinen miesrotu kuolee sukupuuttoon, kun miehet vain nököttävät tietokoneen ääressä.
Kyllä se valkoinen naisrotu kuolee sukupuuttoon ihan yhtä lailla, vai luulitko että valkoisen naisen ja mustan miehen tekemistä lapsista tytöt olisivat valkoihoisia mutta pojat maitosuklaan värisiä/mustia?
Kauhean rasistisia rotuteorioita sinulla.
Odottelen yhä Asian Night-bileitä, joissa suomalaiset miehet ja aasialaiset naiset voivat kohdata toisiaan. Ei sellaisia tietenkään tule, koska virkamiehet on nykyään feministinaisia ja nostaisivat mekkalan ja syyttäisivät aasialaisnaisia prostituutiosta ja miehiä ihmiskaupasta ja alistamisesta. Vain suomalainen nainen saa harrastaa tällaista käänteistä seksiturismia ja ihmiskauppaa African Night-bileissä.
Teillä on se harhakäsitys on, että kaikki mustat miehet ovat tapauksia, jotka eivät osaa kieltä, tai jos ovat naisten kanssa ovat jotain "tuontimiehiä". Olenhan minäkin musta mies ja asunut pienestä asti Suomessa. Ei naiset, tai ainakaan ne kenen kanssa minä olen aikaa viettänyt ole tulleet sen takia seuraan, että olisin musta.
Toisaalta, en ole käytökseltäni/elintavoiltani kovin tyypillinen musta mies, olen paljon suomalaisempi kun muut "tuntemani" mustat, josta johtuu ehkä se, että kaveripiirini on pääosin valkoinen. Enkä kyllä sitäkään ymmärrä miten joku ulkomaalainen voi "viedä" jonkun suomalaisen naisen, koska tietääkseni kukaan ei omista heitä.
Mikä suominaisia oikein niissä mustissa miehissä kiehtoo?
"Enkä kyllä sitäkään ymmärrä miten joku ulkomaalainen voi "viedä" jonkun suomalaisen naisen, koska tietääkseni kukaan ei omista heitä."
- Mutta eivätkös kuitenkin somali-, kurdi-, arabi- jne. tytöt/naiset ole kuitenkin käytännössä sukunsa miesten omaisuutta? Miksi vain suomalaiset ja länsimaalaiset naiset ovat koko maailman miesten käytössä olevaa yhteistä omaisuutta?
Toteutuuhan tämä käytännössä koska pakolaisten määrä Suomessa yleistyy kaiken aikaa ja yhä useammat naiset valitsevat mieluummin heistä puolisonsa kuin suomalaisista miehistä. Joten kyllä siinä tulevaisuudessa tulee käymään niin että yhä useammat suomalaismiehet jäävät ilman naista koska naiset lähtevät mieluummin ulkomaalaisen matkaan.
panoringeissä.
Ai siis mamujen panoringeissä? Aika kauhea ajatuksenakin. Miksi naiset tuollaiseen edes alentuvat?
Minua ei henkilökohtaisesti haittaa yhtään, että nuo lihavat yksinhuoltajat avioituvat tummien miesten kanssa.
Sepä siinä onkin että noiden tummien miesten kanssa ei pariudu ainoastaan ne kurpat ja lihavat yksinhuoltajat vaan myös ne kauniit nuoret tytöt.
Aika harva kaunis tyttö tosin.
Kyllä niitäkin pareja näkee nykyään aika paljon joissa mies on musta ja nainen parikymppinen ja kaunis.
Mustien miesten ja valkoisten naisten välillä valitsee syvä henkinen yhteys. Molemmat ovat joutuneet valkoisen miehen alistamiksi ja hyväksikäyttämiksi.