Miten pystytte elämään uskottomuuden kanssa? Siis itse pettäjinä? Tämä ei ole provosoiva kirjoitus, vaan haluan vaan tietää miten tunnontuskien kanssa voidaan ylipäätänsä elää, vai onko niin että uskottomuudesta ei koe tunnon tuskia, joten eläminen sen kanssa siksi helppoa.
Asiallisia kommentteja
Haluan tietää
30385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Minulla ei tunnon tuskia, en voi sille mitään. Ihastuin aivan tulisesti, oli ihanaa, suorastaan mahtavaa enkä todellakaan kadu mitään, mitä tapahtui. Tämä rehellinen vastaukseni, ei tarvitse tuomita, koska rehellisiä vastauksia kai tässä haetaan. Pettämisestä muutama vuosi, en jäänyt kiinni, ja olen onnellinen nykyisessä suhteessani. Minulla hyvin pitkä avioliitto, ja uskonkin, että pitkässä avioliitossa vain yksinkertaisesti tulee joskus tilanne, että rakastuu silmittömästi.
Suhde kestänyt jo vuosia eikä koskaan ole ollut mitään tunnontuskia. Eka kerralla sydän pamppaili tuhatta ja sataa ja sitä mietti, mitä on tekemässä mutta sen koommin ei tosiaan mitään tunnontuskia. Luulen, että jos eka pettämiskerta ei niitä tunnontuskia tuo, kynnys seuraaviin pettämisiin madaltuu kerta kerralta.
Hairahduin kerran vieraan miehen sänkyyn, ensimmäiset kuukaudet pettämisen jälkeen tuntui, ettei pysty mitenkään elämään syyllisyyden kanssa. Vihasin itseäni, sain mustasukkaisuuspuuskia miehestäni, en pystynyt nukkumaan kunnolla jne. Kärsin melkeimpä posttraumaattisista oireista. Syyllisyyden taakka oli kamala ja olin hyvin hyvin lähellä tunnustaa kaiken miehelleni. En kuitenkaan koskaan tehnyt sitä, koska tiesin pettämiseni jäävän yhteen kertaan, enkä todennäköisesti juuri koskaan edes tapaisi tätä toista miestä. Päätin kantaa kovan tuskani itse, ajattelin, että jos se näin kamalalta minusta tuntuu, miten kamalalta se miehestäni tuntuisi. En voinut kaataa tuskaa hänelle.
Pari-kolme ensimmäistä kuukautta oli yhtä hel*ettiä, sitten hiljalleen oppi hyväksymään tilanteen ja elämäni tasoittui. Mutta kovia keskusteluita jouduin tekemään itseni kanssa. Kun pahimman yli oli päässyt, meillä alkoi avioliittokin sujua paremmin ja nykyään menee jopa oikein hyvin.
Pettäminen oli kova kasvamisen paikka minulle pettäjälle, lähes nelikymppiselle naiselle. Tapauksesta on nyt kulunut yli vuosi, nyt saattaa jo mennä joitain päivä, että en tekoani kadu. Vieläkään en tiedä pystyykö sitä koskaan täysin kuittaamaan. Sen kuitenkin tiedän, enää en petä!
Olen varmaan tunnevammainen mutta en ole kokenut pettämisestä tunnontuskia juurikaan. Enemmän olen joutunut tekemään töitä etten ihastuisi toiseen mieheen liikaa. Oma arki rullaa ja oma mies on paras aviomies kun taas se toinen on paras rakastaja. Olen oppinut vähitellen elämään tässä, nyt takana 2 vuotta näin.
Sinänsä turha kysymys, koska luultavasti suurin osa pettäjistä ja heidän kakkosistaan ei tunne minkäänlaista syyllisyyttä tai myötätuntoa petettyä kohtaan. Kuten näistäkin vastauksista yhtä poikkeusta lukuunottamatta heti huomaa. Ihminen, jolla on omatunto ja joka kykenee tuntemaan empatiaa toista ihmistä kohtaan, ei yleensä petä kumppaniaan eikä myöskään ryhdy kakkoseksi. Ei ole siis mikään yllätys, etteivät pettäjät/kakkoset kadu tai tunne syyllisyyttä. Se piirre kuuluu heidän persoonallisuuteensa.
njaan ajatukset ovat kyllä hyvin yksioikoisia. Ei se tarkoita sitä, että jos pettää parisuhteessa, niin on empatiakyvytön tai ei pystyisi tuntea mytötätuntoa. Itse olen pettäny (en sarjapettäjä), ja olen hyvinkin empatiakykyinen eri tilanteissa oleville ihmisille. Ystävät ovat tämän monesti sanoneet minulle. Olen hyvin auttavainen ihminen, ja oikeuden mukainen, mutta jotenkin vaan rakkaudessa ja sodassa kaikki on sallittu. Ystäväni ja siskot myös arvostaa minussa sen kaltaista rehellisyyttä, että kun teen vääriä valintoja, sanon ne ihan suoraan, enkä yritä peitellä tai muuttaa pahan teon hyväksi, vaan sanon ihan suoraan, että tiedän että tämä ei ole oikein, mutta olen vaan niin helkutin rakastunut. Eikä ystäväni kyllä todellakaan pidä minua epäluotettavana. Puhuvat kaikista herkimmistäkin asioista, ja jos heillä on jotain sellaista asiaa jota eivät pysty kertomaan kenellekään muulle, niin minulle ovat pystyneet. Joten on aivan turha yleistää, että kaikki pettäjät olisivat jotenkin kieroutuneita ilman empatikykyä olevia toisia hyväksikäyttäviä luusereita.
Näinhän petetyt yrittävät juuri mustamaalata kakkosia, kun oma mies on heille epäluotettava. Helppo syyttää sitä lunttuhuoraa, joka pakolla pitää oman miehen kiintymyksen tähän lumppuuuuun.
" Se piirre kuuluu heidän persoonallisuuteensa. "
Juuri näin, valitettavasti.Ja kuten sanoit, täsmälleen samasta syystä he myös ovat pettäjiä.
Tämä on myös syy, miksi olen jo ajat sitten lakannut kysymästä, että
- miksi pettäjä pettää (koska hän on itsekäs, piittaamaton ja vastuuton)
- miksi hän ei kadu (koska hän on itsekäs, piittaamaton ja vastuuton)
- miksi uskottomuus usein miten johtaa eroon (koska pettäjä on itsekäs, piittaamaton ja vastuuton)
Jos pettäjä ei heti alussa myönnä tekoaan, myönnä sen olevan totaalisen väärin ja osoita suurta katumusta, niin ero on lähes varma, sillä mikään pariterapia ei korjaa perusongelmaa: pettäjä on itsekäs, piittaamaton ja vastuuton ihminen; sellainen, joka ei kertakaikkiaan osaa elää parisuhteessa, olla puoliso.
Ainoa syy pohtia koko asiaa on se, että miten ehkäistä kunnollista ihmistä joutumasta parisuhteeseen pettäjän kanssa.
Näinhän petetyt yrittävät juuri mustamaalata kakkosia, kun oma mies on heille epäluotettava.
Kuka tässä ketjussa tai kommentoimassasi vastauksessa "mustamaalasi" vain kakkosia? Kritisoitiinhan siinä yhtä lailla pettäjiä. Onko vikaa luetun ymmärtämisessä vai osuiko maaliin?
Lisään vielä oman kommentin, että itse en luottaisi "ystävään", joka olisi petollinen puolisolleen tai sekaantunut varattuun. Yhtä vähän kun luottaisin myymälävarkaaseen. Etkä sinäkään voi koskaan tietää, mitä "ystäväsi" kommentoivat sinusta selkäsi takana.
Onneeksi tiedän, että minulla on aitoja ystäviä, sen kyllä tuntee ja näkee. Ei kaikki ihmiset puhu selän takana toisista pahaa (ehkä sinä). Ystäväni eivät tuomitse valintoja onneeksi, he ovat hyvin avarakatseisia. Sitä paitsi olen ystäväpiirissäni juuri se ihminen, jolle puhutaan herkimmistäkin asioista, joten luottoa on. Tiedätkö mitä ystävyys on? Onko sinulla yhtään ystävää?
"miksi pettäjä pettää (koska hän on itsekäs, piittaamaton ja vastuuton)"
Olen samaa mieltä siitä, että pettäjä -osapuoli (jota edustaa joskus molemmat parisuhteessa) on itsekäs. Samalla kuitenkin ajattelen, että ihmiset ylipäätään ovat melko itsekkäitä. Eikai kukaan siinä parisuhteessakaan ole sen takia, että se toinen haluaa vaan siksi, että itse rakastaa toista?
On totta, että kun suhde on jo lähes tärveltynyt, ei välttämättä enää piittaa siitä ,mitä "se toinen" pettämisestä ajattelee.
Vastuuttomuus liittyy mielestäni enemmän lapsii ja eläimiin. Kaksi tasavertaista aikuista eivät ole vastuussa toisistaan vaan he ovat yhdessä vastuussa parisuhteestaan. Kun siinä on vikana jokin, on siihen kaksi "syyllistä".
"Jos pettäjä ei heti alussa myönnä tekoaan, myönnä sen olevan totaalisen väärin ja osoita suurta katumusta, niin ero on lähes varma, sillä mikään pariterapia ei korjaa perusongelmaa"
Ei tietenkään. Jos toinen ei kadu erikoisemmin pettämistä, on se osoitus siitä, että hänellä ei ole riittävästi halua jatkaa suhteessa. On molempien edun mukaista, että suhde päättyy.
"Ainoa syy pohtia koko asiaa on se, että miten ehkäistä kunnollista ihmistä joutumasta parisuhteeseen pettäjän kanssa."
Ensin pitäisi pohtia, mikä on kunnollinen ihminen. Vain se, ettei koskaan ole pettänyt kumppania tuskin tekee kenestäkään vielä kunnollista ihmistä. Vai kuinka?
Sinä uskot ja luulet ja ehkä täysin vilpittömästi, etteivät ystäväsi ihmettele ja kritisoi käytöstäsi selkäsi takana. Mutta et voi todellakaan tietää sitä. Ehkä yllättyisit rajusti, jos kuulisit totuuden. Olen kirjoituksestasi päätellen aika naiivi ja sinisilmäinen. Ei sinänsä mikään yllätys. Juuri sinisilmäiset ajautuvat usein kakkosiksi.
Kysyt minulta, tiedänkö mitä on ystävyys? Tiedän. Minä puolestaan kysyn, tiedätkö sinä mitä on rehellisyys, reiluus ja asettuminen toisen ihmisen asemaan?
Tiedän ja tiedän hyvinkin! Helppo vastata kysymykseesi! Ihminen, ihan jokainen meistä (myös sinä), vaikka ehkä toisin luuletkin, ovat erehtyväisiä ja tekevät virheitä aina.
Minä tunnen ystäväni ja itseni, ja voin olla varma, että he eivät puhu paskaa minusta eikä muista ystävistä, ei takana- eikä edessäpäin. Muuten he eivät olisikaan minun ystäviäni!
Mikähän mahtaa olla ikäsi?
Minusta epärehellisyys ei ole koskaan avarakatseisuutta!
Pidän pettäjiä ja kakkosia ala-arvoisina ihmisinä sekä raukkoina valehtelijoina. En tue kenenkään pettämistä, enkä suostu alibiksi koskaan. Nuorempana ehkä suostuinkin pitkin hampain, mutta tässä kultaisessa keski-iässä en missään tapauksessa.
Olen katkaissut välini yhden kakkosnaisen kanssa, joka on itse omassa avioliitossaan petettynä roikkunut varatussa miehessä jo 8vuotta...
Ei millään pahalla. Enole koskaan puhunut/ajatellut hyvällä mädistä ystävistäni, vaikka saisivatkin huomioarvoa joissakin pidoissa. Olet varmaan mukava ja moni haluaa olla ystäväsi. Aika kuluu, asiat joita arvostat osoittautuvat pskemmaksi kuin moni muu mitä ikänä/he olette ikänä kokenut. Nussi, nai. Anna nesteen lentää. Odota mistä polte nivusissa. Odota miestä kähtevää. Odota miestä ongelmiensa kanssa. Odota miestä mielenterveytensä kanssa. Odota saastaa ja paskaa, syyttömien kyyneleitä, anoppien huokauksia, oikeusiavustajien odottamia palkkioita. Itsepähän valitsi hähhähää .rakas... *ja oksenttaa mutta myöhäistä
Minusta epärehellisyys ei ole koskaan avarakatseisuutta!
Tuohon minäkin kiinnitin huomiota. Siis jos pettää ja valehtelee tai sekaantuu toisten parisuhteeseen, niin se on nykyään avarakatseista toimintaa?? Kummallista, miten ihmiset kääntävät mustan valkoiseksi silloin kun se itselle sopii.
Ihminen joka ei tunne empatiaa, ei pysty elämään parisuhteessa.
Näin väitän, vaikka minulla onkin salasuhde jo seitsemän vuotta saman ihmisen kanssa.
En tunne huonoa omantuntoa, joskus pistoja. Avioliittoni on kämppäkaverit pohjalla, joten miehen ja naisen välisiä tunteita ei siinä ole.
Paljon mielestäni riippuu siitä, mikä on vakituisen suhteen tila ja myöskin minkälainen salasuhde on. Onko kyseessä vain seksin harjoittaminen vai myös vahvat tunteet.
Harva ulkopuolinenkaan voi salasuhdetta sulattaa, eikä sitä tarvitsekaan tehdä.
Sen voi "ymmärtää" vain toinen jolla samanlainen tilanne.
Pitäisi olla selkärankaa erota, ei elää parisuhteessaan petturina sille ihmiselle joka luottaa sinuun sokeasti. Totuuden tullessa julki voisi toinenkin miettiä haluaako elää siinä valhesuhteessa kanssasi. Hänkin on ansainnut parempaa kuin valheen!
Minä en edelleen kykene elämään uskottomuuden kanssa. Järkytyin, elämältä putosi arjen perusta, kun puolison pitkä salasuhde ja kaksinaamaisuus, monivuotiset valheet minulle tuli ilmi. Otin eron. Tuskaisaa ja vaikeaa on, päivä kerrallaan eteenpäin, uutta perustusta etsien. "Voi kuinka minä olen loukannut sinua!" tekstarin sain, ja yhden anteeksipyynnön. That's it. Katkaisin kaikki välit, loppuelämäksi, mutta yhä hoidan itseäni henkisesti takaisin kuntoon ammattiterapiassa.
Ihmistä tulee arvioida tekojen eikä sanojensa mukaan. Kumppanilleen jatkuvasti petollisia tekoja tekevän ihmisen sanoilla ei ole oikeastaan mitään merkitystä, ne ovat pelkkiä selityksiä. Pääaasiassa valehtelua itselle. Petollinen ihminenkin näet uskoo enemmän omia selityksiä itselle, kuin tekojaan.
Kulttuurissamme jostain syystä elää hyvin vahvana usko sanoihin, vaikka ne tekojen perusteella tiedettäisiin valheeksi. Miksi näin on?
Eiväthän suurvaltojen jotajatkaan usko koskaan toistensa sanomisiin, vaan laittavat aina vakoilijat katsomaan mitä siellä vastapuolella oikeasti tehdään.
Todella hyvin ja vaimo ei saa ikinä tietää,,,,,
No joo, oma avioliittoni 24 vuoden jälkeen on pisrtaleina. Vaimolla on ollut toinen mies jo viime vuoden loppupuolelta lukien omien sanojensa mukaan ja 3 viikon seurustelun jälkeen pisti avioliittomme ulkoistukseen eli antoi eroilmoituksen. Luulen että suhde on vanhempi kuin tuon kolme viikkoa. Kysyin eilen vaimoilta eikä yhtään omatunto soimaa, eroaa puolisostaan ja hajoittaa lapsilta kodin. Vastaus oli: Ei juurikaan, minulla on vain tämä yksi elämä ja haluan olla onnellinen, takkaus sinuun on kuollut. Tämä suhde toiseen mieheen jatkuu vaimollani tai tulevalla exällä edelleen ja vahvasti. Selkeästi näkee, että hän on syvästi rakastunut tähän toiseen ja tällöin ei tunnu missää vanha avioliitto tai siinä olevat lapset. Rakastuneella ei ole omaatuntoa. Tuttavamme ympärillämme jotka tuntevat meidän hyvin ovat todella järkyttyneitä eivätkä voi uskoa eroamme todeksi, en minäkään mutta minkäs teet kun rouvalla liekki on roihahtanut liekkiin.
Kyllä se rouvasi vielä tipahtaa maan pinnalle ja ehkä rajustikin ja voi vielä katkerasti katua koko juttua. Omassa tuttavapiirissä oli hieman vastaavanlainen tapaus ja huonosti kävi. Uusi romanssi ei sitten arkielämän pyörteissä kestänyt kahta vuottakaan. Älä vaan ota takaisin, jos tulee sitä anelemaan. Jatka sinä elämääsi.
Kestämistä. Aivan kuin omasta avioliitostani puhuisin. Sillä erolla, että mieheni meni täysin sekaisin.
>Selkeästi näkee, että hän on syvästi rakastunut tähän toiseen ja tällöin ei tunnu missää vanha avioliitto tai siinä olevat lapset. Rakastuneella ei ole omaatuntoa. Tuttavamme ympärillämme jotka tuntevat meidän hyvin ovat todella järkyttyneitä eivätkä voi uskoa eroamme todeksi, en minäkään mutta minkäs teet kun herran liekki on roihahtanut liekkiin.>
Otan osaa. Tai siis todellakin lievä ilmaisu. Haukon henkeäni, sillä tunnen tuskasi. Ihminen rakastaa, mutta jollei puoliso ole arvostanut enää aikoihin, niin minkäs tekee.
Ehkä meille molemmille löyttyy vielä joskus jotain, mutta parhain meistä on jo tuhottu.
https://www.youtube.com/watch?v=bXQ7b5FNFtk
Eipä näillä elämäntapapettäjillä mitään omaatuntoa olekkaan. Ei vastuuta edes itsestään saatikka toisista. Ne ovat yleensä hyviä puhumaan, mutta siihen se empatia yleensä jääkin. Perättömiä puheita ja toisen tai kolmannen osapuolen syyttelyä. Vai mitäpä sanotte miehestä joka tartutti sukupuolitaudin vaimoonsa ja pitkäaikaiseen salarakkaaseensa. Ensimmäiselle kertoi ettei petä tätä koskaan ja toiselle ettei ole vaimonsa kanssa kuin "ystävä". Mistähän tauti tuli? Ehkä kolmannen kanssa vietetyltä etelän matkalta. Viimeiseen asti väitti näille kahdelle ettei muita suhteita ole ollut. Totuus kuitenkin paljastui; vaimolle, lapsille, ystäville. Miehen mielestä syyllisiä olivat: vaimo joka pihtaili liikaa, rakastaja joka uskoi miehen puheita vaikka tämä oli sanonut olevansa naimisissa. Ystävä joka ei antanut uskottavaa selitystä miehen matkoista....Kaiken tämän jälkeen mies sanoi vaimolleen: rakastan sinua, tein vain yhden virheen.
No jos o tehnyt vain yhden virheen - kai sen saa anteeksi.
, , ei pidä olettaa, että luottamus palautuisi ennalleen.
Aloittajalle vastaus, hyvin helposti. En minä tunne syyllisyyttä, ikinä en ole tuntenut. Jos vaimo tahtoo lähteä siinähän lähtee. Avioehto, ei ryövää puolta omaisuudestani.
Tässä hyvä vastaus, tyypillisestä pettäjän ajatusmaailmasta. Se ei kummoinenkaan ole, aika tavalla puhdasoppista opportunismia, periaatteetonta oman edun tavoittelua.
Hyvä olisi kakkosnaistenkin lukea mitä se "iki-ihana" ukkomies siellä pääkopassaan oikeasti ajattelee, niiden llirumlaarum-lurittelujensa takana. Vaikka tietty "vakka kantensa valitsee" vaan kyllä se viaton vaimoparka on saanut aikamoisen taakan kannettavakseen.
No Onko se" vakka jo aikoinaan valinnut kantensa" vai mistä mättää? Vai vasta nyt hoksasi valita kantensa? Yleensä siinä vaiheessa, kun ero häämöttää, niin kannet ja kattilat ovat niin sekaisin, että ei ne kannet sovi sitten mihinkään vaikka kuinka yrittäisi
Paljon paremmin kuin valheiden verkkoon jäänyt ihminen.
Pettämistä tapahtuu aina ja se vain kuuluu tänne elämään, ei sille voi mitään edes suomi24 ;)
Mutta valehtelijoiden elämä on paljon hikisempää, siellä kieritään tunnontuskissa, aijai minkälaisia painajaisia näkevätkään. Heidän tulee tarkkaan pysyä tarinassaan, muistaa jokainen valhe, että eivät paljastu.